Kuumassa paikassa

21.8.2009 17.15

Elina Grundström

Neste Oilin uusiutuvien polttoaineiden raaka-ainehankinnasta vastaava Kaisa Hietala on hikisessä paikassa Singaporessa. Yhtiöstä on tulossa maailman suurin palmuöljyn ostaja ja ympäristöaktivistien maalitaulu.

Kun Kaisa Hietala saapuu kesäkuisena maanantaiaamuna Neste Oilin Singaporen toimistoon, hänellä on samanlainen lyhyt musta puuvillamekko, paljaat sääret, mustat avokkaat ja täydellinen englannin kielen taito kuin tuhansilla muilla singaporelaisilla toimistotyöntekijöillä. Vain suomalaisille tyypillinen maantienvärinen hiuslaatu paljastaa hänen kotimaansa.

Hietala on hento 38-vuotias nainen, niin nuoren oloinen, että häntä voisi erehtyä luulemaan au pairiksi tai sihteeriksi.

Näillä kapeilla hartioilla lepää kuitenkin paljon: Suomen talouskehitys, viimeisten sademetsien kohtalo, EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan onnistuminen ja sitä kautta hiukan myös ihmiskunnan tulevaisuus.

Hietala johtaa Neste Oilin uusiutuvien polttoaineiden raaka-ainehankintaa Singaporesta käsin. Käytännössä kyse on palmuöljystä, sillä öljypalmu on ylivoimaisesti tuottoisin öljykasvi. Siitä saadaan hehtaaria kohden noin neljä kertaa enemmän öljyä kuin rypsistä ja kahdeksan kertaa enemmän kuin soijasta.

Kun Hietala alkaa puhua erikoisalastaan, faktat napsahtelevat pöytään sellaista tahtia, että pikkutyttömielikuvat rapisevat hetkessä. Hietalalla on yliopistotutkinnot geofysiikasta ja ympäristötieteistä sekä yli kymmenen vuoden kokemus Nesteeltä, enimmäkseen raakaöljyn hankinnasta Venäjältä.

Hän tulee pian tarvitsemaan kaiken asiantuntemuksensa.

Neste Oil on nousemassa kansanvälisten ympäristöaktivistien silmätikuksi, sillä se rakentaa Singaporeen maailman suurinta palmuöljyn jalostamoa.

Uudenlaisen polttoaineen on tarkoitus vähentää liikenteen kasvihuonepäästöjä, mutta ympäristöaktivistien mukaan vaikutus on päinvastainen. Heidän mielestään öljypalmun viljely tuhoaa Kaakkois-Aasian viimeiset sademetsät ja kiihdyttää ilmastonmuutosta.

Neste Oilin kimpussa on ollut erityisesti Greenpeace, joka tarvitsee toimintansa rahoittamiseksi mediaseksikkäitä kohteita. Sellaisiksi eivät käy epämääräisiä laittomia hakkuita harrastavat indonesialaiset metsäfirmat ja pikkuvirkamiehet.

Suuri länsimainen yhtiö kelpaa. Kun Neste Oilin Singaporen jalostamo ensi vuonna valmistuu, Greenpeacen aktivistit kiipeävät jokseenkin varmasti yhtiön tai sen asiakkaiden pääkonttorin seinille jossain päin maailmaa.

Tuskin kuitenkaan Singaporessa. Siellä yli kuuden hengen kokoontumisiin tarvitaan poliisin lupa, ammattiyhdistysliike on kielletty, mediat ovat valtion omistamia ja opettavaisia kuin koulu-tv, seksi samaa sukupuolta olevien kesken on kielletty ja jäätelön syömisestä metrossa voi saada 250 euron sakot.

Neste Oilin Singaporen toimisto sijaitsee loisteliaan 39-kerroksisen Raffels City Tower -pilvenpiirtäjän 17. kerroksessa. Näköalapaikalla, kuten maailman johtavaksi palmuöljy-yhtiöksi nousevalle yritykselle sopii.

Avokonttorin seinällä kellorivistö mittaa Geneven, Helsingin, Houstonin, Singaporen ja Tokion aikoja. Ikkunasta avautuu avara näkymä pilvenpiirtäjien huippuja ja taivasta.

Toimiston eteisessä pulputtaa luonnonkivien keskeltä pieni suihkulähde. Se on sisustussuunnitteluun osallistuneen feng shui -konsultin suosittelema.

Kun Neste Oilin ensimmäiset työntekijät tulivat toimistoon kesällä 2008, siellä oli aasialaiseen tapaan hyytävän kylmä. Ilmastointi oli säädetty 19-asteiseksi. Kaisa Hietala soitteli sitkeästi isännöitsijälle, kunnes termostaatit väännettiin 23 asteeseen ja energiantuhlaus väheni.

Hietala kokee olevansa ympäristöihminen myös palmuöljyasioissa. Hän arvioi, ettei monikaan muu yritys maailmassa ole tehnyt yhtä paljon palmuöljyn vastuullisen tuotannon edistämiseksi kuin Neste.

Yhtiö liittyi ensimmäisten joukossa Kestävän palmuöljyn yhdistykseen RSPO:hon (Round Table on Sustainable Palm Oil) vuonna 2005.

Neste oli myös ensimmäisten joukossa ostamassa RSPO-sertifioitua palmuöljyä heti, kun sitä oli saatavissa. Se tapahtui keskellä lamaa, tämän vuoden huhtikuussa. Nestlé, Kraft ja Unilever olivat siinä vaiheessa jo livenneet sitoumuksistaan, koska sertifioitu palmuöljy on kalliimpaa kuin tavallinen. Lisähintaa on 10–25 euroa tonnilta.

Hietalan mukaan Neste Oilin hankintakriteerit ovat tiukemmat kuin kenenkään muun. Se on rakentanut oman seurantajärjestelmän, jossa jokainen öljypalmun marjaterttu merkitään ja jokainen niistä puserrettu pisara kuljetetaan erillään muusta öljystä.

”Yli puolet työajastani menee kestävän kehityksen asioihin. Kyllä öljylle aina hinta löytyy, mutta vastuullisuudessa on ihan loputtomasti töitä”, hän huokaisee.

Mutta ympäristöjärjestöille ei tunnu riittävän mikään.

Eikä niille riitäkään.

Vaikka Neste Oil olisi maailman vastuullisin palmuöljyn ostaja, mitä se saattaa hyvinkin olla, Greenpeace, Luonto-Liitto ja Maan ystävät eivät hyväksy palmuöljyn käyttöä biopolttoaineena periaatteellisesta syystä: se lisää palmuöljyn kokonaiskysyntää. Vaikka Neste ostaisi sitä vain vanhoilta plantaaseilta, joku muu joutuu perustamaan uusia viljelyksiä.

WWF on valinnut yhteistyöhakuisemman linjan ja osallistunut Kestävän palmuöljyn yhdistyksen toimintaan, mutta viime aikoina myös monet WWF:n eurooppalaiset jäsenjärjestöt ovat lähteneet radikaalimpien ympäristöjärjestöjen kelkkaan ja alkaneet syyttää RSPO:ta viherpesusta.

Kampanjointi ei tullut Neste Oilille yllätyksenä. Hietala oli laatimassa yhtiön uutta strategiaa, ja hänen mukaansa hyökkäykset osattiin ennustaa alusta lähtien.

”Pidän itseäni jonkin verran ympäristöihmisenä, ja oli kieltämättä vaikeaa mennä vuonna 2006 sanomaan vanhoille tutuille, että Neste Oil alkaa käyttää palmuöljyä, joka on kiistanalainen raaka-aine”, Hietala sanoo.

”Nyt olen jo tottunut. Jos ne ovat jalostamon portilla sinä päivänä kun se käynnistetään, niin sittenpä ovat.”

Hietalan mukaan kaikilla öljy-yhtiöillä on sama dilemma: niiden on pakko löytää uusia raaka-aineita, mutta mitään ei ole tarjolla yhtä suuria määriä kuin raakaöljyä. Nesteen strategiaa tehtäessä leviä oli saatavilla liian vähän. Puumassaa oli tarjolla, mutta sen hyödyntämiseen tarvittu teknologia ei ollut vielä valmis.

”Kun tutkimme eri raaka-aineita, tajusimme, että meidän on pakko aloittaa ruuan kanssa, kasviöljyillä”, Hietala muistelee.

Pian kävi ilmi, että kaikissa kasviöljyissä on riskinsä. Siinä missä öljypalmu tuhoaa sademetsiä, rypsi köyhdyttää maaperää ja soija kuluttaa kasteluvettä.

”Mutta jostain piti aloittaa. Meidän täytyy testata uusia teknologioita kokonaisilla laitoksilla, että voimme päästä eteenpäin.”

Vuonna 2006 Neste Oil julkisti uudenlaisen NExBTL-polttoaineen, joka on yhtiön mukaan maailman puhtain ”uusiutuva polttoaine”.

Hietala nostaa tottuneesti neuvotteluhuoneen pöydälle laboratoriopullon ja kehottaa haistamaan. Väritön neste ei tuoksu juuri millekään, korkeintaan lantratulle kynsilakanpoistoaineelle.

Ensimmäinen NExBTL-polttoainetta valmistava koelaitos käynnistyi Porvoossa keväällä 2007. Jo samana vuonna yhtiö ilmoitti suurinvestoinnista Singaporeen. Kaisa Hietala lähetettiin käynnistämään sitä toukokuussa 2008.

Aluksi Singaporen tytäryhtiö oli pieni huone toimistohotellissa. Ensimmäisenä työpäivänään Hietala lähti kauppaan ostamaan kyniä ja nitojaa.

Perjantaina Kaisa Hietala käyttää turvallisuussyistä farkkuja ja pitkähihaista paitaa. Hän on lähdössä käymään työmaalla.

Tuttu taksinkuljettaja poimii hänet Raffels City Towerin alakerrassa sijaitsevan kauppakeskuksen ovelta. Matka Tuasin teollisuusalueelle kestää yli puoli tuntia.

Tuas on uusi, kokonaan keinotekoinen, tuontihiekasta valmistettu niemi aivan Singaporen länsirajalla.

Automatkan varrella näkyy Jurongin teollisuusalue, jossa sijaitsevat Shellin, Exxonin ja BP:n öljynjalostamot. Singapore on Kaakkois-Aasian raaka-ainevirtojen solmukohta. Ankkurissa olevat rahtilaivat täplittävät kaupungin rantavesiä kuin helminauha.

Vasta kun auto ajaa rakennustyömaan portista, hankkeen mittakaava alkaa lopullisesti valjeta. Tontti on loputon autiomaa, jossa ahertaa satoja pieniä beduiinin näköisiä vierastyöläisiä. Sahara-efekti syntyy siitä, että monet peittävät kasvonsa huivilla pölyn vuoksi.

Turvallisuuspäällikkö Risto Hokkanen lähtee ajeluttamaan meitä ilmastoidulla autolla. Työmaalle ei saa lähteä kävelemään omin päin, eikä tottumaton sitä tällä säällä jaksaisikaan. Ilma väreilee 39 asteen kuumuudessa.

Alueen reunalle on nousemassa viisi valtavaa lieriönmuotoista säiliötä. Hokkanen laskee, että niihin mahtuu jokaiseen 25 000 kuutiota palmuöljyä. Se on tuhat säiliöautollista.

”Ei, vaan viisisataa.”

”Vai seitsemänsataa?”

Kaisa Hietala ja Risto Hokkanen väittelevät hetken säiliöautojen tilavuudesta. Lounaspaikasta he pääsevät sen sijaan nopeasti yksimielisyyteen.

Työmaalla on italialaisen pääurakoitsijan toiveesta italialainenkin ravintola, mutta suomalaiset käyvät mieluummin duunaripuolen valtavassa hallissa. He ovat melkein lapsellisen innostuneita kiinalaisesta noutotiskistä, josta saa monenlaisia herkkuja yhdellä eurolla.

Kun ruokatunti alkaa, noutotiskien eteen muodostuu kymmenien metrien jonot keltaisiin turvaliiveihin pukeutuneita aasialaisia miehiä, joiden kasvonpiirteet vaihtelevat intialaisesta kiinalaiseen. Muslimeille on oma ruokalinja, jossa huivipäiset naiset annostelevat halal-ruokaa.

Lapiomiehen palkka on noin 750 euroa kuussa, paalutuskoneen käyttäjä saa vajaat 3 000 euroa.

Lähes kaikki työntekijät ovat alihankkijoiden palveluksessa. Turvallisuuspäällikkö Hokkanen tietää silti työmaan tarkan pääluvun: 1 265 henkeä 13 eri maasta. Syksyn mittaan työntekijämäärä nousee noin 1 800:aan.

Ensi vuonna laitoksen pitäisi olla valmis. Silloin sen läpi alkaa virrata lähes miljoona tonnia kasviöljyä vuodessa. Ainakin alkuvaiheessa se on todennäköisesti palmuöljyä.

Greenpeacen laskelmien mukaan sen tuottamiseen tarvitaan Uudenmaan läänin kokoinen maa-ala.

Suomesta on tulossa johtava palmuöljyvaltio.

Tähän asti suurimpia palmuöljyn käyttäjiä ovat olleet kosmetiikka- ja ruokateollisuus. Unilever ostaa palmuöljyä noin 1,5 miljoonaa tonnia vuodessa. Vuonna 2011, jolloin myös toinen, Rotterdamiin tuleva jalostamo valmistuu, Neste Oil tarvitsee 2,4 miljoonaa tonnia kasviöljyä vuodessa. Jos se kaikki on palmuöljyä, se on yli viisi prosenttia maailman nykyisestä palmuöljytuotannosta.

Suomessa poliitikkojen puheista saa vaikutelman, että Nesteestä odotetaan uutta Nokiaa. Kun perinteinen teollisuus on vaikeuksissa, pelastusta toivotaan uusiutuvasta energiasta. Esimerkiksi valtiovarainministeri Jyrki Katainen on arvioinut, että suomalaisen metsäteollisuuden tulevaisuus on puupohjaisen biodieselin tuottamisessa.

Varkaudessa avattiin kesäkuussa Neste Oilin ja Stora Enson yhteinen koelaitos, jossa valmistetaan hakkuujätteistä biopolttoainetta kaasutustekniikalla. Laitos on saanut runsaasti valtion tukia sekä valtavan mediahuomion siihen nähden, että se on vasta pikkuinen koelaitos, josta ei ehkä koskaan tule kannattavaa teknologiaa.

Suomen tulevaisuus ei ehkä olekaan havupuiden vaan palmujen varassa.

 

Hietala vilkaisee kelloa, hänellä alkaa olla kiire takaisin keskustaan. On aika kysyä viimeiset vaikeat asiat hopeanharmaan auton takapenkillä.

Eikö Neste muistuta Nokiaa ainakin siinä suhteessa, että valtio on tukenut voimakkaasti sen lähtöä uudelle toimialalle?

Nokian nousun kannalta oli olennaista, että se sai 1990-luvulla vaikuttaa telealan säädöksiin. Neste Oilin uusiutuvien polttoaineiden kannattavuus taas on EU-direktiivien varassa.

Niiden mukaan 5,75 prosenttia liikenteen polttoaineista on korvattava uusiutuvilla vuoteen 2010 mennessä ja kymmenen prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Biopolttoaineiden menekki on taattu, vaikka ne ovat kalliimpia kuin tavallinen bensa.

Eikö tähän ole tarvittu aika paljon yhteiskunnallista vaikuttamista?

Lobbauksessa ei Hietalan mielestä ole mitään hävettävää – hän on itsekin osallistunut siihen – kunhan se on rehellistä ja avointa. Neste Oilin EU-tavoitteet ovat julkisia. Niiden mukaan biopolttoaineiden raaka-aineita ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan.

Nyt, kun EU:ssa luodaan sovellusohjeita siitä, mikä kelpaa uusiutuvaksi polttoaineeksi, Neste Oil vastustaa esimerkiksi rypsin suosimista maatalouspoliittisista syistä. Yhtiö korostaa, että raaka-aineiden ilmastoystävällisyyttä pitää arvioida puhtaan tieteellisesti.

Neste Oilin mukaan NExBTL vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 40–60 prosenttia verrattuna fossiiliseen öljyyn.

Päästöt riippuvat kuitenkin täysin siitä, missä öljypalmu on kasvatettu.

Indonesiassa toimivan kansainvälisen metsäinstituutin Ciforin tutkijat julkaisivat viime vuoden lopussa laskemia, joiden mukaan metsien hakkaaminen palmuöljyviljelysten tieltä aiheuttaa niin suuret hiilidioksidipäästöt, että niiden korvaaminen alueella tuotetulla biopolttoaineella kestää keskimäärin 80 vuotta.

Jos kyseessä on suosademetsä, päästöjen korvaamiseen menee 600 vuotta.

Tähän asti Neste Oilin palmuöljy on tullut vanhoilta viljelyksiltä. Alkuperä on ollut suhteellisen helppo tarkistaa, koska kaikki on ostettu yhdeltä ja samalta malesialaiselta yhtiöltä IOI:lta.

Nyt Neste ja Hietala ovat joutumassa entistäkin kuumempaan paikkaan.

Kun Singaporen jalostamo valmistuu, on pakko lähteä ostoksille villiin itään, Indonesiaan. Siellä sademetsät ovat tuhoutuneet ällistyttävän nopeaa vauhtia sen jälkeen, kun presidentti Suharto syöstiin vallasta vuonna 1998. Esimerkiksi Borneolta ei enää tahdo löytää sademetsiä muualta kuin kaikkein vaikeakulkuisimmista vuoristoista.

Yhteydet öljypalmun viljelyn lisääntymisen ja metsähakkuiden välillä ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin selvät. Yli puolet Indonesian hakkuista on laittomia. Se ei ole ihme, sillä lailliset hakkuukiintiöt ovat murto-osa Indonesian sellu- ja paperitehtaiden vuosikulutuksesta. Lisäksi puuta salakuljetetaan Kiinaan.

Hietala uskoo lujasti, että öljypalmua voidaan istuttaa ryöstöhakkuiden jälkeisille joutomaille, ja että vanhojen öljypalmuviljelysten tuotanto voidaan jopa kaksinkertaistaa uusilla lajikkeilla ja tekniikoilla – varsinkin Indonesiassa, missä viljely on Malesiaan verrattuna kehittymätöntä.

Kun vierailen kesän lopussa Jakartassa, Kestävän palmuöljyn yhdistyksen Indonesian koordinaattori Desi Kusumadewi on huolissaan, että koko RSPO-järjestelmä on kaatumassa.

”Nyt, kun viljelijät ovat vihdoin saamassa markkinoille sertifioitua palmuöljyä, se ei käykään kaupaksi.”

”Neste...? Se menee minulla aina sekaisin Nestlén kanssa, joka on myös iso palmuöljyn ostaja. Tosiaan, Neste Oil on ostanut sertifioitua palmuöljyä ja jopa neuvonut pienviljelijöitä sen tuottamisessa. Olisivatpa muutkin ostajat yhtä sitoutuneita.”

Neste Oil ja Kaisa Hietala ovat nyt kahden tulen välissä.

RSPO-järjestelmä on kaatumassa talouslamaan ja ostajayritysten säästökuureihin. Samaan aikaan kritiikki palmuöljyä vastaan kiihtyy. Orankipukuiset aktivistit hyppelevät Jyväskylän ajoissa. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on tehty valtuustoaloitteet NExBTL:n käytön lopettamiseksi joukkoliikenteessä.

”Biopolttoaineet ovat yksi pieni ratkaisu ilmasto- ja energiakysymyksiin, mutta tällaisia pieniä ratkaisuja tarvitaan paljon, esimerkiksi tehokkaampia autoja. Jos autoilua halutaan jatkaa, tämä on hyvä reitti. Muuten autoilua pitää rajoittaa rajusti. Nythän se vain koko ajan lisääntyy”, Kaisa Hietala sanoo.

Elokuun ensimmäisellä viikolla Neste Oil ilmoittaa säästöohjelmasta ja jopa 450 työntekijän vähennystarpeesta Suomessa. Viestintäjohtaja Osmo Kammonen sanoo Vihreän Langan verkkosivujen haastattelussa, että säästöjä joudutaan etsimään myös uusiutuvista polttoaineista.

Kaisa Hietala on siis jo vähintään kolmen tulen välissä, kun oma yhtiökin on säästökuurilla.

Mutta Singaporen ja Rotterdamin jalostamohakkeet etenevät kuin juna. Kahden vuoden kuluttua Suomi on maailman suurin palmuöljyvaltio.

Vihreässä Langassa (VL 28.8.) julkaistu kirjoitus:

”Unilever ei ole livennyt palmuöljysitoumuksistaan
Vihreässä Langassa (VL 21.8.) oli mielenkiintoinen artikkeli Neste Oilin raaka-aineiden hankinnasta. Artikkelissa oli kuitenkin yksi kohta, jota haluaisin valaista lisää.
Unilever on asettanut tavoitteekseen tuottaa kaiken käyttämänsä palmuöljyn RSPO-sertifioidusta raaka-aineesta vuoteen 2015 mennessä. Olemme edelleen etenemässä kohti tavoitettamme, emme suinkaan livenneet sitoumuksissamme.
Olemme muun muassa ostaneet GreenPalm-sertifikaatteja 25 000 tonnin edestä nyt elokuuhun mennessä, mikä on enemmän kuin yksikään yritys on tähän mennessä ostanut. GreenPalm-sertifikaatit tukevat RSPO-sertifioidun palmuöljyn tuotantoa.
Teemme siis edelleen kovasti töitä saadaksemme vuoden 2015 tavoitteen valmiiksi sekä tuotanto- ja raaka-aineketjun kuntoon asian osalta.”

Heli Koenkytö
Viestintäpäällikkö
Unilever Finland Oy

Tweet