Maitohammas

8.6.2009 13.21

Riikka Lamminmäki

Prekariaattisukupolven työministeri asuu kommuunissa ja vertaa itseään maitohampaaseen.

Anni Sinnemäki on vain vartin myöhässä.

Vartti on hyvä saavutus, sillä Sinnemäki on tunnettu myöhästelija ja nyt hänellä ruuhkaviikot. Vihreitä kiertueita, eurovaalikampanjaa ja loputtomia haastattelupyyntöjä puheenjohtajuudesta ja lama-ajan vaativimmasta ministerinsalkusta.

Kyllä: jännittää ja pelottaa, mutta toisaalta myös innostaa.

”Joidenkin asioiden odottaminen on tuskallisempaa kuin niiden tapahtuminen”, hän virnistää, riisuu takkinsa ja tilaa maitokahvin pöydän ääreen tulleelta Cafe Ekbergin tarjoilijalta.

Lauantaina uuden puheenjohtajan odotus päättyy ja vihreät saavat kannattajiensa näköisen kärjen.

Sitä hän on: kolmekymppinen korkeakoulutettu nainen, joka luovii tottuneesti Helsingin asfalttiviidakossa – ja jonka haastavin eräsamoilu on päivä Espoon Nuuksion kansallispuistossa Hesarin toimittajan ja oppaan kanssa.

Ministerinä Sinnemäki tulee olemaan poikkeuksellinen. Hän on tiettävästi ensimmäinen työministeri, joka asuu kommuunissa ja joka ei itse ole juurikaan tehnyt niin sanottuja oikeita töitä. Sinnemäki pääsi eduskuntaan 25-vuotiaana vuonna 1999.

Hänen kotinsa on kuuden hengen yhdessä omistama asunto Helsingin Punavuoressa. Yhteisöön kuuluvat muun muassa työ- ja elinkeinoministeriöllekin selvityksiä tehneen ajatuspajan Demos Helsingin tutkimusjohtaja Aleksi Neuvonen ja Greenpeacen ilmastoneuvonantaja Kaisa Kosonen.

”Yhteisöasumiseen on vaikka kuinka paljon ekologisia perusteita, mutta isoin tekijä on, että minusta tuntuu luontevalta jakaa arki joidenkin ihmisten kanssa.”

Sinnemäki arvelee, että hänestä tekee erikoisen työministerin se, että hän aloitteli työuraansa edellisen laman keskellä.

”Niitä töitä otettiin vastaan, mitä oli, ja sillä palkalla, mitä tarjottiin. Odotukset olivat vähäiset.”

Sinnemäki rahoitti Venäjän kirjallisuuden opintojaan sanoituksilla, kolumneilla ja pätkätöillä. Häntä voi hyvin kutsua prekariaattisukupolven työministeriksi.

”En kuitenkaan lähde ministeriksi sillä oletuksella, että olen jotenkin erilainen. Sen sijaan tehtävä on tässä taloustilanteessa varmasti tavallisesta poikkeava.”

Uusi työministeri on piinallisen tietoinen siitä, että Suomessa on vuoden lopussa työttömiä arviolta 70 000 enemmän kuin nyt ja työttömyysaste noussee yhdeksään prosenttiin.

”Toivon, että pystyn tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka pehmentävät tätä törmäystä.”

 

35-vuotias Sinnemäki oli hilkulla nousta puolueensa johtoon jo neljä vuotta sitten. Hän hävisi vaalin Tarja Cronbergille täpärästi kymmenellä äänellä.

Tuo puheenjohtajavaali oli käännekohta Sinnemäen poliitikonelämässä. Hänestä on tullut entistä määrätietoisempi. Sinnemäki katsoo, ettei ollut perinteisellä tavalla kunnianhimoinen ”aikaisemmassa elämässään”, ennen poliittista uraa.

Sinnemäki nousi aikoinaan eduskuntaan runotyttönä ja julkkisehdokkaana. Kymmenen kansanedustajana vietetyn vuoden aikana hänen uskottavuutensa on kasvanut kuin hiirenkorva kevätsateella.

Sinnemäki on pyrkinyt olemaan asioihin perehtynyt poliitikko, mutta on joutunut keskittymään myös ulkoisiin seikkoihin, mikä ei ole hänelle luontaista.

”Se vaatii minulta erityistä toimenpidettä, että pukeudun kohtalaisen neutraalisti ja siististi.”

Kollegat yli puoluerajojen kuvaavat seitsemän vuotta valtiovarainvaliokunnassa ja kaksi vuotta sosiaali- ja terveysvaliokunnassa vaikuttanutta Sinnemäkeä kriittisesti ajattelevaksi ja perinpohjaisesti työkenttäänsä perehtyväksi asiaosaajaksi, joka tuntee talouspolitiikan ja valtiontalouden hyvin.

Perussuomalaisten Timo Soini äityy jopa hehkuttamaan, että Sinnemäestä on paljon puheenjohtajan saappaita isompiinkin johtotehtäviin.

 

Kriitikoitakin toki on. Sanotaan, että Sinnemäki puhuu naristen ja töksäytellen ja häneltä puuttuu karismaa. Umpikaupunkilaisen ei katsota luovan hyvää perustaa vihreiden kannatuspohjan laajentamiselle.

Epäilyksiä herätti myös Sinnemäen kuiskuttelu keskustan Juha Rehulan kanssa television Liikkumavara-dokumentissa, joka valotti eduskunnan talous- ja sosiaalivaliokunnan työtä. Kähmijä puolueen johtajaksi?

Sinnemäki ei ole nähnyt dokumenttia. Hän kuitenkin korostaa neuvotelleensa tuolloin valiokunnassa terveyskeskus- ja päivähoitomaksujen korotuksista ja ehdottaneensa, että ne sidotaan indeksiin, joka kehittyy hitaammin.

Hän tietää, että helsinkiläisenä johtajana hänen odotetaan kiertävän maata vaivojaan säästämättä ja kuuntelevan erityisen huolellisesti kenttää. Toisaalta Cronberg edusti maakuntia, mutta hänen kaudellaan vihreät saivat eduskuntaan lisäpaikan pääkaupungista.

”Josko nyt käy toisin päin ja juuri maakunnasta tulee tsemppiä, jonka avulla vihreät näyttävät, mihin näissä olosuhteissa pystyvät?”

Sinnemäki uskoo, että nuorennusleikkaus puolueen johdossa saattaa vaikuttaa myönteisesti puolueen keskustelukulttuuriin.

”Ehkä ihmiset ajattelevat, että kun on tällainen rääpäle johtajana, sille voi sanoa reippaammin asioita kuin arvokkaalle vanhemmalle henkilölle. Minua voidaan pitää vähän maitohampaana”, hän nauraa.

 

Sitä uusi puheenjohtaja haluaa, avointa keskustelua. Hänen mielestään puoluejohto on saanut kritiikkiä ja painetta kentältä melko vähän. Myös vihreitä myyttejä sopii ravistella.

”Sanomme olevamme edellä, mutta se on oikeisto–vasemmisto-teeman välttelemistä. Uskon, että meille hyvä tapa analysoida näitä kysymyksiä on puhua asioista asioina eikä rakentaa identiteettiä.”

Sinnemäki tulee taistolaiskodista, on kolunnut pienenä pioneerileirit ja käynyt venäläisen koulun. Vasemmistopiireissä hänen toivotaan tekevän vihreistä piirun verran nykyistä punaisemman puolueen. Miten on?

”Olemme tilanteessa, jossa julkinen talous velkaantuu voimakkaasti ja eri puolilla Suomea kunnissa tehdään säästöbudjetteja. Oikeudenmukaisuus on nyt erityisen tärkeää, ja siinä on veropolitiikalla ratkaiseva merkitys. Osallistuvatko kaikki laman laskun maksamiseen?” hän vastaa kysymykseen kysymyksellä.

Sinnemäki muistuttaa, että edellisen laman aikana epäonnistuttiin siinä, että säästöt tehtiin sieltä, missä laman seurauksia olisi voitu pehmentää.

Vihreitä on piiskattu julkisuudessa aatteidensa myymisestä hallituksessa. Sinnemäki uskoo, että pitkään politiikkaa tehnyt voi olla yhä idealisti.

”Myöntyessään saavuttaa kuitenkin jotakin. Pahimpia ovat puhtaat tappiot!”

Esimerkiksi päätös Olkiluodon kolmannen reaktorin rakentamisesta kaihertaa yhä. Ja kipupisteitä on luvassa lisää.

Sosiaaliturvaa uudistavan Sata-komitean loppuunsaattaminen on tärkeää, myös budjetista syntyy vääntöä. Rahaa pitää löytää taisteluun taantumaa ja työttömyyttä vastaan. Ilmastopolitiikassa on vielä paljon kesken.

Kaikissa näissä asioissa vihreiden on Sinnemäen kaudella näytettävä, että he ansaitsevat vuoden 2011 vaaleissa 20 paikkaa eduskuntaan.

Kahvikuppi tyhjenee. Vihreiden eurovaalitapahtuma alkaa kymmenen minuutin päästä. Anni Sinnemäellä on jo kiire, mutta se ei näytä huolettavan häntä. Miten aikataulutus sujuu puheenjohtajana ja työministerinä?

”Toivottavasti ehdin ajoissa kokouksiin. Myöhästely aiheuttaa haittaa itselle ja on epäkohteliasta toisille”, hän toteaa.

Kuka?

Anni Sinnemäki, 35.

• Vihreiden puheenjohtaja.
• 19-vuotiaan Siirin äiti. Uskoo olevansa äitinä ”keskimäärin keskinkertainen”.
• Harrastaa jumppaa ja lukemista. Viimeksi luki Chimamanda Ngozi Adichien romaanin Puolikas keltaista aurinkoa.
• Julkaissut runoteokset Sokeana hetkenä (2003) ja Aleksis Kiven katu (2009).

Tweet