Maalit viivalla

Mikael Ahlfors

Ihana väri. Ekomaalia saa kirkkaanvärisenä, jos hyväksyy sen, että värin valmistus tuottaa ongelmajätettä. Luonnonmukaisesti valmistetut ekomaalit ovat harmahtavia.

4.9.2009 12.45

Elina Heino

Maaleja on vaikea laittaa ekojärjestykseen.

Maalarimestari Marita Saariston 1920-luvulla rakennettu puutalo Helsingin Käpylässä piti maalata. Aikaisemmat asukkaat olivat vuosikymmenten varrella maalanneet talon ties millä maaleilla, mutta Saaristo välttyi pohtimiselta valitsemalla ekomaalin.

”Ekomaalit tarttuvat hyvin kaikille maalipinnoille”, hän kiittää.

Tähän yksimielisyys ekomaalimarkkinoilla sitten päättyykin.

Ekomaaleiksi kutsutaan teollisesti valmistettuja EU:n ympäristömerkin tai Pohjoismaisen Joutsen-merkin saaneita maaleja ja pienten yrittäjien luonnontuotteista valmistamia luonnonmukaisia maaleja, joista osa on niin kutsuttuja perinnemaaleja.

Nämä kaksi ryhmää kilpailevat ekomarkkinoilla, eikä niiden ekologisuuden vertaileminen ole helppoa. Luonnonmukaisten maalien valmistajat eivät ole vielä vieneet tuotteitaan EU:n ympäristömerkkijärjestelmään, johon suurten yritysten ekomaalit usein kuuluvat.

Hans Alfredsin johtama Sateenkaarivärit pyrkii valmistamaan maalinsa uusiutuvista luonnon raaka-aineista ja tekemään niistä helposti hävitettäviä. Yhtiö pyrkii maaleihin, joiden valmistuksessa syntyy mahdollisimman vähän haitallisia ongelmajätteitä.

Sateenkaarivärit suunnittelee EU:n ympäristömerkin hakemista, vaikka Alfredsin mielestä järjestelmä on epäluotettava.

”Saksalaiset ovat pitäneet EU:ssa huolen, että maalien haitallisia aineita ei tarvitse edes mainita, jos niiden määrä alittaa tietyn rajan”, hän sanoo.

Alfreds arvostelee maaliteollisuuden ekotuotteita muun muassa siitä, että ne käyttävät synteettisiä väriaineita, joiden valmistuksessa syntyy ongelmajätettä, vaikka tuote itse on myrkytön.

Maalitehdas Tikkurila on hakenut kahdelle maalilleen Suomessa EU:n ympäristömerkin jo vuonna 1997, jolloin järjestelmä luotiin. Tieto- ja tutkimuspalvelujen osastopäällikkö Anu Passinen pitää ympäristömerkkien kriteerejä tarkkoina.

Hänen mukaansa osa perinnemaaleista sen sijaan on erittäin epäekologisia, vaikka niiden valmistusaineet ovat peräisin luonnosta.

Passinen toivoo näitä maaleja valmistavia yrityksiä samalle viivalle teollisuuden kanssa. Käytännössä se tarkoittaa ympäristömerkin hankkimista.

Sekä teollisuus että luonnonmukaisten maalien tuottajat ovat joutuvat nostamaan kätensä pystyyn homeiden edessä. Yksikään niistä ei ole vielä ratkaissut, kuinka voitaisiin luopua myrkyllisen homeenestoaineen lisäämisestä ekomaaliin.

”Edes vihreät ihmiset eivät suostu maalaamaan taloaan aineella, jonka jäljiltä se on vuodessa umpihomeessa”, Hans Alfreds sanoo.