Alkuperäiskansat ulos museosta

22.9.2008 10.56

Jarkko Tontti

Osallistuin äskettäin suomalais-ugrilaiseen kirjailijakongressiin Marin tasavallassa Venäjällä. Harva suomalainen tietää mitään Volgan mutkassa majaavista mareista, vaikka he ovat kielellisesti meitä lähellä.

Jotkut ehkä ovat kuulleet mariaktivisti ja kirjailija Vladimir Kozlovista, joka pahoinpideltiin vuonna 2005. Kozlovin tapaus nousi esiin Euroopan parlamenttia myöten. Muutama vuosi myöhemmin mukiloitiin Kozlovin puoliso Galina Kozlova.

Vallitseva tapa puhua Venäjällä asuvista sukukansoistamme on surkuttelua. Väki vähenee, ja kielet kuihtuvat.

Marin erityisongelma on moskovalainen presidentti Leonid Markelov, jonka vastustajat ovat saaneet kylmää kyytiä. Markelov oli alunperin äärinationalistisen Vladimir Žirinovskin miehiä, nyt hän on putinisti, jos näiden välillä nyt isoa eroa on.

Yleisemmällä tasolla mareilla menee kohtuullisen hyvin, ainakin verrattuna joihinkin toisiin Venäjän vähemmistökansoihin. Yli puolimiljoonaisella kansalla on elävää nykykirjallisuutta, ja mari on venäjän ohella maan virallinen kieli.

Sukukansatyötä tekevän Castrénin seuran tuella mariksi on käännetty suomalaista kirjallisuutta Sinuhesta ja Kari Hotakaisen Juoksuhaudantiestä alkaen. Marin kansalliskirjailija Sergei Tšavainin romaani Elnet ilmestyi suomeksi keväällä 2008.

Suomalaisia kongressissa kaitsinut Marin kulttuuriministeriön virkamies Edouard olisi pukuineen ja solmioineen sulautunut luontevasti kaupunkikuvaan Pariisissa tai Berliinissä. Hän myös osasi suomea.

Monikansallinen kirjailijaporukkamme hätkähti pääkaupunki Joškar-Olan trendibaari Chicagon menoa. Paikka olisi hyvin voinut sijaita Uudenmaankadulla Helsingissä.

Pahin uhka maailman vähemmistö- ja alkuperäiskansoille on museo. Elävä kulttuuri ei pysähdy haikaamaan metsästys- ja viljelykulttuurin elämäntapoja vaan katsoo tulevaisuuteen.

Suomalaiset, virolaiset ja unkarilaiset eroavat muista ugreista siinä, että he ovat kaupungistuneet. Venäjällä asuvat sukukansamme sen sijaan ovat vähemmistöinä kaupungeissa ja asuvat pääosin maalla.

Uhattujen kielten ja kulttuurien kohtalo riippuu loppupeleissä siitä, pystyvätkö ne modernisoitumaan ja kaupungistumaan säilyttäen samalla oman erityislaatunsa.

Kirjoittaja on kirjailija ja kaupunkilaisugri. Lisää Tontin blogitekstejä löydät täältä.