Ilmastoneuvotteluita ei käydä kuplassa – näin valtapolitiikka näkyy Pariisissa

Lasse Leipola

Öljymaatkin mukana. Suurin osa omaa elinkeinoaan tiukasti Pariisissa puolustavista öljyvaltioista on jättänyt kansallisen sitoumuksen ilmastotoimista.

9.12.2015 9.33

Lasse Leipola

Pariisissa neuvotellaan ilmastosopimuksesta eli lähinnä päästövähennyksistä ja niiden rahoittamisesta. Maailman jännitteet ja valta-asetelmat heijastuvat kuitenkin neuvotteluihin.

Esimerkiksi vuoden aikana jätetyistä kansallisia ilmastotoimia koskevista lupauksista löytyy hieman yllättäviä kirjauksia. Ukraina pitää alueellisen koskemattomuutensa palauttamista ehtona ilmastotavoitteiden uudelleentarkastelemiselle.

Argentiina on puolestaan kirjannut tavoitteensa johdantoon, että Falklandinsaaret kuuluvat sille eivätkä Britannialle.

Itse sopimustekstin selvin kiistanalainen viittaus on julistusosan maininta miehitetyillä alueilla asuvien oikeuksista, joka viittaa käytännössä Palestiinaan. Tämä kirjaus kadonneekin ennen tekstin hyväksymistä, koska Israel ja sen tärkein liittolainen Yhdysvallat ei tule hyväksymään sitä missään oloissa.

Lähi-idän valtapolitiikka sanelee myös arabimaiden kantoja. Alueen vahvinta valtiota Saudi-Arabiaa on syytetty tällä viikolla yrityksistä romuttaa Pariisin ilmastosopimus. Se on kerännyt kantansa tueksi joukon muita alueen valtioita.

Arabimaiden oma neuvotteluryhmä ajaakin käytännössä Saudi-Arabian öljy- ja päästömyönteistä kantaa, vaikka joukossa on monia energia- ja ilmastopolitiikaltaan melko edistyksellisiä maita kuten Marokko. Sen ilmastopolitiikka arvioitiin tällä viikolla julkaistussa Climate Change Performance -indeksissä edistyksellisemmäksi kuin esimerkiksi Saksan tai Suomen. Myös Arabiemiraateilla, Egyptillä ja Jordanialla on kunnianhimoisia tavoitteita uusiutuvan energian suhteen.

”Kyse on geopolitiikasta. Saudi-Arabia on erittäin vahva toimija alueella ja tukee muita maita rahallisesti”, IndyAct-järjestön Safa' Al Jayoussi sanoi Vihreälle Langalle Pariisin ilmastokokouksen yhteydessä.

Hänen mielestään erityisesti Marokolla, joka aikoo jo viiden vuoden päästä tuottaa puolet energiastaan uusiutuvilla, olisi hyvä tilaisuus repiä ryhmän linjoja auki.

”He isännöivät ensi vuoden ilmastokokousta ja heillä olisi nyt tilaisuus profiloitua vaatimalla 1,5 asteen tavoitetta, pitkän aikavälin kunnianhimoa ja kansallisten tavoitteiden tarkastelua ennen vuotta 2020.”

Greenpeacen Kaisa Kosonen näkee Aasiassa päinvastaisen asetelman. Sen sijaan, että Kiina yrittäisi saada muuta kehitysmaaryhmää ajamaan omaa linjaansa, se vahvistaa omaa asemaansa tukemalla muita.

”Kiina puhuu paljon kehitysmaiden oikeudesta saada ilmastorahoitusta, vaikka on selvää, ettei Kiina itse tule sellaista saamaan vaan se on jo nyt antajien puolella.”

Kiina haluaa siis profiloitua kehitysmaaksi, vaikka se on jo vaurastunut.

”Kiinalla olisi ollut potentiaalia tuoda Pariisiin enemmän, mutta se ei halua päätyä maaksi, jolta aletaan vaatia enemmän. Kun se ei kerran ole G7:n jäsen, miksi se haluaisi toimia sellaisen tavoin?” Kosonen kysyy.

Ilmastoneuvotteluiden jarruttajille jaettavalla päivän fossiili -palkinnolla useasti palkitun Saudi-Arabia rooli nousee esiin myös Kiinan kohdalla.

”Saudi-Arabialla ei ole ilmastomielessä menetettävää mainetta. Kiinalle sopii hyvin, että se nostaa esiin ikäviä kantoja, joita Kiinakin kannattaa.”

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Antto Vihma arvioi, että Pariisissa on toistaiseksi nähty vähemmän valtapeliä kuin esimerkiksi Kööpenhaminan ilmastokokouksessa kuusi vuotta sitten.

”Latinalaisen Amerikan vasemmistolaiset Alba-maat ovat aiemmin käyttäneet ilmastoprosessia kotimaiseen populismiin. Siis siihen, että keskitytään yleiseen Yhdysvaltojen arvostelemiseen eikä päästöihin. Se on tietysti oire siitä, että ilmastoneuvotteluissa on kyse oikeasti tärkeästä tapahtumasta”, Vihma sanoo.

Vihman mukaan myös Venäjä voi kotimaisten intressien vuoksi asettua poikkiteloin neuvotteluiden loppusuoralla.

”Venäjä ei ole kovin kiinnostunut ilmastoasioista, mutta se voi tarttua johonkin prosessin epäkohtaan. Venäjä haluaa joskus profiloitua kansainvälisen oikeuden soturina. Se on tietysti ristiriidassa Venäjän oman toiminnan kanssa, mutta heillä on tällainen narratiivi, jossa länsi jyrää säännöistä piittaamatta.”

Vihreän Langan toimittaja Lasse Leipola (@leipola) seuraa Pariisin ilmastoneuvotteluita paitsi näillä sivuilla myös Twitterissä.