Vihreät eri teillä

21.5.2010 9.24

Jenni Leukumaavaara

Suomen vihreät porskuttaa porvarihallituksessa ja hakee vastakkainasettelua sdp:n kanssa. Samaan aikaan Ruotsin ympäristöpuolue on tiukasti kimpassa demareiden kanssa. Miksi?

Ruotsin ympäristöpuolue on Maria Wetterstrandin johdolla etenemässä kohti mahdollista vaaliyllätystä.

Oppositiossa oleva punavihreä blokki on gallupeissa niukassa johdossa oikeistokoalitiota vastaan, ja syyskuussa pidettävien vaalien tulos on täysin auki. Ruotsin vihreät on koalitiossaan sdp:n vahvassa syleilyssä.

Samaan aikaan Suomessa vastakkainasettelu vihreiden ja sdp:n kanssa on kärjistynyt kevään mittaan ja porvarilliset hallituskumppanit ovat vaikuttaneet toistuvista erimielisyyksistä huolimatta vihreille luontevammilta yhteistyökumppaneilta.

Näin siitäkin huolimatta, että keskiviikkona julkistetun Ylen kyselyn mukaan enemmistö vihreiden kannattajista haluaa yhteistyötä mieluiten juuri demareiden kanssa. Kannattajien mielestä porvarihallitus on huonoin vaihtoehto.

Johtuuko ero käytännön politiikassa Suomen ja Ruotsin välillä naapurimaiden vihreiden puolueiden aatteellisista eroista?

Vastauksia voi etsiä esimerkiksi puolueiden ohjelmista.

Suomessa vihreät päättää tänä viikonloppuna puoluekokouksessaan poliittisesta ohjelmastaan, joka määrittelee puolueen päälinjaukset tulevien neljän vuoden aikana eduskunta-, kunnallis- ja europarlamenttivaaleissa.

Ensimmäistä kertaa tehty poliittinen ohjelma kertoo, mitä vihreät tekee ja mihin se pyrkii.

Poliittisen ohjelman kantavana ajatuksena on laatuyhteiskunta, jossa tehdään kestäviä tuotteita ja palveluja ja jossa ”ihmiset viihtyvät elämässään, jos saavat rakentaa sen itse”.

Politiikan tutkija ja pitkän linjan vihreä Rauli Mickelsson arvioi, että ohjelmaesityksen perusteella vihreistä muodostuu kuva kulutuksen puolueena.

”Tavallaan se on vähän absurdikin retorinen valinta, koska vihreät kuitenkin pyrkii suitsimaan kuluttamista. Esimerkiksi sdp taas on vahvasti työn kautta profiloituva puolue.”

Ohjelmasta myös huomaa, että vihreät on hallituksessa. Ohjelma painottuu kotimaan politiikkaan ja eduskunnassa tehtävään työhön.

”Tämä voisi paremminkin olla parlamentti- tai eduskuntaohjelma, koska ei tässä juurikaan puhuta esimerkiksi kunnista tai Suomen ulkopuolisista asioista. Politiikan olisi voinut nähdä laajemminkin”, Mickelsson sanoo.

Vihreiden ohjelmatyöryhmässä mukana ollut Tapio Laakso myöntää, että hallitustaival näkyy ohjelmassa.

Hän arvioi, että esimerkiksi globaalipolitiikka ja sosiaalinen asuntopolitiikka ovat jääneet ohjelmassa katveeseen.

”Hallitus- ja päiväkohtaisen politiikan ongelma on, ettei kukaan oikein ehdi ajatella. Se tyhmistää, kun päälle kaatuu saavikaupalla muiden poliittista agendaa”, Laakso pohtii.

Oppositiosta on aina helpompi huudella. Se näkyy siinä, että Ruotsissa ympäristöpuolueella tuntuu olevan suomalaiskollegojaan enemmän konkreettisia ehdotuksia.

Toisaalta asiat, joihin puolueet pyrkivät aktiivisesti ottamaan kantaa, ovat suuruusluokaltaan erilaisia.

Ruotsissa demariyhteistyötä tekevä ympäristöpuolue näyttää vaaleissa keskittyvän leimallisesti rajattuihin vihreisiin teemoihin, kuten vähemmistökysymyksiin, uusiutuvaan energiaan ja liikenteeseen, eikä niinkään esimerkiksi sosiaali- tai talouspolitiikkaan.

Ympäristöpuolueen vaalijulisteissa Ruotsin modernisoimista visualisoidaan tuulimyllyillä ja kevyen liikenteen kylteillä.

Suomessa vihreät taas pyrkii kasvamaan yleispuolueeksi, ja vuoden 2015 tavoite, eli 30 kansanedustajaa, 15 prosentin kannatus ja 15 000 jäsentä, edellyttää profiloitumista laajemman kansan tietoisuuteen.

”Vihreys pitää pystyä esittelemään myös ihmisille, jotka eivät ole suorittaneet yhteiskuntatieteiden perusopintoja yliopistossa”, vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö sanoo.

Yksi tärkeimmistä uusista alueista ovat yrittäjät, ja tässä Suomen vihreät hieman yllättäenkin joutuvat peesaamaan Ruotsin kollegoita. Ruotsalaisyrittäjät lukivat viime syksynä puolueiden ohjelmia ”sokkona”, ja vihreät saivat parhaat arvosanat.

”Yrittäjien pitäisi täälläkin kuulua vihreän ajattelutavan ytimeen”, Niinistö sanoo.

Suomen vihreät on tehnyt avauksia myös esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeen suuntaan, eli sdp:n perinteiselle alueelle. Löytyykö vihreistä ja demareista kuitenkin jotain yhteistä?

”Jos sdp olisi enemmän sellainen kuin sen kuvittelisi olevan, solidaarinen edistyspuolue, kyllä meillä voisi olla yhteistyötä. Mutta kyllä Mariakin tietää, kuinka raikkaan 1970-lukulaisen betonintuulahduksen värittämiä meidän demarimme ovat. Kuka vihreä sellaisten kanssa haluaisi yhteistyötä tehdä?” sanoo Niinistö, joka on Maria Wetterstrandin puoliso.

”Ylipäätään ruotsalaiset ovat kaikki enemmän sosiaalidemokraattisia kuin suomalaiset. Suomessa ei ole uudistusmielistä vasemmistolaispolitiikkaa.”

Suomessa vihreät ovat pyrkineet pysymään vasemmisto–oikeisto -jaottelun ulkopuolella.

Myöskään Niinistö ei allekirjoita väitettä Suomen ja Ruotsin vihreiden liikkumisesta poliittisesti eri suuntiin niin, että ruotsalaiset kaartaisivat vasemmalle ja suomalaiset oikealle.

”Olemme yhteistyössä ennen kaikkea käytännöllisiä. Ei meillä ole aatteellisesti luontevaa yhteistyötä kenenkään kanssa, mutta lähes kaikkien kanssa on jotain yhteistä.”

Esimerkiksi kokoomuksen kanssa vihreät ovat saaneet aikaan lempilapsensa, miljardin euron suuruisen ekologisen verouudistuksen.

Yksi erottava tekijä Suomen ja Ruotsin vihreissä on niiden erilainen historia. Suomessa puolue lähti 1980-luvulla pyrkimään eduskuntaan ja hallitusvastuuseen 1990-luvun liepeillä, paljon ennen Ruotsin ympäristöpuoluetta.

”Ruotsin vihreät oli pitkään omasta tahdostaan oppositiossa ja vaati sieltä kauniita asioita. Siellä on nyt käyty samoja kasvukipuja kuin Suomen vihreissä aiemmin”, Niinistö sanoo.

”Ruotsin vihreät nähdään usein radikaalimpana puolueena kuin me. Näkisin, että arvopohjat ovat melko samanlaiset. Ympäristöasioissa radikaalimmat tavoitteet johtuvat siitä, että Ruotsi on niissä paljon edistyksellisempi. Siellä vihreät eivät joudu käymään puolustustaistelua luonnonsuojeluasioissa”, Niinistö sanoo.

Tweet