Iiro Törmä

"Roskien tiskaaminen tuntuu oudolta" – Vastentahtoinen alkaa kierrättää muovia

5.3.2018 10.35

Riikka Suominen

En kierrätä muovia. Erottelen tunnollisesti pahvin muovisen jugurttipurkin päältä ja kerään juhlien jälkeen olutpullonkorkit metallinkeräykseen. Muovikeskustelua olen pitänyt vouhotuksena. Pienten muovipussien välttelyn sijaan minusta pitää keskittyä isoihin ilmastotekoihin.

Tänä talvena muovinkierrätystä ei ole voinut enää välttää. Muoviin kuolleet valaat, muovivero ja kierrätysohjeet ovat joka paikassa. Englannin kuningatarkin puuttuu muovin käyttöön palatsissa. 

Muovi on alkanut tuntua isolta ympäristökysymykseltä. Jos kuningatar, pitäisikö minunkin?

Euroopassa tuotetaan vuosittain 26 miljoonaa tonnia muovijätettä, josta alle kolmannes menee kierrätykseen. Miljoonan tonnin arvioidaan päätyvän mereen.

Miljoona tonnia mereen päätyvää muovia jää kalvamaan. Vaikka olen varma, ettei joukossa ole minun kirsikkatomaattirasioitani, pitäisikö silti yrittää?

 

Väite: Muovin kierrätys on näpertelyä. Kannattaa keskittyä vaikuttavampaan ympäristön suojeluun. 

Vanhojen patterien, panttipullojen ja pahvin kierrätys on osa arkea useimmissa suomalaiskodeissa. Kun suomalaisilta kysytään, mitä he tekevät hillitäkseen ilmastonmuutosta, mainitaan ykkösenä jätteiden kierrätys. Kierrättämisen ilmastovaikutukset ovat aika mitättömät, mutta tutkijoiden mukaan kierrätys on sentään esimerkki kestävästä elämäntavasta Suomessa.

On vähän surullista, että ylpeilemme kierrätyksellä. Kierrätämme kotien ja toimistojen jätteestä vain noin 40 prosenttia, kun EU:n keskiarvo on 44 prosenttia. Eikä suomalaisten kierrätysaktiivisuus ole edes noussut vuoden 2006 jälkeen.

Jos Suomi haluaa olla kierrätyksen edelläkävijä, kirittävää on melkoisesti. EU on tuplaamassa kierrätystavoitteita ja olemme jäljessä jo nykyisistäkin. Erityisesti muovin ja puun kierrätyksessä laahaamme muun Euroopan jäljessä.

”Lajittelua pitää saada tehokkaammaksi. Ei riitä että pihassa on astiat, vaan asukkaiden ja yritysten pitää lajitella”, sanoo ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Tarja-Riitta Blauberg.

En siis voi valittaa Suomen huonosta kierrätysasteesta, kun olen itse sen heikoin lenkki.

Mari Pantsar johtaa Sitrassa kiertotalousteemaa. Hänestä kuluttajat voivat Suomessa pitkälti ratkaista sen, kiertääkö muovi, mutta yhteiskunnan pitää tukea heitä. Jätelakia pitää parantaa, jotta kierrätysinfra paranee. 

”Kesämökkimme on Sysmässä. Siellä ei ole juuri mitään kierrätysmahdollisuuksia. Harva lähtee mökiltä Helsinkiin lajittelemaan.” 

Pantsar haluaisi muoville samanlaisen järjestelmän kuin panttipulloilla. 

”Pullopantti on pieni, mutta sen vuoksi ymmärretään, että materiaali on rahan arvoista tavaraa. Jos muovilla ei ole arvoa, on vaara, että se päätyy luontoon.”

 

Euroopassa kiertotalous otetaan Pantsarin mukaan enemmän tosissaan, kun ilmastotoimet. Tänne tuodaan muualta maailmasta valtavasti raaka-aineita. Jos Kiina laittaa rajat kiinni, Eurooppaan ei tule harvinaisia maametalleja ja eurooppalainen elektroniikkateollisuus pysähtyy.

Muovi tehdään valtaosin neitseellisestä raaka-aineesta. Neljä prosenttia kaikesta maailmassa tuotetusta öljystä käytetään muovin valmistamiseen. Muovin tuotannossa myös vapautuu valtavasti fossiilista energiaa. Ilmastonkin vuoksi meidän on pakko alkaa kierrättää.

”Ilman muovin kierrätystä Pariisin ilmastotavoitteita ei saavuteta”, sanoo  Pantsar.

 

Väite: Suomessa on hyvä jätehuolto, eikä muovi joudu valaan vatsaan

Helmikuun alussa muun muassa Turun Sanomat ja Aamulehti kertoivat Ranskan rannikolta löytyneestä valaasta, joka kuoli nieltyään 800 kiloa muovia. Uutinen oli sydäntäsärkevä, mutta ankka. Kyseessä oli vuonna 2002 kuollut valas, jonka vatsassa oli ollut 800 grammaa muovia.  

Se on 800 grammaa liikaa, ja eläinten kuolema muovien vuoksi on turhaa. Kun sillä vedotaan minun muovinkäyttööni, maistan huijauksen. Samanlaisen huijauksen, kun lapsena käskettiin syödä ruoka loppuun, koska Etiopiassa oli nälänhätä.  

Minun muoviroskani eivät päädy valtameriin, vaan Vantaalle jätteenpolttolaitokseen. 

Helena Dahlbo tutkii Suomen ympäristökeskuksessa muovinkierrätyksen ympäristövaikutuksia ja innostaa ihmisiä kierrättämään. Hän ei väitä, että valasta auttaisi minun jugurttipurkkieni kierrätys. Mutta Suomessakin mereen päätyy muovia. Itse asiassa Suomen rannat ovat Itämeren roskaisimmat. Roskat tulevat piknikeiltä ja rakennustyömailta. 

”Lisäksi ovat mikromuovit, joita ei edes näe. Ne syntyvät isompien roskien jauhautumisesta ja autonrenkaista. Niitä on kemikaaleissa ja fleecevaatteissa”, Dahlbo sanoo.

Minun muoveistani ei tule mikromuoviroskaa, ellen heitä niitä luontoon.

 

Väite: Kierrätys on vaikeaa ja työlästä. Ärsyttää että kuluttaja laitetaan hommiin, teollisuuden pitäisi. 

Muovinkierrätyksessä minua on ärsyttänyt se, että vastuu kaadetaan tavallisen ihmisen niskaan. Pakkausteollisuus kuorruttaa kaiken muovilla. Sitten kuluttajia syytetään roskan määrästä.

Eikä muovimässäily liity vain kulutustuotteisiin. Pakkauksiin kuluu käytetystä muovista alle puolet. Suurin osa käytetään muualla: rakennusteollisuudessa, maataloudessa, autoteollisuudessa ja kasvavassa määrin elektroniikassa. Miksi kierrätystä vaaditaan juuri minulta?

”Jäte syntyy kuluttajan luona. Se on joka tapauksessa vietävä jonnekin. Erillinen muovin keräys tuottaa puhtainta raaka-ainetta uudelleenhyödynnettäväksi”, sanoo Helena Dahlbo. 

Suomessa on muutamia sellaisia jätteenlajittelulaitoksia, joissa sekajätteestä erotellaan talteen raaka-aineita. Se säästäisi minun vaivojani. Jätteen erottelu laitoksessa on hankalaa etenkin siksi, että biojäte likaa muun materiaalin. 

”Jos et kierrätä muovia, se poltetaan ja siitä syntyy hiilidioksidipäästöjä”, Dahlbo sanoo.

Ilmastohuoli ratkaisee: Laitan keittiön nurkkaan keräysämpärin ja jääkaapin oveen viestin muille perheenjäsenille. ”Älä heitä muovipakkauksia roskiin. Riikka kierrättää.”

Netistä selviää, että muovikierrätykseen voi laittaa kaikki muovipakkaukset. Vanhoja leluja tai pulkkaa sinne ei saa tunkea.

Taloyhtiömme roskiskatoksessa on astiat metallille, lasille, biojätteelle, kartongille ja paperille, mutta muoviroskista siellä ei ole. Ei, vaikka viime vuonna tuli pakolliseksi järjestää muovinkeräys kaikissa yli 10 000 asukkaan taajamissa.

Suomessa kerätään lasiromua 1 868 pisteessä, muovia vain 542 pisteessä. Se tuntuu oudolta, kun muoviroskaa tulee kotoa paljon lasia enemmän.

Etsin netistä lähimmän keräyspisteen.

Motivaationi on koetuksella, kun selviää, että lähin on Kruununhaassa kolmen kilometrin päässä. Se on Helsingin kantakaupungin ainoa yleinen muovinkeräyspaikka. Jos oikeasti halutaan, että ihmiset kierrättävät muovit, miksi kierrätyspisteitä on niin vähän?

”Muovituotteiden valmistajat, pakkaajat ja maahantuojat ovat velvollisia järjestämään niiden jätehuollon. Mutta kun säädettiin, montako keräyspistettä Suomessa on oltava, vaadittiin pisteitä liian vähän”, Dahlbo sanoo. 

Pääkaupunkinseudun ympäristöpalvelu HSY on siksi toimittanut taloyhtiöihin keräysastioita.

Ämpäriini kertyy jugurttipurkkeja, shampoopullo, kirsikkatomaattirasioita, pastapussi, margariinirasian kansia… Tilastot vahvistavat, että saaliini on sitä mitä muillakin. Roskani ovat niin kutsuttuja kertakäyttöisiä muovisuojuksia kulutustuotteille. Yhtä ihmistä kohden syntyy Suomessa melkein 500 kiloa roskaa. Siitä muovia on 65 kiloa.

Lehdestä luen, että kierrätystä vaikeuttaa muovien likaisuus, mutta roskien tiskaaminen tuntuu oudolta.

Dahlbon mukaan huuhtelu kylmällä vedellä tai pyyhkiminen talouspaperilla riittää. Varta vasten lämpimällä vedellä tiskaaminen kuluttaa energiaa ja hävittää kierrätyksen hyödyn. Laitan koiran töihin nuolemaan jugurttipurkit puhtaiksi. Tyhjän ketsuppullon pesen astianpesukoneessa, koska en tiedä, milloin ehdin kolmen kilometrin päähän kierrätyshommiin. Hyvin likainen muovipakkaus kannattaa Dalhbon mukaan laittaa sekäjätteeseen.

”Se menee jätteenpolttoon ja edes energia saadaan talteen.”

 

Väite: Kun sekajäte poltetaan, muovista saadaan energiaa.

Houkuttaisi säästä vaivoja ja tyytyä siihen, että muovini muuttuvat sähköksi ja kaukolämmöksi. Lajittelemattomat roskat poltetaan Vantaalla jätteenpolttolaitoksessa. Tai oikea termi on nykyään jätevoimala.

Vantaan voimala maksoi 300 miljoonaa euroa. Kun kunnat ovat investoineet miljoonia voimalaan ja sopineet toimittavansa sinne tietyn määrän jätettä, ei ole kiinnostusta vähentää sen polttoaineena käytetyn jätteen määrää. Polttokapasiteettia on niin paljon, että se hidastaa kierrätystavoitteita.

”Päättäjiltä vaatii rohkeutta tehdä toimivia kannusteita kiertotaloudelle. Siinä astutaan jätteenpolttolaitosten omistajien varpaille. Vantaan laitos on ihan väärä signaali”, sanoo Sitran Mari Pantsar. 

Eikä tarvitse huolehtia, että vantaalaisille tulisi kylmä, jos alan kierrättää. Vantaan voimalaan tuodaan roskia paljon suunniteltua enemmän. Laskelmat olivat 320 000 tonnille vuodessa, viime vuonna poltettavaa oli 376 000 tonnia. 

Jokainen poltettu jätetonni tarkoittaa hukattua materiaalia. Rooman klubin mukaan kiertotalous voisi luoda jopa 70000 työpaikkaa Suomeen.

 

Väite: Muovi menee kuitenkin samaan läjään muun roskan kanssa

Kiikutan kahden viikon muovisaaliini melkein kolmen kilometrin päähän Pohjoisrantaan keräyspisteelle. Muovikassillinen muoviroskaa kahdessa viikossa on Helena Dahlbon mukaan vähän. Arvelen, että syynä on se että kotitaloutemme syö usein ravintolassa. Muut perheenjäsenet eivät ehkä ole vielä täysin omaksuneet kierrätystä ja ovat heittäneet muovia roskiin.

Tunnen itseni sankarikierrättäjäksi. Ympäristölle puuhani on lohdutuspalkinto. Tärkeämpää olisi vähentää muovien käyttöä.

Brittihallitus on luvannut kieltää ”kaiken vältettävissä olevan” muovin vuoteen 2042 mennessä. Jo nyt pubit ovat kieltäneet muovipillit ja kahvilat antavat alennusta oman kupin tuojille. Tietoisuus muoviongel­masta on peräisin Sininen planeetta-sarjasta. 

Vihreiden europarlamentaarikko Heidi Hautalakin viettää parhaillaan muovitonta maaliskuuta.

EU:n muutaman vuoden takainen muovipussidirektiivi suitsi muovien käyttöä. Sen vuoksi erikoiskaupat velottavat nykyään muovipussista, eikä ruokakauppojen kassoilta enää löydy ilmaisia hedelmäpusseja. Tämä on karsinut pussien käyttöä miljoonilla. Nyt ympäristötietoisuudessa on Hautalasta tapahtumassa kvanttihyppäys.

”On ennenkuulumatonta,  että kun komissio esittelee muovistrategiaa, asiasta kertovat komission varapuheenjohtajat Frans Timmermans ja Jyrki Katainen.”

Hautalan mukaan EU:ssa on perinteisesti pikemminkin kuunneltu muoviteollisuuden taloudellisia intressejä. Nyt komission tavoite on suojella ympäristöä ja samalla edistää innovaatioita. 

”EU:ssa taloutta ja ympäristöä ei nähdä enää niin vastakkaisina kuin ennen.”

EU-komissio esitteli muovistrategiansa tammikuussa. Siinä vaaditaan, että vuonna 2030 kaiken muovin voi kierrättää. Tavoitteeseen on matkaa. Tällä hetkellä kolmannes muovista kierrätetään, kolmannes menee kaatopaikalle ja kolmannes poltetaan.

Katainen on väläyttänyt kertakäyttömuovien kieltoa. EU:n budjetista vastaava komissaari Günher Öttinger haikailee muoviveroa, josta saadut tulot paikkaisivat Brexitin jättämän loven EU:n budjetissa.

Hautalasta ajatus on nerokas, mutta vero vaatii EU-maiden yksimielisyyden. Hautala haluaisi julkisiin hankintoihin velvoitteen välttää muovia. Yksi ratkaisu voisi olla muovituotteiden panttijärjestelmä nykyisen pullonpalautuksen tyyliin.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk) on uhonnut ajavansa muuta EU:ta tiukempaa muovipolitiikkaa. Lintilää siivittänee toive, että metsäteollisuus saa asiakkaita, kun pakkaukset vaihtuvat muovista puupohjaisiin. Jos sellaisia kehitetään Suomessa, nousisi metsäteollisuuden jalostusarvo. Suomalainen start-up Sula­pac on jo kehittänyt muovittoman kosmetiikkapurkin. 

Sitran Pantsarin mielestä kannattaa harkita tarkkaan, kannattaako puusta tehdä tavallista pakkausmateriaalia. 

”Pitäisi tehdä vielä korkeamman jalostusasteen tuotteita, jotka toimisivat hiilinieluina.”

 

Väite: En halua nähdä vaivaa tuottaakseni muovitehtaalle ilmaista raaka-ainetta 

Twitteristä luen, että muovinkierrätyksen sijaan kannattaisi keskittyä vähentämiseen. 

”Muistathan: paras muovi on valmistamatta jätetty muovi. Toiseksi paras on poltettu. Rinki-kierrätyksen omistavat muovialan yritykset. Heidän intressinsä on puhua kierrätyksestä vähentämisen sijaan. Älä mene kierrätyslankaan!”

Olisiko järkevää jatkaa vanhaan malliin ja toimittaa muovi jätteenpolttoon? Syken Helena Dahlbo rahoittelee minua: kierrätys hyödyttää ympäristöä, kun sillä korvataan neitseellisiä raaka-aineita. 

Kruununhaan kierrätyspisteeltä kuljettaja Jani Katajajuuri ajaa muovipakkaukseni Hyvinkäälle paalattaviksi. Sieltä ne päätyvät Riihimäellä sijaitsevalle Fortumin muovijalostamolle. Sen linjastolla roskat lajitellaan pestään ja murskataan. Fortum seuloo joukosta kolmea muovilajia, loput ovat sekamuovia ja poltettavaa. Sekamuovista Fortum valmistaa muoviprofiileita. Muun muoviraaka-aineen Fortum myy lähinnä kotimaisille Amerplastille ja Orthexille.  

Se, että Suomessa tehdään kierrätysmuovia on ratkaisevaa kierrätykselle. Muuten muovi poltettaisiin tai vietäisiin ulkomaille: Kiinaan, Hong Kongiin, Ruotsiin ja Latviaan.

Kierrätysmuovia käytetään Suomessa kukkaruukkujen, muovikassien ja ämpäreiden valmistamiseen ja puistokalusteissa ja terasseissa. Euroopassa pohditaan asfaltin korvaamista kierrätysmuovilla.

Väite: Kiertotalous etenee äänestyskopissa, ei roskia lajittelemalla 

Olen kokeilun jälkeen jatkanut muovin lajittelua. En jaksa kiikuttaa roskia melkein kolmen kilometrin päähän, joten pyysin isännöitsijää tilaamaan taloomme muoviastian. Se säästää hiukan taloyhtiön jätelaskuakin, koska muovin noutomaksu on pienempi kuin sekajätteen. Kolmen viikon päästä uusi keräysastia on roskakatoksessa.

Kiertotalous vaatii enemmän kuin muovikeräyspisteen. Se vaatii poliittista ohjausta.

Vihreät haluaa Suomelle muovistrategian. 

”Kansalaiskeskustelu laittaa painetta poliitikoille ja komission muovistrategia sille, että Suomi tekee omansa”, eduskuntaryhmän vetäjä Krista Mikkonen sanoo.

Yksi vihreiden aloitteista on, että että muovin julkisten keräyspisteiden määrä kasvatetaan nykyisestä 542:sta 1850:en pisteeseen.

Se on paikallaan. En saanut ikinä vietyä roskiani kolmen kilometrin matkaa. Ne odottavat edelleen työhuoneeni nurkassa. Onneksi vaadin taloyhtiöömme tämän jutun innoittamana muovin kierrätyksen. Laatikkoon ovat tuoneet muovejaan myös naapurit.

mikromuovi  muovi  kierrätys  kiertotalous 

Tweet