Turpeen tuki ja turva

17.11.2009 9.43

Hanna Eriksson

Vapon toimitusjohtaja Matti Hilli johtaa kampanjaa, jolla Suomi yrittää pestä mustan vihreäksi.

Turvebroileri. Se energiayhtiö Vapon toimitusjohtaja Matti Hilli, 58, on ilman muuta.

Poliitikoille broileristatus tarjotaan silloin, kun kourat eivät ole tahrautuneet oikeissa töissä. Matti Hillin kourat ovat kyllä kunnon töissä likaantuneet – erilaisiin turpeisiin ja monta kertaa – mutta muihin hommiin ne eivät ole ehtineet.

Hilli on tehnyt diplomityönsä turpeesta, kulkenut valmistumisensa jälkeen Turveruukin ja Kekkilän kautta Suomen suurimman turveyhtiön Vapon toimitusjohtajaksi.

Hyväntuulinen ja mukava Hilli on turveteollisuudelle kultakimpale: hän on turpeen vahvin valtti Suomessa.

Vantaalaisen toimistohotellin pöydällä orkidea kasvaa ruukussa, jossa on suomalaista turvetta. Hilli siirtää ruukkua aloittaessaan puheensa turpeesta.Hän siristää silmiään, päästää rennon naurun, kumartuu pöydän yli kohti ja sanoo: ”Korjataanpas nyt tämäkin käsitys.”

Hillillä riittää korjattavaa. Tällä kertaa oikaistavana on toimittajan käsitys turpeen päästökertoimesta ja siitä, kuinka hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC määrittelee turpeen.

IPCC on todennut turpeenpolton hiilidioksidipäästöjen olevan yhtä suuret kuin fossiilisten polttoaineiden.

”IPCC on määritellyt turpeen turpeeksi, ei fossiiliseksi polttoaineeksi”, Hilli hymyilee, katsoo kiinteästi ja käynnistää turpeen puolustuspuheen.

Tätä hän on tehnyt viime vuodet lähes tauotta.

Turvetta pitää puolustella, koska turpeenpolttoa ei maailmalla ymmärretä. Viimeksi turpeen tukemisen leimasi häpeälliseksi kolumnisti Olli Kivinen Helsingin Sanomissa (HS 20.10.). Hän totesi turpeenkäytön olevan musta tahra Suomen maineessa Kööpenhaminan ilmastokokouksen kynnyksellä.

 

Vihreän Suomen vihreä imago on EU:ssa ruskea.

Kun Tanska leuhkii tuulivoimalla ja sillä, että Kööpenhaminan ilmastokokous aiotaan järjestää ilman hiilidioksidipäästöjä, joukko suomalaisia euroedustajia ja ministereitä ponnistelee tehdäkseen turpeesta biopolttoaineen. Ja häviää taistelun kerta toisensa jälkeen.

Irlanti luovutti jo. Sen valtiollinen turve-energiayhtiö ilmoitti lokakuun lopussa luopuvansa turpeen energiakäytöstä vuoteen 2030 mennessä ja siirtyvänsä tuuli- ja bioenergiaan.

Irlanti on Suomen lisäksi ainoa maa, jossa turpeella on merkittävä osuus energiantuotannossa.

Matti Hilli ei voi ymmärtää, miksi Suomen 9,5 miljoonasta suohehtaarista ei saisi kuokkia tyhjäksi vaivaista puolta prosenttia.

Sen verran hän haluaa lisää turvetyömaita, kun edellisistä paistaa pohja. Suomelle ei ole Hillin mielestä suotu liikaa luonnonvaroja, turvetta pitää saada käyttää.

Hilli ei voi myöskään ymmärtää, miksi turpeen päästökerrointa ei korjata.

”Turpeen päästökerroin on väärä.”

Tai ei sittenkään väärä. ”Ihan oikea se on, jos se mitataan piipun päästä, niin kuin se nyt mitataan.”

Turpeen hiilidioksidipäästö määritellään todellisten päästöjen, eli poltossa syntyvän hiilidioksidimäärän perusteella. IPCC:n määritelmän mukaan turpeen päästökerroin on 106, kivihiilen 93.

Hillin mukaan turpeen osalta mittaus pitäisi tehdä muualta. Turpeelle saadaan hänestä oikea päästökerroin vain, jos turpeen vaikutusta tarkastellaan koko elinkaaren ajalta. Mikä se päästökerroin olisi?

”En tiedä, koska en ole tiedemies. Sen pitäisi joka tapauksessa olla pienempi kuin kivihiilellä.”

Australialainen kivihiili. Se on hänelle samanveroinen vihollinen kuin puolalainen putkimies ranskalaisille. Se vie kotimaasta hommat.

 

Joukko suomalaisia meppejä on yrittänyt saada Euroopan unionin muuttamaan turpeen enregialuokitusta siten, että turve hyväksyttäisiin uusiutuvaksi energiaksi ja Suomen laaja turve-energiatuotanto bioenergiaksi.

Sekä EU-parlamentin teollisuusvaltiokunta että ympäristövaliokunta hylkäsivät viime vuonna meppien hankkeen.

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ohje turpeen päästöjen laskemiseen on yksiselitteinen:vain toteutuneet kasvihuonekaasupäästöt raportoidaan. Toisin kuin Hilli haluaa, turvesoiden jälkikäytöllä, kuten metsityksellä, ei voida korvata turpeenpolton päästöjä.

EU ei kuitenkaan estä suomalaisia käyttämästä turvetta. Ei se estä saksalaisiakaan rakentamasta uusia kivihiilivoimaloita. EU ei myöskään estä Suomea tukemasta turvetta. Se ei vain suostu hyväksymään turvetta biopolttoaineeksi, kuten suomalaiset toivovat. 

Miksi turvetta sitten pitää Suomessa polttaa?

Hilli päästää rehevän naurun ja vetää varailmaa keuhkoihinsa. Hänellä on säkillinen hyviä perusteluita. Ensimmäinen on se, että turve on kotimainen polttoaine, jota meillä on yllin kyllin saatavilla. Sillä lämpiää nytkin kymmenkunta isoa suomalaista kaupunkia.

”Vaihtoehtona on tuoda sitä australialaista kivihiiltä. Se ei tunnu kovin sinivalkoiselta energiapolitiikalta”, Hilli sanoo.

Suomi aikoo kasvattaa huomattavasti puupolttoaineiden osuutta energiantuotannossa. Turvetta tarvitaan puunpolton tukijaksi.

”Puupolttoaineen varastointi on vaikeaa. Kun metsässä on puolitoista metriä lunta ja 30 astetta pakkasta, puun kuskaaminen on vaikeaa. Turve on kotimaisista polttoaineista ehdottomasti helpoin varastoitava, ja sen hinta on vakaa. Sillä voidaan taata, että kaupungit lämpiävät talvellakin.”

Lisäksi puun ja turpeen yhteispoltossa lämpökattiloiden hyötysuhde on parempi ja polttoprosessi puhtaampi kuin pelkän puun poltossa.

Suomi on ainoa maa, missä turpeella menee edelleen loistavasti. Täällä turpeella on vaikutusvaltaisia tukijoita.

Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmaan kirjattiin selvästi, että hallitus yrittää saada turpeen määriteltyä hitaasti uusiutuvaksi energiaraaka-aineeksi.

Turpeelta poistettiin energiavero vuonna 2005. Turve on lisäksi tähän asti ollut ainoa energiantuotantomuoto, jota Suomi tukee syöttötariffilla.

Muualla Euroopassa tuetaan uusiutuvia energianlähteitä.

Suomen Luonnon toimitussihteeri Juha Honkonen laski keväällä (Suomen Luonto 4/2009), että turveteollisuus saa Suomessa jopa sata miljoonaa euroa piilotukea, kun mukaan lasketaan ympäristöverovapaus, syöttötariffi sekä varastointi-, tutkimus-, investointi- ja maataloustuet.

Turpeen syöttötariffi on voimassa vuoden 2010 loppuun. Ylen Aamu-tv:n lokakuussa haastattelema ympäristöministeri Paula Lehtomäki on sitä mieltä, ettei turpeen erikoiskohtelusta pidä luopua.

Hänen mielestään turpeen hyödyntäminen pitää turvata, vaikka se edellyttää hiilen talteenottoteknologian käyttöönottoa. Se taas on mahdollista aikaisintaan vuonna 2020.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen on tukenut kaikin voimin Vapon tavoitteita saada turpeesta tehty diesel luokiteltua biopolttoaineeksi.

Pekkarisen ja Vapon mukaan kuivatetusta peltoturpeesta tehty biodiesel täyttää EU:n 35 prosentin kestävyyskriteerin, eli turpeesta tehdyn dieselin päästöt ovat 35 prosenttia pienemmät kuin öljystä tehdyn dieselin.

Tästä Matti Hilli on vääntänyt kättä VTT:n professorin Ilkka Savolaisen kanssa. VTT on tutkinut turpeesta valmistetun biodieselin tuotantoa ja kasvihuonekaasupäästöjä.

Tutkimuksessa todetaan, että elinkaaritarkastelun pitää perustua sataan vuoteen tai tätä lyhyempään aikaan. Pekkarinen ja Hilli tulkitsevat turvedieselin ympäristöystävällisyyttä kolmensadan vuoden aikajänteellä.

Tämä kina sai Hillin hiiltymään. Yle Uutisten tietojen mukaan Hilli ilmoitti turvekärhämän päätteeksi, että Vapo lopettaa yhteistyön VTT:n kanssa.

”Annapas kun minä kerron senkin tarinan niin kuin se on. Meillä oli Savolaisen kanssa samasta tutkimuksesta eri tulkintoja”, Hilli toteaa.

Hilli kertoo hermostuneensa vain siitä, että hän sai VTT:ltä kyseisestä turvedieselin tutkimuksesta monia erilaisia johtopäätöksiä, ei siitä, että turve ei saanut tutkimuksessa tukea biopolttoainepyrkimyksilleen.

”Yhteistyö jatkuu normaalisti. Tästä ei jäänyt meidän ja VTT:n välille mitään säröä. VTT on niin tärkeä toimija kotimaisten polttoaineiden tutkimuksessa, ettemme voi olla välirikossa. Ehkä Savolaisen ja meidän välille siitä jäi särö”, Hilli arvioi.

 

Energiaturpeen elinkaaritarkastelu – sen eteen Hilli saa tehdä vielä paljon lobbaustyötä. Hän uskoo vankasti, että turpeen päästökerroin saadaan nykyistä pienemmäksi turvesoiden jälkikäytöllä.

”Hiilidioksidi saadaan sidottua, kun loppuunkäytetty turvesuo soistetaan tai sen pohjalle istutetaan ruokohelpeä tai metsää. Tämän pitää alentaa päästökerrointa.”

Hillin mukaan metsien ojittaminen on saanut aikaan sen, että osa soista maatuu itsestään ja tuottaa hiilidioksidia – ja näiltä soilta turve kannattaa ehdottomasti ottaa talteen ja polttaa.

”Se hiilidioksidi vapautuu ilmaan joka tapauksessa”, hän perustelee.

Ongelma on se, että turvetuotannossa hiilidioksidi vapautuu ilmaan 20 vuodessa, turpeen maatuessa vapautumiseen kuluu vähintään sata vuotta.

”Uskon, että sadan vuoden tarkastelussa päästö on sama. Uskon myös, että kaikkia biopolttoaineita aletaan tarkastella elinkaarimittarilla, ja silloin turpeen pitää saada sama kohtelu.”

Usvainen suo syysaamuna on suomalaisen mielenmaisemaa. Siellä suon laidassa on ollut Hillikin. Sen hän haluaa suojella. Siksi hän ymmärtää, että soiden kuokkiminen herättää intohimoja.

Suomen ympäristökeskus arvioi viime vuonna, että noin puolet Suomen suoluontotyypeistä on uhanalaisia, Etelä-Suomessa kaksi kolmasosaa.

Hilli ei suostu nimeämään turvetaistelussa rakkaimpia vihollisiaan. Yksi niistä on varmasti Suomen luonnonsuojeluliitto, joka edistää aktiivisesti soiden suojelua.

Vapo on lähes jokaisella uudella turpeenkaivuualueella napit vastakkain SLL:n edustajien kanssa. Hilli on kuitenkin nopea liikkeissään ja osaa yllättää vastustajansa. Lokakuussa hän ehdotti perustettavaksi uutta soidensuojeluohjelmaa.

”Meillä on edelleen soita, joissa on luontoarvoja ja joita pitää suojella. Nyt pitäätehdä selväksi, mitä halutaan suojella”, Hilli vaatii.

Lopuilla soilta pitäisi voida nostaa turvetta niin, ettei niistä tarvitse enää keskustella.

Energiaturve ei ole Hillin suosikki. Turpeelle on paljon jalostuneempiakin käyttötapoja.

Ilman turvetta kaupan vihannestiskit näyttäisivät aivan erilaisilta. Neljä viidesosaa kasvihuoneissa viljellyistä kasveista Euroopassa kasvaa turpeessa. Vapon omistama Kekkilä vie kasvuturvetta ympäri Eurooppaa.

Turve on myös ylivertainen kuivike karjalle. Kuiva, hapan imeytysturve estää bakteerien kasvua. Se myös pidättää hyvin karjanlannan typpeä ja fosforia, jolloin ne eivät pääse valumaan vesistöihin. Kuivikkeena käytetyllä turpeella voi lannoittaa peltoja.

Turvetta käytetään Suomessa 25 miljoonaa kuutiota vuodessa. Siitä miljoona kuutiota käytetään kuivikkeena, saman verran kasvualustana. Loput 23 miljoonaa kuutiota pannaan kattilaan.

Jos Hilli saisi valita vain yhden käyttötavan turpeelle, se olisi kasvuturve. Vapon muista tuotteista hänen suosikkinsa on ilman muuta puupolttoaine, esimerkiksi pelletit, joista 80 prosenttia viedään Ruotsiin poltettavaksi.

Silti Hilli on julkisuudessa puolustamassa vain turpeenpolttoa. Onko se vastentahtoista?

”Ei. Kyllä turvettakin tarvitaan.”

Onko rankkaa olla koko ajan puolustuskannalla, energiaturpeen esitaistelijana?

”Ei. Työtähän tämä vain on.”

Matti Hilli, 58 v

• Energiayhtiö Vapon toimitusjohtaja kesäkuusta 2001 alkaen.
• Valmistunut diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta vuonna 1978.
• Työskennellyt myös Kekkilä Oyj:n toimitusjohtajana ja Turveruukki Oy:n toimitusjohtajana.
• Turveteollisuusliiton hallituksen puheenjohtaja. Toimii myös Euroopan turve- ja kasvualustayhdistyksen puheenjohtajana ja Metsäteollisuus ry:n hallituksessa.
• Asuu Jyväskylän Samulinrannassa.

Tweet