Riitalle riitti

12.12.2008 15.08

Jussi Karmala

EU-parlamentin jättävä demarimeppi Riitta Myller puhuu suunsa puhtaaksi. Hän varoittaa kevään eurovaaliehdokkaita politiikan mediakilpailusta ja Suomen euroeliitin hölmöilystä.

Sosiaalidemokraattien europarlamentaarikko Riitta Myller astuu yksinään Presidentinlinnan juhlasaliin. Pitkään tummaan iltapukuun pukeutunut Myller ottaa kättelyjonossa pari askelta eteenpäin ja pysähtyy siihen kohtaan lattiaa, johon eliitti tavallisesti seisahtuu odottamaan vuoroaan ja jossa televisiotoimittajat voivat antaa arvionsa vieraan puvusta.

”Europarlamentaarikko Riitta Myller”, toimittaja sanoo.

Ja siinä se.

Itsenäisyyspäivän aaton Iltalehdessä on omistettu kokonainen sivu toisen europarlamentaarikon, Eija-Riitta Korholan, menneiden vuosien iltapukujen ihasteluun.

Korholan puoliso, ympäristömuutoksen professori Atte Korhola hymyilee muikeasti vaimonsa vieressä.

Mylleriä ei sen sijaan mainita missään, vaikka Suomen pitkäaikaisin meppi on paininut koko syksyn EU:n massiivisen ilmasto- ja energiapaketin kanssa kahdessa valiokunnassa, ja ilmastopaketin kohtalo ratkeaa Linnan juhlia seuraavalla viikolla.

Myller on saanut tarpeekseen ja puhuu nyt suunsa puhtaaksi. Hän jättää europarlamentin ensi keväänä, lähes viidentoista vuoden jälkeen.

”Jos ei tarvitsisi pyrkiä olemaan epätoivoisesti esillä ja saisi tehdä vain työtä, olisin jatkanut. Mutta se kaikki muu, mikä politiikkaan liittyy, on liian rasittavaa.”

Mepit käyvät kovaa kisaa kotimaan julkisuudesta, sillä eurovaaleissa vaalipiirinä on koko maa ja vaalikampanjaan palaa helposti satojatuhansia euroja.

Myller päätti jo viime eurovaaleissa, että kausi on viimeinen. Hän ei jaksa enää toistaa samoja asioita, joista on saarnannut yli 14 vuotta.

”Suomessa puhutaan vain siitä, mitä mieltä suomalaiset, saksalaiset tai italialaiset ovat, vaikka europarlamentissa toimitaan poliittisissa ryhmissä. Europolitiikka ei ole ulko- vaan sisäpolitiikkaa. Siellä on samat poliittiset jännitteet kuin kotimaassa.”

Syksyllä 1994 Myller seisoi Helsingissä Kolmen sepän patsaalla ja koetti käännyttää ohikulkijoita EU- jäsenyyden kannalle kansanäänestyksessä.

Monet purnasivat, Myller puolusteli. Heiveröisin tiedoin, niin kuin hän nyt itse sanoo.

”Perustelin kansanäänestyksen aikaan, että ei ne muut meitä voi jyrätä, kun unionissa vaaditaan yksimielisyys päätöksissä. Nyt ymmärrän, että mikään ei ole suurempaa myrkkyä kuin päätöksenteon yksimielisyys.”

Ilmasto- ja energiapaketti on hyvä esimerkki. Puheenjohtajamaa Ranska otti suuren riskin, kun se jätti päätöksen paketista tänään perjantaina Brysselissä päättyvään huippukokoukseen. Siellä päätöksen pitää syntyä yksimielisesti, joten päästöjen voimakasta leikkaamista vastustavat Puola ja Italia pystyvät dominoimaan kokousta. Jos paketti olisi käsitelty ministerineuvostossa, sen hyväksymiseen olisi riittänyt määräenemmistö.

”Unionissa ollaan nyt skeptisessä vaiheessa. Monet pyrkivät hankkimaan itselleen etuja, mikä romuttaa yhteisöllisyyttä. Tämä on ollut tyypillistä kaikissa EU-maissa viime vuosina.”

Myllerin mielestä nykyinen europarlamentti on ympäristöasioissa paljon lepsumpi kuin kaksi edellistä parlamenttia. Ilmastonmuutos on lyönyt läpi, mutta esimerkiksi ilmanlaadun ja jätehuollon parantaminen ovat ottaneet takapakkia.

Oikeistopuolueilla on parlamentin enemmistö, ja ne pyrkivät jarruttamaan uudistuksia. Asiaan vaikuttaa myös unionin laajeneminen: uusissa jäsenmaissa ympäristökysymyksiä ei vielä pidetä tärkeinä.

”EU on kuitenkin ilmastonmuutoksen torjunnassa niin keskeinen tekijä, että jos sitä ei olisi olemassa, se pitäisi keksiä.”

Suomeen on muodostunut euroeliitti, jota Myllerin on vaikea sietää.

”Pahimmillaan se oli, kun Suomi ei vielä ollut jäsen. Silloin riitti, että joku kävi Brysselissä kaljalla, palasi Suomeen ja kertoi tietävänsä EU:n kannan. Kotimaassa ihasteltiin pelonsekaisesti, että ihanko totta.”

Tällaista EU:n mystifiointia vastaan Myller on koettanut taistella monta vuotta. Se ei ole helppoa, sillä euroeliitti haluaa säilyttää asemansa pitämällä asiat vaikeaselkoisina.

”Esimerkiksi lehdistössä ei avata unionin päätöksentekoa. Sanotaan vain, että EU vaatii, vaikka olemme itse tekemässä niitä päätöksiä. Ministerit pelaavat samaa peliä. Jotta neuvostosta palaavia ministereitä ei moitittaisi kotimaassa, he sanovat, että minä yritin, mutta kun Saksa pisti hanttiin. Sitten on vielä näitä euroedustajia, jotka haluavat vain naurattaa yleisöä.”

Jos europarlamentissa voisi muuttaa yhden asian, Myller lisäisi päätöksenteon demokraattisuutta.

”Se, miten kompromissien kautta tullaan äänestykseen, on erittäin pienen piirin käsissä. Riippuu täysin avainhenkilöistä, miten poliittisen ryhmän yhteistä tahtoa pystytään kompromissivaiheessa viemään eteenpäin.”

Ongelmia tuottaa myös se, että meppien tietomäärä käsiteltävistä aiheista vaihtelee paljon. Valiokunnissa ei ole yhteisiä asiantuntijakuulemisia, joten tiedonhankinta on kunkin edustajan omalla vastuulla. Jos perehtyy asioihin liian myöhään, lakiin ei ehdi enää vaikuttaa.

Kevään 2009 eurovaaleista näyttää tulevan lamavaalit. Kaikki europuolueet tulevat todennäköisesti puhumaan entistä enemmän sosiaalisesta Euroopasta.

Toisaalta lama voi johtaa siihen, että euromaat käpertyvät itseensä, ja vaalit käydään kansallisten etujen näkökulmasta.

Myllerin mukaan eurovaaliehdokkaiden kannattaa korostaa äänestäjille, että unionin jäsenyys suojelee Suomea pahimmalta lamalta.

”Pitää osoittaa, että lamasta selviydytään helpommin ja pienemmin kustannuksin, kun on yhteinen strategia. EU:n ansiosta esimerkiksi inflaatio tai stagflaatio eivät lähde laukkaamaan.”

Kevään vaalit ovat poliittisimmat eurovaalit tähän mennessä. Monet europuolueet tekevät yhtenäiset, Euroopan laajuiset kampanjat. Euroopan sosiaalidemokraatit ovat valmistelleet kaikkien aikojen ensimmäistä yhteistä eurovaaliohjelmaansa pian kolme vuotta.

Suomen demareilla vaihtuu koko ikääntynyt europarlamenttiryhmä. Demarit tarvitsisivat nyt riveihinsä nuoria, taitavia ja sopivasti räiskyviä hahmoja, mutta tilanne ei näytä hyvältä. Nyt demarien eurovaaliehdokkaiksi ovat ilmoittautuneet esimerkiksi 65-vuotias Ilkka Taipale, 63-vuotias Kalevi Olin, 57-vuotias Kimmo Kiljunen ja Arja Alho, 54.

Mepeille kolahtaa postiluukkuun joka vuosi kutsu Linnan juhliin. Myller ei ole aina niihin päässyt, mutta onneksi tänä vuonna hän ehti mukaan, sillä juhlat näyttävät olevan hänelle toistaiseksi viimeiset. Iltapuvun hankinta jäi tosin viime tippaan, mutta se ei Mylleriä paljon vaivannut.

Ensi vuodesta on varmaa vain se, että Myller istuu Joensuun kaupunginvaltuustossa. Kunnallispolitiikassa voi kuitenkin tulla ikävä unionia.

”Olen kokenut hyvää työtoveruutta Euroopan tasolla. Siellä ei kilpailla samoista äänistä ja toisiin voi suhtautua leppoisemmin. Kotoisessa politiikassa ei ole kauhean paljon ymmärrystä toista kohtaan, etsitään vain kohtaa, mihin kalauttaa.”

Tweet