Kuuma, litteä, ruuhkainen

16.10.2008 13.10

Jussi Karmala

Syksyn tärkein kirja väittää, että vihreys katoaa, koska siitä tulee normi. Litteän maailman tekijä Thomas L. Friedman kirjoittaa nyt maailmasta, joka on liian ahdas ja ennen kaikkea liian kuuma.

En haluaisi liioitella, mutta Thomas L. Friedmanin uusi kirja Hot, Flat and Crowded on vuosikymmenen tärkein kirja. Friedmanin sanoma on, että Yhdysvaltojen on nyt luotava kokonaan uusi energiajärjestelmä ja kierrätystalous. Mitä nopeammin Amerikka luopuu fossiilisista polttoaineista, sitä suuremman etumatkan se saa pian alkavassa energiateknologisessa vallankumouksessa.

Uusliberalistinen, kolme Pulitzer-palkintoa saanut New York Timesin toimittaja Friedman pitää vihreää vallankumousta väistämättömänä. Kun energiantuotanto saadaan puhtaaksi ja raaka-aineita käytetään tehokkaasti, maailman köyhät nousevat keskiluokkaan. Sen jälkeen ihmiskunnan mahdollisuudet ovat rajattomat. Kun esimerkiksi sähköverkon ulkopuolella elävät 1,6 miljardia ihmistä saadaan koulutuksen ja tietoverkkojen pariin, ihmiskunnan innovaatiokapasiteetti lisääntyy huimasti.

Kirjansa alussa Friedman käy läpi ilmastonmuutoksen, käynnissä olevan kuudennen sukupuuttoaallon ja öljyrahan yhteyden terrorismiin. Hänen mukaansa ilmastonmuutos tekee maailmasta kuuman (hot), informaatioteknologia litteän (flat) ja väestönkasvu ahtaan (crowded). Kun kehitysmaat kehittyvät ja alkavat tavoitella amerikkalaista elämäntapaa, fossiilisiin polttoaineisin perustuva energiantuotanto ei enää kanna.

Nyt energiateollisuus ei investoi tuotekehittelyyn, sillä vähenevät hiili- ja öljyvarat takaavat teollisuudelle jättiläismäiset voitot. Öljyteollisuus käyttää itse asiassa valtavasti rahaa energiainnovaatioiden jarruttamiseen lobbaamalla.

Teollisuuden luonteeseen kuuluu vastustaa uudistuksia, sillä niihin sopeutuminen maksaa. Esimerkiksi 1970-luvulla Yhdysvaltain suurimmat autovalmistajat väittivät, että jos katalysaattoreista tulee pakollisia, autoteollisuus katoaa maasta. Samanlaista vääntöä käydään nyt Euroopan unionissa, kun teollisuus väittää päästökaupan johtavan hiilivuotoon, eli siirtävän saastuttavaa tuotantoa Euroopan ulkopuolelle.

Friedman tunnetaan teoriastaan, jonka mukaan demokratia vähenee aina, kun öljyn hinta nousee. Presidentti George W. Bushin johtamana Yhdysvallat kuitenkin syytää valtavasti dollareita Lähi-idän öljyntuottajamaille, joista monet tukevat terroristeja.

Friedman ei kuitenkaan kannata öljyriippuvuuden katkaisemiseen kallista ydinvoimaa. Myös puhtaat hiilenpolton mekanismit ja hiilidioksidin varastointi ovat huonoja ratkaisuja, sillä ne vain pitkittävät siirtymistä uuteen energiajärjestelmään.

Juuri nyt puhtaasta hiilestä puhutaan Yhdysvalloissa paljon, koska presidentinvaalien vaa’ankieliosavaltiot, kuten Virginia ja Pennsylvania, ovat perinteisiä hiilikaivosalueita. Demokraattiehdokas Barack Obama on vaaliväittelyissä nostanut energiajärjestelmän uudistamisen yhdeksi kärkiteemakseen. Obaman taustajoukot ovat varmasti Friedmaninsa lukeneet.

Ilmastonmuutosta ei Friedmanin mukaan torjuta rajoituksilla vaan uusilla keksinnöillä. Uusiutuva energia, eli aurinko- ja tuulivoima sekä biodiesel, ovat avaimia tulevaisuuteen. Vihreässä energiantuotannossa on tiedossa valtavia voittoja, samaan tapaan kuin teollisen vallankumouksen alkaessa. Friedmanin mukaan maailma on nyt siirtymässä informaatioteknologian it-kaudesta energiateknologian et-kauteen. Maa, joka ensimmäisenä luo uuden energiajärjestelmän, on 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan johtaja.

Friedmanin edellinen kirja Maailma on litteä, oli hieno internetin ja globalisaation maailmanselitys. Hot, Flat and Crowded taas yhdistää internetin ja ympäristöongelmat kiinnostavasti.

Yksi Friedmanin teeseistä on energia-internetiin siirtyminen. Se tarkoittaa älykkäitä autoja, koteja ja sähkölaitteita, jotka kauppaavat toisilleen tuottamaansa energiaa digitaalisessa sähköverkossa. Esimerkiksi sähköautot voivat myydä ylijäämävirtaa suoraan verkkoon älykkäissä parkkitaloissa tai aktiivienergiatalot voivat myydä aurinkopaneeleilla tuotetun sähkön verkkoon silloin, kun siitä saa parhaan hinnan. Paikallinen, uusiutuviin lähteisiin pohjautuva energiantuotanto yhdistettynä älykkääseen ubiikkiympäristöön ja energiatehokkuuteen on Friedmanin visio tulevaisuudesta.

Hot, Flat and Crowded tarjoaa konkreettisia ratkaisuja uuteen energiajärjestelmään siirtymiseksi. Friedman ei jää rypemään ilmastonmuutoksen uhkakuvissa ja teollisuuden syyttelyssä, vaan ottaa rohkean askeleen eteenpäin.

Huomautettavaa kirjasta tietenkin löytyy. Sen teesi on, että Yhdysvaltojen pitää johtaa maailmaa. Häpeilemättömässä Amerikka-keskeisyydessään se sivuuttaa helposti esimerkiksi Euroopan unionin edistyksellisen ilmastopolitiikan.

Friedman kirjoittaa uusiutuvasta energiasta niin innokkaasti, että hän on unohtaa, että tarvittavaa teknologista läpimurtoa ei ole vielä tehty. Uusiutuvan energiateknologian läpimurto tapahtuukin poliittisella tasolla. Friedman on selvästi joutunut arvioimaan liberaalia talousajatteluaan uusiksi, sillä hän myöntää, että ilman valtion väliintuloa uuteen energiajärjestelmään siirtyminen vie liian kauan.

Hallituksen tulee veroilla, kannustimilla ja päästöjä rajoittavalla lainsäädännöllä antaa markkinoille signaali siitä, että uuteen energiajärjestelmään siirtyminen on välttämättä edessä. Friedman uskoo erityisesti hiilidioksidiveroon.

Friedman leikittelee ajatuksella, jossa Yhdysvalloista tulee yhden päivän ajaksi Kiina. Totalitaarinen valtio voi päivässä säätää tarvittavat ilmasto- ja energialait. Toista päivää Yhdysvallat ei enää voi olla Kiina, sillä lait vaativat vapaata mediaa ja kansalaisjärjestöjä, jotka seuraavat niiden toteutumista.

Friedmanin mielestä kansalaiset ovat jo tajunneet vihreän vallankumouksen välttämättömyyden, mutta poliitikot tulevat jälkijunassa.

Friedman suhtautuu epäilevästi nykyiseen yleisvihreyteen. Naistenlehtien ekovinkit kertovat lähinnä, että käynnissä on vihreät bileet, vaikka ilmastonmuutos ja väestönkasvu vaativat vallankumousta.

Friedman uskoo, että vihreydestä – energiatehokkuudesta, nollapäästöistä ja uusiutuvasta energiasta – tulee lopulta normi, ei poikkeus. Tulevaisuudessa sana vihreä muuttuu samanlaiseksi kuin vaikkapa termi kansalaisoikeudet. Vihreydestä puhutaan menneisyyden ilmiönä, josta on tullut niin yleismaailmallinen normi, että koko sana on kadonnut. Friedmanin mukaan myös jätteen käsite häviää, kun raaka-aineiden kierrätys saadaan tehokkaaksi.

Friedman uskoo, että jos Yhdysvallat pystyy toimimaan uuden energiateknologian mallimaana, maailma seuraa perässä. Kun amerikkalainen elämäntapa vihertyy, se heijastuu myös kehitysmaihin, joissa ihmisten unelma on saada elää Amerikan tyyliin.

Hot, flat & crowded huokuu innostavaa, amerikkalaista optimismia. Energiateknologinen, vihreä vallankumous, lisää vaurautta, hyvinvointia ja demokratiaa. Toivottavasti myös mahdollisimman moni suomalainen poliitikko, toimittaja ja yritysjohtaja lukee tämän kirjan.

Friedmanin teesit uuteen energiatalouteen

1. Maailma tarvitsee kokonaan uuden energiajärjestelmän. Pienet ja paikalliset uusiutuvan energian hankkeet eivät johda mihinkään. Uusiutuva energia muuttuu kilpailukykyiseksi vasta, kun fossiilisesta energiasta siirrytään kokonaan uuteen energiajärjestelmään.
2. Valtion pitää tukea uuteen energiajärjestelmään siirtymistä veroilla ja kannustimilla. Öljy ja hiili ovat energiayhtiöille kultakaivos loppuun asti. Energiateollisuus käyttää rahansa mieluummin lobbaamiseen kuin tuotekehittelyyn. Valtion sääntely lisää innovaatioita, kun verot, kannustimet ja uusiutuvaa energiaa vaativa lainsäädäntö on kaikille sama.
3. Kaikki sähkön tuotanto pitää tehdä älykkääksi. Sähkön jakeluverkko pitää digitalisoida. Uudet energiajärjestelmä perustuu energiantuotantoon aurinkopaneeleilla, tuulella ja liike-energialla. Esimerkiksi älykkäät aktiivienergiatalot voivat myydä ylijäämäsähkönsä älykkääseen sähköverkkoon juuri silloin, kun siitä saa suurimman hinnan.
4. Luonnonsuojelu on entistä tärkeämpää. Maailmassa on meneillään kuudes sukupuuttoaalto ja metsät vähenevät huolestuttavaa tahtia. Uuteen energiajärjestelmään siirtyminen nostaa miljoonia ihmisiä köyhyydestä, mutta samalla pitää varmistaa, ettei se johda luonnon tuhoutumiseen.
5. Öljydollareilla rahoitetaan terrorismia, ja myös siksi Yhdysvaltain pitää saavuttaa energiaomavaraisuus. Öljyriippuvuus on Yhdysvalloille turvallisuusriski, sillä öljydollareilla rahoitetaan terrorismia Lähi-idässä. Myös öljyntuottajamaiden intressi on estää uusiutuvan energian kehitys länsimaissa. Öljyvarat ja demokratia esiintyvät harvoin samassa maassa.

Tweet