Flickr / Moyan Brenn (CC-BY)

Nämä kysymykset ratkaisevat Pariisin ilmastosopimuksen kohtalon

29.11.2015 8.53

Lasse Leipola

kansainväliseen ilmastosopimukseen tähtäävien neuvotteluiden huipennus alkaa tänään sunnuntaina Pariisissa.

Varsinainen ilmastokokous alkaa huomenna maanantaina maailman merkittävimpien valtioiden päämiesten puheenvuoroilla, mutta puheenjohtajiston toiveesta virkamiestason neuvottelijat tapaavat jo tänään Suomen aikaa illalla kello kuusi.

Neuvotteluiden tavoitteena on globaali ja sitova ilmastosopimus. Kahden seuraavan viikon aikana sorvattava sopimus astuu voimaan vuonna 2020.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Antto Vihma arvioi, että suurimmat ja vaikeimmat kysymykset ovat samat kuin ennenkin: rahoitus sekä se, miten vastuu jaetaan teollisuus- ja kehitysmaiden kesken.

”Niitä ei tulla ratkaisemaan, mutta niistä pitää saada jonkinlainen kompromissi”, Vihma sanoo.

Ilmastorahoituksessa teollisuusmaat ja kehitysmaat ovat yhä tiukasti omissa leireissään, vaikka Kiina ja muutamat muut kehitysmaat ovat antaneet rahoitusta ilmastorahastoihin. Sen sijaan muussa vastuunjaossa on ollut nähtävissä repeämää totutuista rooleista.

”Perinteinen kehitysmaaryhmä on jakautunut. Vähiten kehittyneet maat, saarivaltiot ja jotkin nousevat taloudet kuten Brasilia ja Etelä-Afrikka ovat valmiita siihen, että kaikille maille tulee sitova tavoite. Sen sijaan niin sanottujen samanmielisten kehitysmaiden ryhmä, muun muassa Kiina, Intia ja isot öljymaat, haluavat pitää kiinni vanhasta jaosta.”

Vihman mukaan Pariisin kiinnostavin kysymys on, millaisen roolin Kiina ottaa.

”Maa on tehnyt viime vuosina isoja satsauksia puhtaaseen energiaan ja ottanut vahvempaa roolia kansainvälisessä politiikassa. Esimerkiksi ilmastotavoitteet julkistettiin suurvaltaroolissa yhdessä Yhdysvaltojen kanssa. Toisaalta YK-neuvotteluissa se on ollut vastahankainen kehitysmaa muiden joukossa.”

Yhdysvaltojen asema on hankala, sillä vaikka presidentti Barack Obama kannattaa ilmastosopimusta, ei maan senaatti tule hyväksymään uusia kansainvälisiä velvoitteita.

”Yhdysvallat ei lähde tämän takia kaatamaan sopimusta. Lopputulos voi olla, että Yhdysvallat ei ratifioi sopimusta, mutta noudattaa sitä käytännössä. Ilmastopolitiikka kuuluu kuitenkin osin presidentin toimivaltaan eikä sinänsä vaadi senaatin hyväksyntää.”

Varsinaiset päästövähennykset perustuvat Pariisin sopimuksessa maiden itse valitsemiin tavoitteisiin.

Tavoitteita on saatu lähes kaikilta maailman mailta ja ne kattavat jo yli 95 prosenttia päästöistä. Luvatut vähennykset eivät kuitenkaan riitä kahden asteen tavoitteeseen, joten sopimukseen tarvitaan jonkinlainen kirjaus tavoitteiden tarkastelemisesta.

”Viiden vuoden tarkastelujaksosta on alkanut löytyä yhteisymmärrystä. Se on tosin vielä auki, tarkastellaanko nyt annettuja sitoumuksia jo ennen sopimuksen voimaantuloa 2020 vai vasta myöhemmin, eli lukitaanko nämä nyt ilmoitetut tavoitteet tällaisenaan vai parannetaanko niitä ensin”, Greenpeacen ilmastovastaava Kaisa Kosonen sanoo.

”Toinen avoin kysymys koskee sitä, onko kyseessä pelkkä arvio vai liitetäänkö siihen velvoite omien tavoitteiden tarkastamiseen. YK:n ilmastoprosessissa on nähty, että pelkät arviot ilman velvoitetta toimia johtopäätösten pohjalta ovat melko turhia.”

Kosonen luottaa siihen, että Pariisissa päästään lopulta sopuun ja saadaan sopimus aikaiseksi.

”Melkein kaikki osapuolet haluavat sopimuksen. Se luo vähän erikoista dynamiikkaa siihen, miten pitkään kukin on loppumetreillä valmis puolustamaan omia kantojaan.”

Vihreä Lanka seuraa Pariisin ilmastokokousta alusta loppuun teemasivuilla, Facebookissa ja Twitterissä. Toimittajamme Lasse Leipola (@leipola) on paikan päällä Pariisissa 2.–12. joulukuuta.

Tweet