Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Jim Killock/Flickr (CC BY-SA 2.0)
Lobbausta kerrakseen. Elinkeinoelämän keskusliitto EK lobbaa ahkerasti Euroopan komissiota.
25.11.2015 18.18
Elinkeinoelämän keskusliitto EK lobbaa ahkerasti Euroopan komission ylintä johtoa. EK on joulukuun 2014 alusta lähtien kokoustanut komissaarien, heidän kabinettiensa työntekijöiden ja komission pääosastojen pääjohtajien kanssa 33 kertaa. Luku on suurempi kuin millään muulla komissiota tapaavalla kansallisella lobbausjärjestöllä.
Kaikista komission järjestöistä ja yrityksistä EK:lla oli yhdeksänneksi eniten tapaamisia komission kanssa. EK:ta enemmän lobbaavat tahot ovat kaikki joko kansainvälisiä järjestöjä, kuten Greenpeace, tai ylikansallisia yrityksiä, kuten Google ja Airbus. Eniten tapaamisia, 78, oli eurooppalaisten yritysten etua ajavalla Businesseuropella.
Tiedot selviävät Transparency International -kansalaisjärjestön EU integrity watch -sivustolta. Sivusto käyttää lähteenään Euroopan komission ja parlamentin ylläpitämää avoimuusrekisteriä sekä komission ylimmän johdon ilmoittamia tietoja tapaamisistaan lobbareiden kanssa, jotka ylimmillä virkamiehillä on velvollisuus ilmoittaa. Avoimuusrekisteri on toistaiseksi vapaaehtoinen rekisteri, johon EU-tasolla vaikuttavat lobbarit kirjaavat tietoja käyttämistään resursseista sekä siitä, keiden etuja he ajavat.
Vihreä Lanka sai haltuunsa kansalaisjärjestön vielä julkaisematonta aineistoa, jossa analysoidaan avoimuusrekisterin tietoja joulukuun 2014 alusta marraskuun 23. päivään asti. Integrity watch -sivusto päivitettiin edellisen kerran kesäkuussa, jolloin EK ei vielä ollut kymmenen komissiota eniten lobbaavan organisaation joukossa.
Transparency International -järjestön työntekijä Daniel Freund ei osaa sanoa, miksi suomalaisten yritysten etua ajava järjestö on aktiivisempi komission lobbaaja kuin muut kansalliset järjestöt.
”Voisi ajatella, että esimerkiksi saksalaisten yritysten etujärjestö BDIllä olisi enemmän tapaamisia kuin vastaavalla suomalaisella järjestöllä, mutta BDIllä on ollut vain 28 tapaamista komission ylimmän johdon kanssa.”
Freund nostaa kuitenkin esille, että EK:n tapaamisista kolmasosa on käsitellyt työllisyys, kasvu ja investoinnit -portfoliota, jota hallinnoivat varapuheenjohtaja Jyrki Katainen ja komissaari Valdis Dombroskivs.
EK:n Brysselin toimiston päällikkö Janica Ylikarjun mukaan tapaamisten määrä johtuu osaksi siitä, että Suomen tilanne tunnetaan komissiossa suuria Euroopan maita huonommin.
”Siinä on kyse sekä siitä, että me olemme aktiivisia että siitä, että meidän näkemyksiämme halutaan kuulla.”
Ylikarjula myöntää, että komissaarien ja virkamiesten kansalaisuudella on merkitystä.
”On tietysti helpompi viedä viestiä oman maan toimijoille. He tietävät myös Suomen taustan.”
”Varsinkin varapuheenjohtaja Kataisella on komission alkuvaiheessa ollut tärkeitä kokonaisuuksia koordinoitavaan, kuten investointipaketti ja kiertotalous.”
Ylikarju sanoo, että komission ylimmän johdon lisäksi EK tapaa myös muita komission työntekijöitä, joiden ei tarvitse ilmoittaa tapaamisiaan lobbareiden kanssa.
Daniel Freund epäilee, että EK saattaa jättää osan edunvalvontakuluistaan raportoimatta. EK on ilmoittanut avoimuusrekisteriin, että sen Brysselin toimistolla on kolme kokopäiväistä lobbaria, ja että se käyttää EU-asioiden lobbaamiseen 400 000 euroa vuodessa. Ilmoitettujen kulujen pitäisi kattaa muun muassa työntekijöiden palkat, toimistokulut ja alihankinnat.
”Jos EK:n ilmoittamia numeroita vertaa muiden järjestöjen kanssa, joilla on suunnilleen yhtä paljon vaikutusvaltaa ja yhtä monta tapaamista komission kanssa, luvut pistävät silmään”, Freund sanoo.
Esimerkiksi Federation for Transport -järjestöllä on ollut 34 tapaamista komission kanssa, 16 lobbaria ja lähes kolmen miljoonan euron lobbausmenot. Businesseurope taas on ilmoittanut rekisteriin 29 lobbaria ja neljän miljoonan euron menot. EK:n ilmoittavat luvut ovat kuitenkin samaa luokkaa Airbus-yrityksen ja Euroopan teräsjärjestön (EUROFER) kanssa.
Ylikarjula sanoo, että EK on ilmoittanut rekisteriin vain Brysselin toimiston työntekijät, mutta myös Suomessa asuvat työntekijät matkustavat tapaamaan komission ylintä johtoa. Ilmoitetut menot kattavat Ylikarjulan mukaan Brysselin toimiston kulut sekä matkakulut Suomen ja Brysselin välillä.
Tweet