Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Sammeli Heikkinen
Pilaantunut. Lumijoki Talvivaaran kaivoksen alapuolella keväällä 2013.
14.5.2016 7.34
Kainuun käräjäoikeuden perjantainen tuomio Talvivaaran ympäristörikosvyyhdestä on painavampi päätös kuin sakkotuomioista arvaisi.
Tuomittu troikka, Pekka Perä, Harri Natunen ja Lassi Lammassaari, selvisi käräjäoikeudesta ilman tuomiota törkeästä ympäristörikoksesta ja päiväsakoilla.
Tämän ei pidä antaa hämärtää kokonaiskuvaa.
Kainuun käräjäoikeus antoi johtajille tuomion ympäristön turmelemisesta. Se myös tuomitsi kaivosyhtiön sakkoihin ja rikoshyödyn menetykseen. Oikeuden tuomiolauselmassa ei tule esiin asioita, jotka eivät jo aiemmin olisi olleet julkisuudessa. Mutta ensimmäistä kertaa tuomioistuin vahvistaa, että kaivoksen lähivesien ja maaperän pilaantuminen johtuu kaivoksen ja nimenomaan sen johtajien virheellisestä toiminnasta ja laiminlyönneistä.
Oikeuden mukaan kaivoksen toiminnan
kosketuspinta sille myönnettyyn ympäristölupaan katosi jätevesien
osalta 2009-2010 taitteessa ja sen jälkeen kaivos toimi luvan ja
lain vastaisesti. Siis käytännössä siitä lähtien, kun
jonkinlainen tuotantovaihe kaivoksella alkoi. Tuosta lähtien ainakin
parin vuoden ajan kaivos päästi ulos niin sulfaattipitoista vettä,
että se oli ympäristölle haitallista.
Samoin käräjäoikeuden tuomiossa katsotaan, että Talvivaara käytti surullisenkuuluisaa kipsisakka-allasta väärin ja vastoin ympäristöluvan määräyksiä. Tämä taas johti altaan vuotoihin ja siihen, että jätevettä pääsi ympäristöön ja kaivosalueen ulkopuolisiin vesistöihin.
Oikeus myös arvioi, että kaivoksen pienet lähijärvet ja -joet ovat pilaantuneet juuri kaivoksen hallittujen ja hallitsemattomien jätevesipäästöjen vuoksi. Päästöt ovat myös aiheuttaneet ainakin pilaantumisen vaaran lähimmissä suurissa järvissä, Jormasjärvessä ja Laakajärvessä.
Vaikkei kaikkeen vastuullista
löydykään, toimitusjohtaja Perän, ex-toimitusjohtaja Natusen ja
tuotantojohtaja Lammassaaren katsotaan aiheuttaneen suuren osan
ongelmista törkeällä huolimattomuudella.
Käräjäoikeus siis katsoo, että kaivoksen jätevesi- ja kipsisakka-allasongelmat johtuivat tuomittujen törkeästä huolimattomuudesta. Nämä ongelmat taas johtivat suoraan ympäristön pilaantumiseen. Vastuu on selvä, oikeus kirjaa Perän osalta syyksilukemisen näin:
”Perä on (...) törkeästä huolimattomuudesta päästänyt ympäristöön ainetta ilman laissa edellytettyä lupaa, lupaehtojen vastaisesti ja vastoin (…) maaperän pilaamiskieltoa siten, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista, muuta vastaavaa ympäristön haitallista muuttumista ja vaaraa terveydelle.”
Siinä kerrotaan täysin selvästi se, mitä on kuitenkin hieman kierrelty tähän saakka. Pekka Perä on laskenut ympäristöön luvatta sellaista ainetta, jonka vuoksi ympäristö on pilaantunut. Siis ainakin viisi kaivoksen lähellä olevaa pientä järveä on pilaantunut sen vuoksi, että Perä on toiminut törkeän huolimattomasti.
Suurten sulfaattipäätösten osalta sama pätee Lammassaareen, kipsisakka-altaan vuosien 2012 ja 2013 vuotojen osalta Natuseen.
Kainuun käräjäoikeuden päätös on
huolellisesti tehty, nojaa massiiviseen poliisitutkintaan ja vetää
langat yhteen. Syy, seuraus ja syyllinen löytyvät. Oikeus arvioi, ettei kyse ole tahallisesta menettelystä ja etteivät
teot ole kokonaisuudessaan törkeitä. Sen vuoksi Perä, Natunen ja
Lammassaari selvisivät sakoilla.
Tuomio ei ole lainvoimainen. Perän asianajajan mukaan tuomiosta valitetaan ja syyttäjäkin harkitsee valittamista.
Nähtäväksi jää, onko hovioikeuden mielestä useiden järvien pilaaminen törkeä rikos vai ei.
Tweet