Nyt saa luontoa halvalla!

22.10.2010 8.08

Hanna Eriksson

Japanissa alkoi tällä viikolla suuri kansainvälinen biodiversiteettikokous, joka yrittää hidastaa luonnon köyhtymistä – joka tällä menolla maksaa tuhansia miljardeja euroja vuoteen 2050 mennessä.

4,3 miljoonaa euroa: sen verran tuottavat paljakka, porot ja tunturikoivut – eli Käsivarren ja Kilpisjärven luonto – rahaa Enontekiön kunnan talouteen vuosittain.

Alueen retkeilyverkostosta huolehtiva Metsähallitus käytti vuonna 2009 retkeilyrakenteiden ylläpitämiseen 170 000 euroa. Sijoitus tuli siis 20-kertaisena takaisin.

Suomen valtio on hinnoitellut myös eläimiä. Uhanalaisen selkälokin tappamisesta joutuu maksamaan valtiolle 757 euroa, naalista 7 400 euroa. Oravan tappaa laittomasti sadalla eurolla.

Yksittäisen eläimen arvo on helppo vetäistä hatusta. Matkailun rahavirtojakin on melko yksinkertaista mitata. Mutta paljonko maksaa koko ekosysteemi, ja paljonko pitäisi maksaa sen tuottamista hyödyistä?

Vaikka luonnon hinnoittelu saattaa tuntua keinotekoiselta, se voi olla viimeinen keino herättää poliitikot ja pysäyttää ekosysteemin tuho. Japanissa paraikaa käynnissä oleva kansainvälinen biodiversiteettikokous koettaa löytää siihen keinot.

Marianne Kettunen, vanhempi tutkija EU:n ympäristöpolitiikan tutkimuslaitoksesta, on useita vuosia paiskinut töitä kansainvälisessä tutkimusryhmässä, jonka tavoitteena on saada hintalaput luonnon tuottamille palveluille.

Kansainvälisen The Economics of Ecosystems and Biodiversity (TEEB) -hankkeen tehtävänä on selvittää, paljonko luonnon häviäminen ja köyhtyminen sekä luonnon tarjoamien palvelujen heikentyminen maksaa maailmalle.

Tällä viikolla julkaistujen tulosten mukaan järjettömästi: tuhansia miljardeja euroja vuoteen 2050 mennessä. Sen suuruiseksi tutkijaryhmä arvioi tappiot, jotka aiheutuvat maan ekosysteemien köyhtymisestä nykyistä vauhtia. Meret ovat vielä asia erikseen.

Tutkijoiden arvion mukaan luonnon köyhtyminen ja sen monimuotoisuuden häviäminen tätä tahtia tulee leikkaamaan seitsemän prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.

Merten liikakalastus ja kalakantojen kestämätön käyttö vähentää kalastuksesta saatavia tuloja 36 miljardia euroa vuosittain.

Toisaalta luonnon suojeluun sijoittaminen kannattaa: 45 miljardin euron sijoitus maailmanlaajuisesti luonnonsuojelualueisiin toisi satakertaisesti sijoitukset takaisin.

Luonnonsuojelualueet ovat biodiversiteettitutkija Kettusen erikoisalaa.

Suomessa suojelualueiden tuottamia hyötyjä voidaan jo laskea, koska Suomi on yksi harvoista maista, joissa järjestelmällisesti mitataan esimerkiksi kansallispuistojen kävijämääriä.

”Usein ajatellaan, että luonnonsuojelualueiden perustaminen hyödyttää kyllä luonnon monimuotoisuutta, mutta tekee alueista täysin hyödyttömiä kansantaloudelle”, Kettunen sanoo.

Matkailu tuo toki rahaa. Kaksi viidestä eurooppalaisesta matkailijasta vierailee kansallispuistoissa tai luonnonsuojelualueilla ja jättää jälkeensä euroja. Kuudesosa maailman väestöstä on suoraan riippuvainen luonnonsuojelualueiden tuottamista hyödyistä, kuten puhtaasta vedestä. Lisäksi tulee kaikki muut:

”Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen lisäksi luonnonsuojelualueet ovat luonnon ekosysteemipalvelujen runko. Ne puhdistavat vettä, ylläpitävät lajien kantoja ja puhdistavat ilmanlaatua. Merelliset suojelualueet pitävät yllä kalakantoja ja tukevat maailman ruokaturvallisuutta. Viljelykasvien villikannat säilyvät suojelualueilla”, Kettunen luettelee.

Jos kasvit eivät selviydy ilmastonmuutoksesta, niiden geeniperimää voidaan parantaa kasvien villikannoista saaduilla geeneillä.

Tarkempia lukuja luonnon hinnasta maailman johtajat saivat tällä viikolla Japanin biodiversiteettikokouksessa Nagoyassa, jossa on tarkoitus ensi perjantaihin mennessä sopia tavoitteista maailman kasvi- ja eläinlajien katoamisen pysäyttämiseksi.

”Joka tapauksessa luonnon toimintojen ylläpitäminen on kannattavampaa kuin keinotekoiset kikat”, Kettunen sanoo.

Tämä pätee erityisesti ilmastonmuutoksen torjunnassa. Yli puolet maailman hiilestä on sitoutunut meriekosysteemeihin.

Metsät varastoivat suuria määriä hiiltä. Jos luonnon hiilivarastot saadaan säilytettyä ja esimerkiksi metsäkato pysäytetään, se voi estää neljänneksen maailman kasvihuonekaasupäätöistä.

On arvioitu, että tämä tulee monin verroin halvemmaksi kuin suurten energiayhtiöiden kehittelemä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi meren alle huippukalliilla teknologioilla.

Luonnon taloudellinen arvo on tähän asti laskettu bruttona harvoille ja valituille: paljonko omistaja saa, kun avohakkaa metsänsä ja myy puun metsäteollisuudelle. Nettoa, eli sitä, paljonko rahallisesti samalla menetetään, ei ole laskettu.

Suomessa esimerkiksi metsistä saatavan riistasaaliin arvo on 60–70 miljoonaa euroa vuosittain. Salossa tehdyn tutkimuksen mukaan metsänäkymä nostaa talon arvoa kuudella prosentilla. Jokainen kilometri kauemmas metsästä laskee talon arvoa viidellä prosentilla.

”Luonto ja sen toiminta ovat tähän asti tukeneet taloutta lähes ilmaiseksi. Luonnon köyhtymisen kustannuksia ei ole laskettu, vain siitä saatava hyöty”, Kettunen sanoo.

Kettusen toiveena on saada luonnonsuojelun nettohyödyt paremmin esiin arvioimalla häviämisen kustannuksia ja vertaamalla niitä suojelun kustannuksiin.

”Metsänhakkuussa menetetään metsän hiilivarasto ja sotketaan vedenkierto. Samalla menetetään maisema, jonkun ihmisen rauhoittumispaikka, taiteilijan inspiraation lähde, mustikkamaat tai uhanalaisia lajeja”, Kettunen luettelee.

Pölyttäjähyönteisille voi laskea taloudellisen arvon osana ruuantuotantoa. Tällä viikolla Nagoyassa julkaistun raportin mukaan pölyttäjähyönteisten työn arvo on 153 miljardia euroa vuosittain: lähes kymmenesosa ruokatuotannon arvosta. Myös kastemadoille voi laskea arvon osana maaperää. Lopun ynnääminen ei olekaan niin yksinkertaista.

Luonto yhteyttää ja kierrättää ravinteita ilmaiseksi, puhdistaa vettä ja ilmaa sekä estää eroosiota. Näiden toimien koko arvoa on mahdotonta laskea rahassa.

Silti Kettunen haluaa myös Suomen kansalliseen tilinpitoon bruttokansantuotteen rinnalle seurantajärjestelmän, joka laskee nykyistä paremmin luonnon pääoman käyttämisen suhdetta siitä saataviin hyötyihin.

Tällöin joka vuosi saadaan raportti siitä, paljonko esimerkiksi vanhojen metsien hakkaaminen vähensi Suomen hiilivarastoja ja uhanalaisille lajeille tärkeitä elinympäristöjä.

Luonnontilan seuraaminen pitää Kettusen mukaan tehdä kattavammaksi.

Ei riitä, että lintuharrastajat laskevat lintuja ja luontoharrastajat niittävät kesäisin perinnemaisemien peltoja.

”Ihmiselämää pidetään korvaamattomana. Kansanterveyden seuraamiseen ja parantamiseen riittää aina rahaa. Luontokin on korvaamaton, mutta sen tilan seuraaminen ja monimuotoisuuden edistäminen perustuu edelleen suurelta osalta vapaaehtoistyöhön.”

Pelkkä lajien laskeminen ei riitä. Suomessa pitää seurata koko luontojärjestelmää: miten vesi puhdistuu, sitoo hiiltä, miten pölytys toimii.

”Suomessa pitää järjestelmällisesti selvittää luonnon tuottamien ekosysteemipalveluiden hot-spotit. Miten esimerkiksi tärkeiden pohja- ja pintavesialueiden toiminta riippuu ympäröivän ekosysteemin tilasta.”

Maanviljelijälle voidaan esimerkiksi maksaa siitä, että hän käyttää maata vähemmän intensiivisesti, jolloin vedet pysyvät puhtaina.

Onko luonnon hinnoittelussa järkeä? Kukaan ei pysty laskemaan metsien ja soiden kulttuuriarvoa tai antamaan hintaa yhteyttämiselle.

On, vastaa Kettunen.

”Poliittisissa päätöksissä raha painaa yleensä eniten”, Kettunen toteaa.

Vasta ilmastonmuutoksen kustannuksia laskenut Sternin raportti sai päättäjät herätettyä ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Elinympäristöjen katoaminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen voi tulla monta kertaa kalliimmaksi.

Tweet