Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Kimmo Rauatmaa / Lehtikuva
Ei työsuhdetta. Suurin osa metsämarjanpoimijoista tulee Thaimaasta. Niin myös Jaran Boonbarhoc, joka etsi toissa kesänä mustikoita Pohjois-Karjalan Valtimolla.
31.10.2014 11.31
Ensi kesänä Suomeen saapuu taas tuhansia marjanpoimijoita ulkomailta. Luvassa on tuttuja ongelmia, sillä lähinnä Thaimaasta saapuvia poimijoita ei tarvitse vieläkään ottaa työsuhteeseen.
Asiaa tutkineen selvitysmiehen ja vähemmistövaltuutetun mukaan työsuhteisuus ratkaisisi monta ongelmaa. Työsuhteet eivät kuitenkaan ole tässä kuussa työmarkkinaosapuolista ja virkamiehistä kootun marjanpoimijoiden asemaa pohtivan työryhmän asialistalla.
Helmikuussa työ- ja elinkeinoministeriön (tem) ja ulkoministeriön asettama selvitysmies Markku Wallin julkaisi metsämarjanpoimijoiden tilanteesta raportin, jossa ihmisoikeusongelmista puhutaan harvinaisen tiukasti. Temin ylijohtaja Wallin esittää raportissa, että poimijoiden aseman parantamiseksi metsämarjoja pitäisi poimia työsuhteessa.
Ruotsissa metsämarjojen poimijat kuuluvat kunta-alan työehtosopimuksen piiriin, ja Suomessakin pensasmarjojen poimijat ovat työsuhteissa.
Työsuhteisiin siirtymistä kannattaa myös vähemmistövaltuutettu tämänvuotisessa ihmiskaupparaportissaan, ja sen puolesta kampanjoi myös Ihmisoikeusliitto. Samaa mieltä on poimijoiden kohtaloihin perehtynyt thaimaalainen ihmisoikeusaktivisti Junya Yimprasert.
Nykyään poimijat eivät juridisesti ole yrittäjiä eivätkä työntekijöitä, vaikka tällaista kolmatta kategoriaa ei laissa tunneta.
Nykykäytäntöä perustellaan suomalaisen marja-alan tarpeilla. Marjayrittäjät vastustavat työsuhteisiin siirtymistä.
”Tuntipalkoille siirtymisessä riski on se, että marjan hankintahinta nousee niin korkeaksi, etteivät marjat mene kaupaksi”, Elintarviketeollisuusliiton asiantuntija Mari Lukkariniemi sanoo.
Hänen mukaansa määräaikaisen työsuhteen koeajalla irtisanottu poimija voisi jäädä tyhjän päälle. Nykymalliin verrattuna taulukkopalkkoihin siirtyminen voisi myös laskea ainakin parhaiden poimijoiden tulotasoa.
Marjanpoimijoiden asemaa selvittävän ryhmän jäsenen, temin hallitusneuvoksen Olli Soraisen mukaan päätöstä poimijoiden työsuhteista ei voi yleispätevästi tehdä ilman lain muuttamista.
Soraisen mukaan muutos siihen, että kaikki poimijat tulisivat työsuhteisiin voidaan saada aikaan vain alkamalla vaatia poimijoilta työsopimusta viisumin ehtona.
”Tätä varten ulkomaalaislakia pitäisi muuttaa, eikä hallitus tällä hallituskaudella enää valmistele tällaista päätöstä”, Sorainen sanoo.
Työryhmään osallistuvan SAK:n lakimiehen Anu-Tuija Lehdon mukaan lakimuutosta ei tarvita. Hänen mukaansa ulkoministeriö on ylipäänsä vuosia tulkinnut ulkomaalaislakia väärin: viisumeja olisi pitänyt myöntää vain työsuhteisille poimijoille.
”Jos ulkoministeriö tarvitsee lakimuutoksen pelastaakseen kasvonsa, senkin ehtii tehdä, jos poliittista tahtoa on”, Lehto huomauttaa.
Työsuhteistamisen sijaan temin työryhmässä kehitellään marja-alan yrityksille aiesopimusta poimijoiden kohtelusta. Se ei sido yrityksiä juridisesti.
Aiesopimus ei SAK:n Lehdon mukaan paranna työntekijöiden asemaa mitenkään. Myös Ihmisoikeusliitto on tilanteeseen erittäin pettynyt.
”Tällaiset juridisesti sitomattomat sopimukset harvoin muuttavat mitään. Ulkoministeriö on tähänkin asti vaatinut tiettyjä minimivaatimuksia yrityksiltä, jotka rekrytoivat Thaimaasta poimijoita. Aiesopimus ei tuo siihen mitään uutta. Tai no sellaisen, että yrittäjä hankkii poimijoille lämpimiä vaatteita”, Lehto kommentoi.
Listan lähteet: Wallin: Ehdotuksia ulkomaalaisten metsämarjanpoimijoiden olosuhteisin liittyvien epäkohtien korjaamiseksi, 2014, Peltola & Hartikainen: Ulkomaiset metsämarjanpoimijat Suomessa, 2011.
ihmisoikeudet 
Tweet