Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Sammeli Heikkinen

Rovaniemen tulva 2012
Vesi nousee. Rovaniemellä tulvi keväällä 2012. Ilmastonmuutos lisää veden kiertoa Suomessa, mikä tarkoittaa sekä vesistö- että sadetulvien yleistymistä.Sammeli Heikkinen

Vesi nousee. Rovaniemellä tulvi keväällä 2012. Ilmastonmuutos lisää veden kiertoa Suomessa, mikä tarkoittaa sekä vesistö- että sadetulvien yleistymistä.

Ilmasto muuttuu – Sopeutuminen edessä kaupungeissa ja kunnissa

9.2.2017 10.50

Lasse Leipola

Mihin sopeudutaan?

Suomen ilmaston arvioidaan muuttuvan siten, että talvista tulee lyhyempiä ja sateisempia. Kesäiset hellekaudet muuttuvat aiempaa pitkäkestoisemmiksi, mikä aiheuttaa kuivakausia. Vuosittainen sademäärä kuitenkin kasvaa selvästi. Selvin riskitekijä sopeutumisen kannalta onkin tulvien lisääntyminen tai muuttuminen aiempaa rajummiksi.

Maa- ja metsätalousministeriö nimesi joulukuussa 2011 merkittäviksi tulvariskialueiksi muun muassa Rovaniemen ja Porin, joissa kyse on ennenkaikkea vesistötulvista. Turussa ja pääkaupunkiseudulla tulvariskiä kasvattaa meren läheisyys – lähiaikoina äärimmäisten sääilmiöiden vuoksi ja myöhemmin tulevaisuudessa merenpinnan nousun myötä.

Valtioneuvoston hyväksyi marraskuussa 2014 kansallisen ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelman. Siinä linjattiin, että ”ilmastokestävyyden tarkastelut viedään osaksi kuntien valmius- ja huoltovarmuuden suunnittelua” vuodesta 2016 lähtien.

Epämiellyttävä totuus ilmastonmuutoksesta on, että vaikka päästöt saataisiin rivakasti nollaan, ilmasto on muuttunut jo ja vaikutukset näkyvät kaikkialla maailmassa muun muassa myrskyinä, tulvina ja helleaaltoina.

Sitä, että tällainen muutos jatkuu myös tulevaisuudessa, ei voida enää täysin estää. Tästä syystä ilmastonmuutoksen torjunta ei voi olla pelkkää päästöjen vähentämistä. Yhteiskunnan on varauduttava tuleviin ja jo tapahtuviin muutoksiin.

EU:n kunnat ja kaupungit haluavat olla tiiviisti mukana ilmastonmuutoksen edellyttämissä sopeutumistoimissa ja sitä koskevassa lainsäädännössä.

EU-jäsenmaiden paikallishallintoja edustavassa alueiden komiteassa hyväksyttiin tänään torstaina lausunto, joka kannustaa komissiota huomioimaan kaupunkien ja kuntien lähtökohdat ilmastonmuutokseen sopeutuessa.

Komissio on tekemässä oman esityksensä ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ensi vuonna.

”Me alueiden komiteassa halusimme jo etukäteen kertoa, mitä me haluamme, että selvityksessä otetaan huomioon”, sanoo vihreitä alueiden komissiossa edustava Sirpa Hertell, jonka johdolla sopeutumista koskeva lausunto valmisteltiin.


Päästöjen vähentäminen
on erityisesti valtioiden tai EU:n energiapolitiikan varassa. Ilmastonmuutokseen käytännössä sopeudutaan kuitenkin kaupungeissa ja kunnissa. Sopeutustoimet tulevat valtuustoissa vastaan riippumatta siitä, uskooko ilmastonmuutokseen vai ei.

Yksi rajuimmista esimerkeistä on Porin kapunkitulva vuodelta 2007. Kolme tuntia jatkunut sade nosti veden kaduille ja aiheutti jopa 20 miljoonan euron vahingot. Vakuutukset korvasivat vain reilun kolmanneksen aiheutuneista vahingoista. Sittemmin vakuutuksia on kehitetty huomioimaan paremmin poikkeuksellisten tulvien aiheuttamia vahinkoja.


Pelkkien vakuutuksien varaan ei sopeutumista voi kuitenkaan jättää. Varautuminen on jo aloitettu monessa kaupungissa. Esimerkiksi Euroopan vuoden 2019 ympäristöpääkaupungiksi tähtäävän Lahden ilmastostrategiaan kuuluu iso rakennushanke, jossa kaupungin keskusta-alueen hulevedet ohjataan Hennalan alueelle.

”Rankat ja yhtäkkiset sadetapahtumat ovat meillä isoin muutos, joihin liittyy myös taloudellinen riski”, sanoo Lahden kaupungin ympäristöjohtaja Saara Vauramo.

Hänen mukaansa erilaisten sopeutumistarpeiden kartoittaminen on monessa kaupungissa vielä kesken. Se tiedetään, että hulevesien lisäksi ongelmia tulee kuumuuden aiheuttamista terveysriskeistä.

”Jäähdytystarve lisääntyy, koska meillä on uusia rakennuksia, jotka ovat hyvin energiatehokkaita. Väestön ikääntymisen vuoksi palveluasumisessa asiaa viedään ensimmäisenä käytäntöön”, Vauramo sanoo.


Tänään alueiden komiteassa hyväksytty lausunto toivoo komissiolta taloudellista ja hallinnollista kannustusta muun muassa parhaiden ratkaisujen kehittämiseen.

Yksi tavoitteesta on parantaa keskusteluyhteyttä hallinnon eri tasojen välillä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset iskevät paikallistasolla, mutta paikallishallinnon edellytykset sopeutumiseen ovat rajalliset – monessa jäsenmaassa vielä paljon heikommat kuin Suomen kunnilla.

Toinen alueiden komitean lausunnon tavoite on lisätä tiedonvaihtoa kaupunkien kesken, ettei kaupunkien tarvitse keksiä itse omia ratkaisujaan kaikkiin ongelmiin.

”Tietenkin tarvitaan myös rahaa. Komission pitäisi vielä paremmin luoda rahastoja, joita voidaan käyttää sopeutumiseen. Tarvitaan rahaa, rahastoja ja työkaluja sekä hyviä neuvoja, miten niitä voidaan hyödyntää”, Hertell sanoo.

Lausunnon valmisteleminen on vienyt Hertellin puhumaan asiasta Euroopan eri kolkkiin. Hänen mukaansa haasteellisinta on ollut kertoa ihmisille, mikä on päästöjen vähentämisen ja sopeutumisen ero.

”Nyt ei siis puhuta siitä, miten voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä vaan, mitkä ovat sopeutumisen keinot ja hinta. Muutoksia on jo tapahtunut ja niihin täytyy sopeutua.”

Mihin sopeudutaan?

Suomen ilmaston arvioidaan muuttuvan siten, että talvista tulee lyhyempiä ja sateisempia. Kesäiset hellekaudet muuttuvat aiempaa pitkäkestoisemmiksi, mikä aiheuttaa kuivakausia. Vuosittainen sademäärä kuitenkin kasvaa selvästi. Selvin riskitekijä sopeutumisen kannalta onkin tulvien lisääntyminen tai muuttuminen aiempaa rajummiksi.

Maa- ja metsätalousministeriö nimesi joulukuussa 2011 merkittäviksi tulvariskialueiksi muun muassa Rovaniemen ja Porin, joissa kyse on ennenkaikkea vesistötulvista. Turussa ja pääkaupunkiseudulla tulvariskiä kasvattaa meren läheisyys – lähiaikoina äärimmäisten sääilmiöiden vuoksi ja myöhemmin tulevaisuudessa merenpinnan nousun myötä.

Valtioneuvoston hyväksyi marraskuussa 2014 kansallisen ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelman. Siinä linjattiin, että ”ilmastokestävyyden tarkastelut viedään osaksi kuntien valmius- ja huoltovarmuuden suunnittelua” vuodesta 2016 lähtien.




Viite