Sirkka Haunia ja neuvottelun taito

Natalia Baer

Verensokeri tasaiseksi. Sirkka Haunia varaa aina neuvotteluihin mukaan energiapitoista evästä. Muuten voi tulla tehtyä huonoja päätöksiä.

27.11.2008 14.15

Anu-Elina Lehti

Suomen ilmastoneuvottelija Sirkka Haunia on päättänyt olla hermostumatta Poznanin kokouksessa, vaikka ehdotukset olisivat kuinka omituisia.

Ensi vuoden joulukuussa maailman maat tekevät suuria päätöksiä. Kööpenhaminassa pidettävässä ilmastokokouksessa on tarkoitus sopia jatkosta Kioton ilmastosopimukselle, jonka voimassaolo päättyy vuonna 2012. Neuvotteluista povataan vaikeita.

Kööpenhaminan kokousta edeltävät neuvottelut Puolan Poznanissa ovat Suomen tuoreen ilmastoneuvottelijan Sirkka Haunian ensimmäinen tulikoe.

Miten sinusta tuli ilmastoneuvottelija?

Ehkä sattumalta. Olin Suomen ensimmäisellä puheenjohtajakaudella mukana ilmastotiimissä. Seuraavan puheenjohtajuuden aikana Outi Berghäll, joka pitkään oli pääneuvottelija, pyysi minua uudestaan tiimiin.

Outi halusi jäädä eläkkeelle, ja olin luonteva jatkaja. Olen koulutukseltani ekonomi ja olen aina työskennellyt kansainvälisten asioiden parissa.

Mitkä ovat neuvottelijan tärkeimmät aseet?

Neuvottelijan pitää pysyä rauhallisena, hermostua ei saa, vaikka on koko ajan hirveä kiire ja päälle prässätään mitä omituisimpia ehdotuksia. Välillä tuntuu, että joutuu venymään äärimmilleen jopa fyysisesti. Sinnikkyyttä ja peräänantamattomuutta tarvitaan.

Miltä ilmastoneuvottelijan tulee näyttää?

Jos ajattelen pääneuvottelijaporukkaa EU:ssa, niin kyllä siellä on hyvin erinäköisiä ihmisiä. Ainahan on eduksi, jos on suhteellisen siistinnäköinen ja osaa hymyillä.

Onko sinulla esikuvia?

Edeltäjäni Outi Berghäll teki minuun syvän vaikutuksen. Hän jaksoi aina perehtyä joka asiaan ja olla samalla ihmisten käytettävissä. Sellainen minäkin haluaisin olla.

Tuntuvatko hänen saappaansa isoilta?

Kyllä. Outi Berghäll oli etenkin Balin kokouksessa viime vuonna hyvin näkyvä hahmo. Silloin tunsin itseni hänen rinnallaan todella vaatimattomaksi.

Miten kunnianhimoinen ilmastosopimus Kööpenhaminassa tulee solmia?

Aika näyttää, miten pitkälle päästään tulevien velvoitteiden määrittelemisessä. Kokousta vaivaa aikapula, etenkin kun Yhdysvaltojen koko hallinto vaihtuu samaan aikaan.

Me ilmastopuolella torjumme ajatuksen, että talouskriisi vaikuttaisi neuvotteluihin. Lamat tulevat ja menevät, mutta ilmasto-ongelma ei poistu. Meillä on suuria odotuksia Barack Obaman suhteen. Hän on selvästi ottanut ilmastoasiat vakavasti ja hänellä on selkeitä, omia päämääriä.

Mikä on neuvotteluiden vaikein asia?

Niitä on paljon. Hankala asia on tämä hiilinieluproblematiikka. Maailman mailla on niin erilaisia olosuhteita, että maankäyttömuutosten laskeminen on monimutkaista ja tulokset ovat usein yllättäviä. Ilmastopolitiikka on sidottu tieteeseen. Toinen haasteellinen asia on, miten pitkälle Kööpenhaminaan mennessä saadaan kehitysmaiden sitoumukset sovittua.

Mikä on Kiinan ja Venäjän rooli? Miten nämä maat saadaan aisoihin?

Näillä mailla on iso rooli kokonaisuuden kannalta, ja molemmat maat ovat aika vaikeita paloja. Kiinalla on paljon pelissä ja maan päästövähennyksistä sopiminen on hankalaa, sillä päästöt ovat niin valtavat.

Venäläiset taas eivät halua rajoittaa talouskasvuaan ilmastoasioiden takia. Venäjän uusi keskiluokka haluaa saavuttaa tietyn elintason, eivätkä ympäristöasiat ole venäläisten ajattelussa ykkösenä. Tällä hetkellä venäläisiä kannattaa lähestyä suurvaltatematiikalla.

Mitkä ovat parhaat neuvottelueväät? Jaffa ja pulla?

Ilmastoneuvottelijan täytyy olla varustautunut pitkiin istuntoihin, joten on hyvä olla jotain evästä mukana. Minusta tuntuu, että alhaista verensokeria käytetään neuvotteluissa jopa hyväksi. Kun ihmiset laitetaan istumaan saleissa puoli yötä, niin jopa rupeaa sopu syntymään.

Suomi ajaa kiihkeästi turpeen käytön lisäämistä. Miksi Suomesta on tullut EU:n ilmastojarru?

Mielestäni ilmastoneuvotteluissa Suomi ei ole jarru, mutta tämä turvekysymys on kyllä kansallinen ongelma. Turve on kotimainen luonnonvara, jota haluttaisiin hyödyntää, mutta se ei ole ilmastoystävällinen. EU:ssa turvetta ei noteerata, turha edes yrittää.

Voiko Suomi ylipäätään vaikuttaa Euroopan ilmastoasioihin?

Se tulee vaikeammaksi koko ajan, kun EU kasvaa. Yksittäisen maan vaikutusmahdollisuudet eivät ole isot. Ranskan puheenjohtajuuskausi on ollut kiinnostava, sillä suuret maat ovat nyt juntanneet päätökset läpi.

Tiedän, että konsensuksen hakeminen on raskasta, mutta nyt Ranska on ottanut sellaisen tyylin, ettei pieniä maita kauheasti kuunnella. En ole tällaista ennen kohdannut. Onneksi Ruotsi on tulossa puheenjohtajamaaksi.

Mikä on Euroopan unionin merkitys maailman ilmastopolitiikassa? Onko EU vain hyvä esimerkki?

Katson, että on EU:n ansiota, että olemme ensi joulukuussa Kööpenhaminassa neuvottelemassa ilmastosopimuksesta. Mielestäni EU ei ole koskaan ollut näin vaikutusvaltainen. Sen osuus päästäjänä on suhteellisen pieni verrattuna suuriin kehitysmaihin, mutta esimerkille on selvästi ollut tarvetta.

Toimiiko EU:n päästövähennystavoitteiden kovennus 20 prosentista 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, jos kansainvälinen ilmastosopimus syntyy?

Luvut ovat kovia, kun niitä vertaa Kioton vähennysprosentteihin. Toisaalta ne ovat suhteessa lisääntyneeseen tietoon, jonka mukaan ilmastonmuutos on kiihtynyt merkittävästi. Kyllä noinkin suuret päästövähennykset ovat mahdollisia, mutta on se aikamoinen savotta. Se tarkoittaa, että kaikkialla on satsattava uuteen teknologiaan.

Pitääkö kehitysmaiden saavuttaa länsimaiden elintaso ennen kuin niiltä voi vaatia päästövähennyksiä?

Mielestäni ilmastoneuvotteluissa kehitysmaalistalla on valtioita, joiden ei siellä enää kuuluisi olla. Olen myös sitä mieltä, että monissa elintasokysymyksissä tulisi voida oikaista. Meillä on maita, jotka ovat kyenneet lisäämään talouskasvuaan ja vähentämään päästöjään samaan aikaan. Luulen kuitenkin, että ilman mittavaa taloudellista tukea ilmastosopimusta ei synny.

Miten Barack Obaman nousu Yhdysvaltojen presidentiksi vaikuttaa kansainvälisiin ilmastosopimuksiin?

Toivon, että se tulee vaikuttamaan myönteisesti. Obama on sanonut kannattavansa päästökauppaa. Hän on asettanut myös kovia pitkän tähtäyksen päästönvähennystavoitteita. Tämä on tärkeä signaali esimerkiksi Kiinalle.

Oletko tyytyväinen Suomen tuoreeseen ilmasto- ja energiastrategiaan?

Kyllä ja en. Hienoa, että näihin asioihin kiinnitetään huomiota, mutta minua huolestuttaa, että strategiassa sallitaan energiantarpeen kasvu. Yllättävää, että arvio oli niinkin korkea.

Missä asioissa olet ympäristöystävällisempi kuin keskivertosuomalainen?

Olen ekologinen, kun olen mökilläni saaressa, jossa elän luonnonvaraisesti. En omista autoa, ja olen niin etuoikeutettu, että voin kävellä työmatkani Helsingin kantakaupungissa. En syö myöskään kauheasti lihaa. Toivoisin, että mieheni ja kaksi aikuista poikaani sammuttelisivat ahkerammin teknisiä vimpaimiaan.

Mitkä ovat ekosyntisi?

Joudun työni puolesta lentämään hirveästi. Yritän ajatella ilmastoneuvotteluja projektina, joiden jälkeen minun ei enää tarvitse lentää niin paljon.

Vihreät ovat hallituksessa. Ovatko ympäristöasiat näkyneet hallituksen päätöksissä?

Hallitusohjelma oli ilmaston kannalta edistyksellinen. Myös tulevaisuusselonteon valmistelun aloittamiseen vaikutti vihreiden hallituksessa olo.

Ilmastoasiat ovat viime vuosina olleet näyttävästi esillä mediassa. Kyllästyykö suuri yleisö aiheeseen lähitulevaisuudessa?

Yleensähän näin tapahtuu, jos samaa asiaa rummutetaan jatkuvasti. Ajattelen kuitenkin, että nyt on tapahtunut laaja herääminen ja ihmiset ovat ruvenneet miettimään asioita itsensä ja yhteisönsä osalta. Uskon, että ilmastonmuutoksesta tulee kestoaihe.

Viime viikkoina on kirjoitettu muun muassa merenpohjan metaanin vuotamisesta ja napojen sulamisesta. Mitä ilmastoskenaariota pelkäät eniten?

Ilmastomuutoksen vaikutukset ovat kovin erilaisia eri maissa. En usko, että Suomessa tapahtuu mitään erityisen dramaattista. Globaalisti eniten vaikutuksia tulee ehkä olemaan juomakelpoisen veden loppumisella. Siitä seuraa ilmastopakolaisuutta ja sotia.

Mikä on parasta 2000-luvussa?

Ihmiset ovat oikeasti alkaneet uskoa ilmastonmuutokseen. Muistan hyvin, että vielä kymmenen vuotta sitten kukaan ei suhtautunut asiaan vakavasti. Silloin tavallaan ajateltiin, että se tapahtuu joskus tulevaisuudessa eikä kosketa meitä.

Mitkä kirjat ovat liikuttaneet sinua tänä vuonna?

Tänä vuonna olen lukenut melkein pelkästään ilmastoraportteja. Yöpöydälläni on kesken viisi romaania, mutta en edes muista, koska olisin niitä viimeksi aukaissut.