Tuleva tanssija

1.2.2007 23.01

Lena Björklund

Kun Anton on maalivahtina, hän hämää vastapelaajia irvistyksillä.

Anton Baer, 9, tulee toimitukseen haastateltavaksi. On hienoa, että hän ehtii, sillä hän harrastaa sekä jalkapalloa, rumpuja että balettia.

Rumpu on upouusi harrastus. Anton on kokeillut myös trumpettia, mutta se ei ollut yhtä kivaa kuin rummuilla paukuttelu.

Baletti on kouluaine. Anton vaihtoi toisen luokan jälkeen koulua. Hän pyrki ja pääsi Kaisaniemen ala-asteelle, jossa voi opiskella nykytanssia tai balettia.

Anton valitsi baletin, mutta kumma juttu: nykytanssia on silti yhtä monta tuntia viikossa kuin nykytanssia opiskelevilla. Tanssia on päivittäin ja osa tunneista on balettioppilaitoksella.

Anton pitää kaikesta liikunnallisesta. ”Ehkä eniten mä pidän siitä, että koulussa on myös akrobatiaa.”

Eniten hän pitää käsillä seisonnasta, päällä seisonnasta, parikuperkeikasta ja yhden käden kärrynpyörästä.

Joskus liikkeitä tulee väärissä paikoissa. ”Jalkkiskentällä voi ruveta juoksemaan varvastellen ja baletissa kyyristellä kuin kentällä.”

Maalivahtina ollessaan Anton irvistelee. Aina se ei tepsi, mutta välillä kyllä: vastajoukkueen pelaaja häkeltyy irvistyksestä ja potkaisee pallon ”huitsin Nevadaan”.

Kaisaniemen ala-asteella on myös laaja kielivalikoima ja musiikkilinja. Anton valitsi ranskan, että voisi puhua sitä siellä, missä isoisä nyt työskentelee: Sveitsin ranskankielisessä osassa. Viimeksi siellä käydessään Anton osasi sanoa vain ”bonjour” ja ”merci”. Opiskelu toivottavasti lisää sanavarastoa niin, että hän voisi jutella ja pelata seudun lasten kanssa.

Koulun vaihtaminen hajotti Antonin ystäväpiirin ainakin siltä osin, että enää eivät ensimmäisen ja toisen luokan ystävät ole samalla luokalla kuin hän. Lähellä he yhä asuvat, mutta tapaaminen on vähäisempää kuin ennen. Se vähän harmittaa Antonia, mutta toisaalta hän on jo ehtinyt saada uusia ystäviä uudesta koulusta. Jo parissa päivässä tuli viisi kaveria. Nyt heitä on jo paljon enemmän.

Antonin onnellisuus liittyy juuri kavereihin. Onnelliseksi tekee myös luonto. ”Luonto on tosi kiva paikka. Siellä on kiva tehdä kaikenlaisia leikkejä. Mä tykkään aika paljon myös eläimistä, ja puista tosi paljon.”

Vihreän Langan metsäretkellä Anton alkoi heti rakentaa majaa. Hän rakentelee niitä myös kotipihalla. Siellä on jo kokonainen majakaupunki.

Onnellisuuden lähteistään kertoessaan Anton toteaa, että elokuvista hän on suorastaan riippuvainen. Hän huomasi sen siitä, että kun hän koulussa listasi lempielokuviaan, tila ei riittänyt. Kalteva torni, Karvinen, Virran viemää, Karvakamut, Anton luettelee muutaman lempielokuvan.

Musiikki on toinen onnellisuuden – ja riippuvaisuuden – lähde. Pop-tyylinen musiikki.

”Ja sitten musta on kiva katsoa, kun toisista tulee onnellisia”, Anton sanoo lopuksi. Hän oikein yrittää tehdä ihmisistä onnellisia. ”Jos jollakin ei ole kaveria, mä kysyn tuleeko se mun kanssani.”

”Perhe!” Anton muistaa yhtäkkiä. Onnellisuutta aiheuttava sekin. ”Tietenkin.”

Entä mikä harmittaa? ”Ehkä se, jos mua ei kuunnella”, Anton miettii.

Siitä Anton suorastaan raivostuu, jos häntä tai hänen hyviä kavereitaan haukutaan pahasti.

Tweet