Sinä et osaa syödä

8.10.2010 11.37

Lasse Leipola

Suuri osa länsimaalaisista syö itsensä kuoliaaksi, väittää ruokatoimittaja Michael Pollan.

Ihmiset ovat osanneet syödä tuhansia vuosina ilman sen suurempia ongelmia. On syöty sitä ja sen verran, mitä on ollut tarjolla.

Viimeisen sadan vuoden aikana länsimainen ruokakulttuuri on kuitenkin kehittynyt sellaiseksi, että syömisestä on tullut hengenvaarallista. Näin väittää amerikkalainen ruokatoimittaja Michael Pollan viime vuonna julkaistussa kirjassaan Food Rules – An Eater’s Manual.

Pollanin mukaan yksi syömisen ongelmista on, että ihmiset käyttävät sen ajattelemiseen liikaa aikaa ja energiaa. Ja kaikki tämä pähkäileminen kohdistuu kaiken lisäksi vääriin asioihin.

Kun pitäisi miettiä, mitä haluaa kokata iltaruuaksi, pohditaankin ravinnon sisältämiä rasvoja, hiilihydraatteja, kaloreita ja antioksidantteja.

Tämä länsimaisen ihmisen kieroutunut ruokasuhde työllistää tuhansia ravintokonsultteja ja ylläpitää elintarviketeollisuutta, joka valmistaa mahdollisimman halvalla tuotteita, joita Pollan kutsuu ”ruuankaltaisiksi syötäviksi valmisteiksi”.

Juuri teollista ruokatuotantoa Pollan pitää vaarallisena. Hänen mukaansa on elintarviketeollisuuden etujen

mukaista, että ruokakeskustelu pyörii terveellisen ruokavalion sijaan vain tiettyjen ravintoaineiden ympärillä.

Pitkälle prosessoiduissa tuotteissa on nimittäin mahdollista säätää ravintoaineiden pitoisuuksia trendien mukaan – ja käyttää sitä markkinointivalttina.

Samalla unohtuu, että terveelliseen ruokavalioon on olemassa helpompikin tie.

Pollan tiivistää terveellisen ruokavalion kuuteen sanaan: syö ruokaa, älä liikaa, enimmäkseen kasveja. Tämän fraasin syventämiseksi kirjaan on koottu 64 ohjetta, jotka kertovat mitä ja miten tulisi syödä.

Pollan on ammentanut kirjaansa ohjeita oman ruokafilosofiansa lisäksi eri kansojen perinteistä. Esimerkiksi italialaisten ja juutalaisten keskuudessa kulkee sama sanonta, jonka mukaan mitä vaaleampaa leipää syö, sitä aiemmin kuolee.

Kiinalainen sananlasku puolestaan muistuttaa, että on parempi syödä sellaista, mikä on seissyt yhdellä jalalla (kasvikset) kuin sellaista, joka on seissyt kahdella jalalla (linnut).

Kaikkein pahimpia ovat ne, jotka ovat seisseet neljällä jalalla (punainen liha). Pollanin mukaan sananlaskuun sopivat hyvin myös täysin jalattomat kalat, joiden syöminen on varsin terveellistä.

Pollan neuvoo, että kannattaa noudattaa jonkin perinteisen ruokakulttuurin dieettiä, kuten italialaista tai japanilaista ruokavaliota. Pollanin järkeilyn mukaan ne ovat suhteellisen turvallisia, koska niitä on testattu satoja vuosia ilman, että perinteen jatkajat ovat kuolleet sukupuuttoon.

Hän muistuttaa, että kulttuurin omaksuminen vaatii tarkkuutta. Esimerkiksi perinteisen ranskalaisen keittiön terveellisyys perustuu enemmän annosten pieneen kokoon kuin hyvään ravintokoostumukseen.

Toisena esimerkkinä tinkimättömästä ruokakulttuurin omaksumisesta Pollan mainitsee eteläamerikkalaisen maissin. Alkuperämaissa sitä käytetään yhdessä limettien ja papujen kanssa, ja ilman

niitä maissiateria on ravintoarvoiltaan varsin köyhä.

Pollan tekee alkuperäiskansojen ruokavalioista kiinnostavan havainnon. Vaikka näiden kansojen ruokavalio painottuisi voimakkaasti tyydyttyneeseen rasvaan (hylkeenrasvaa syövät inuiitit), hiilihydraatteihin (maissia ja papuja syövät intiaanit) tai proteiineihin (eläintuotteilla elävä masai-kansa), ne ovat säästyneet länsimaista ravintoa syövien tyypillisiltä sairauksilta.

Pollan arvioi, että länsimainen teollinen ravinto on ainoa dieetti, johon ihmisen elimistö ei yksinkertaisesti pysty sopeutumaan.