Lobbausmatka Brysseliin

13.3.2009 9.39

Vihreä Lanka

Euroopan pääkaupungissa jokainen ajaa omaa etuaan. Tervetuloa tutustumaan Brysselin tärkeimpiin lobbaustoimistoihin.

Päivä on harmaa kuin virkamies, kun seison Euroopan parlamentin edessä. Rakennuskompleksin jylhä pääty kohoaa korkealle. Ohitseni vilistää pukumiehiä ja -naisia.

Onko hän tuo kiharatukkainen nainen harmaassa minihameessa vai verkkaisesti kävelevä kaljuuntunut herrasmies? Lobbareita on mahdotonta erottaa meppien, virkamiesten ja liikemiesten joukosta.

Arviot Brysselissä toimivien lobbareiden lukumäärästä vaihtelevat, mutta useimmin esitetty luku on 15 000 – 20 000 lobbaria. Se tekee yli parikymmentä lobbaria yhtä europarlamentaarikkoa kohden. Parlamenttiin rekisteröityneitäkin lobbareita on viisi tuhatta, siis noin seitsemän per meppi. Bryssel on Washingtonin jälkeen maailman toiseksi lobatuin kohde. Täällä kaikki ajavat omaa etuaan.

Kivenheiton päässä EU-kortteleista Erik Wesselius istahtaa Institute of Cultural Affairsin jo parhaat päivänsä nähneelle punaiselle nahkasohvalle. Paikka tarjoaa majoitusta ja sopii keskeisen sijaintinsa vuoksi Wesseliukselle, joka on yksi Corporate Europe Observatory -järjestön perustajista. Wesselius on lobbaaja – hän nimittäin lobbaa lobbausta vastaan.

CEO perustettiin vuonna 1994, kun Wesseliuksen ja muutaman muun mielestä yritysten lobbareilla alkoi olla liian suuri vaikutus EU:n päätöksentekoon.

"EU on hyvä joidenkin asioiden ryhmille, mutta ei välttämättä EU-maiden kansalaisille. Teollisuus onnistuu vesittämään esimerkiksi ympäristösäädäntöä niin, että siitä tulee hyödytöntä", Wesselius sanoo.

Hänestä on tärkeää, että tietoisuus lobbauksesta leviää. Sen vuoksi CEO järjestää lobbausaiheisia turistikierroksia ympäri EU-korttelia ja Worst Lobbying Awards -kilpailun, jossa oma Piia-Noora Kauppimme (kok) sai viime vuonna palkinnon pahimmasta eturistiriidasta.

"Jos kansalaiset tietäisivät, mitä täällä tapahtuu, ehkä hekin vaatisivat säädöksiä lobbaukselle."

Yhdysvalloissa lobbarien pitää kertoa, keitä he edustavat ja millä budjetilla, EU:ssa ei. CEO on kampanjoinut lobbauksen läpinäkyvyyden parantamisen puolesta. Myös yrityslobbarit ovat lähestyneet Euroopan komissiota samassa asiassa.

"Lobbaustaistelun tuloksena, kuten yleensäkin, komissio kallistui yrityslobbareiden puolelle. Lobbausasia onnistuttiin nostamaan agendalle, mutta samalla on otettu kaksi askelta taaksepäin."

Parlamentin lobbarirekisteri on vapaaehtoinen eikä sitä valvo kukaan. Wesseliuksen mukaan rekisterin hyödyllisyyttä kuvaa se, että eräs italialainen oli rekisteröinyt sinne kaksitoista keksittyä lobbausfirmaa.

"Komission pitäisi tehdä edes perustarkistus siitä, onko rekisteröity firma oikeasti olemassa", Wesselius huokaa.

Parlamentin takana sijaitsevassa Leopold-puistossa koululaiset pitävät parhaillaan lounastaukoa. Vanha rouva kävelyttää koiraa. Nuori nainen ottaa valokuvia poseeraavasta pariskunnasta. Tietävätkö nämä ihmiset, miten raadollisesti raha ratkaisee niissä heidänkin elämäänsä ulottuvissa päätöksissä, joita tehdään tuolla puiden välistä vilkkuvassa parlamentissa?

Päivä kirkastuu juuri kun astun Rue Froissartille, jolla monet lobbareiden yrityksistä pitävät majaansa. Useimpien suuryritysten ja teollisuudenalojen lobbarit hakeutuvat aivan Europarlamentin ja komission kylkeen. Rue Froissartilla sijaitsee myös lobbariveteraani Daniel Guéguenin konsulttifirma CLAN Public Affairs.

Guéguen tuntee yrityslobbarien metkut, sillä hän on yksi Brysselin ensimmäisistä lobbareista ja todennäköisesti ammatissaan kaupungin vanhimpia. Siis kokemuksen, ei iän puolesta, hän huomauttaa ja nauraa päälle.

Kun Guéguen saapui Brysseliin lobbaamaan sokeriteollisuuden puolesta vuonna 1988, kaupunki oli hyvin erilainen.

"Ne olivat hyviä aikoja. Kaikki oli helpompaa, ja parlamentaarikot pystyivät tekemään päätöksiä. Nykyään päätöksistä ei haluta ottaa vastuuta. Parlamentissa oli vähemmän lobbareita ja siellä pääsi liikkumaan vapaasti", Guéguen sanoo ja hymyilee.

"Nykyään turhaudun, sillä asiat voisi hoitaa paljon paremmin."

12 vuotta sitten Guéguen perusti oman konsulttifirman, joka tarjoaa koulutus- ja lobbauspalveluja yrityksille ja järjestöille. Guéguen on yksi Brysselin ensimmäisen lobbauskoulun perustajista ja kirjoittanut aiheesta monta kirjaa.

Hän ei yhdy Wesseliuksen huoleen teollisuus- ja yrityslobbareiden ylivoimasta.

"Teollisuuden ja yritysten lobbauksen tehokkuus on lähtenyt laskuun samalla kun järjestöjen lobbauksen teho on parantunut. Yritysten ja järjestöjen intressit ovat siis paremmin tasapainossa nykyään."

Guéguenille ei kuitenkaan riitä, että voittoatavoittelevien ja -tavoittelemattomien tahojen lobbareilla on yhtäläiset mahdollisuudet vaikuttaa.

"Suhtaudun pessimistisesti Euroopan unionin nykytilanteeseen ja tulevaisuuteen. EU on mennyt jo pitkän aikaa väärään suuntaan uusliberalismin myötä. Nyt on muutoksen aika, kun pitää päättää, millaisen eurooppalaisen yhteiskunnan haluamme rakentaa."

Kauempana EU-kortteleiden pukumiesvilinästä, vilkkaan ostoskadun Louisan sivukadulla sijaitsee poikkeus brysseliläisten lobbaustoimistojen joukossa. Vanhan talon ylimmässä kerroksessa sijaitsee Maan ystävien Euroopan toimisto. Isoista ikkunoista avautuu näkymä yli Brysselin harmaiden kattojen. Suurella terassilla pallogrilli ja kookkaat multaruukut odottavat, että kevät saapuu Euroopan pääkaupunkiin.

Paul de Clerck aloitti Maan ystävien toiminnassa Hollannissa ja nykyään hänen tehtävänsä on muun muassa tarkkailla, kuinka paljon yritykset vaikuttavat päätöksentekoon Brysselissä. Kuten suuri osa Brysselin väestä, myös de Clerck on lobbari. Maan ystävät lobbaa Euroopan lainsäädäntöä muun muassa saadakseen eurooppalaiset yritykset vastuuseen teoistaan myös kehittyvissä maissa.

De Clerck edustaa Brysselin lobbareissa vähemmistöä. Yrityksen ja teollisuuden lobbareita on hänen arvionsa mukaan 5–10 kertaa enemmän kuin voittoatavoittelemattomien järjestöjen lobbareita. De Clerckin mukaan ongelmallisia ovat myös komission ja parlamentin käyttämät asiantuntijaryhmät, joissa hänen mukaansa viisi kuudesta jäsenestä on yrityslobbareita.

"Esimerkiksi talouskriisistä selviämiseen keskittyvässä asiantuntijaryhmässä istuu henkilöitä, jotka ovat töissä niissä pankeissa, jotka omalta osaltaan aiheuttivat koko kriisin."

Mutta mepeillä on paljon työtä ja valtava määrä eri aihealueita, joista päätöksiä pitää tehdä.

"Mepeillä on yleensä vain pari avustajaa ja lobbarit tarjoavat paljon hyödyllistä tietoa. Pointti onkin siinä, miten kritiikittömästi meppi ottaa lobbarin tarjoaman tiedon vastaan. Esimerkiksi kemikaalisäädös Reachin monet lisäykset olivat suoraan kemikaaliteollisuuden lobbareiden laatimia. Demokratia ei siis toimi kunnolla."

De Clerckin mukaan jotkut mepit ovat jopa valittaneet, etteivät pysty tekemään työtään, kun koko ajan pitäisi olla kuuntelemassa eri tahojen lobbareita.

Koska järjestöt häviävät yrityslobbareille lukumäärässä, heidän pitää voittaa luovuudessa.

"Suurilla yrityksillä on varaa mainostaa. Meidän pitää olla luovempia, jotta saamme median kirjoittamaan meistä."

Tällä hetkellä Maan ystävien lobbarit valmistautuvat tulevaan Kööpenhaminan ilmastokokoukseen.

"Pian valmistellaan budjetti seuraavalle vuodelle ja siinä annetaan paljon rahaa. Sillä voi olla tuhoisia vaikutuksia ympäristölle, jos päätetään esimerkiksi tukea saastuttavaa autoteollisuutta."

De Clerck ei usko, että lobbausta saadaan ikinä kuriin.

"Lobbaus on luonnollinen asia. Jos joku hallitus tekee päätöksiä, tietenkin siihen halutaan vaikuttaa. Lobbaus ei tule loppumaan koskaan."

Tweet