Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Mikael Ahlfors
Monitoimi-ihminen. Pienen Avain-kustantamon toimitusjohtaja Anna-Riikka Carlson korvaa rahan ja työvoiman puutteen sinnikkyydellä.
30.10.2009 9.18
Pienen Avain-kustantamon toimitusjohtajan Anna-Riikka Carlsonin mielestä pienkustantajan työ on ihanaa raatamista.
Mikä erottaa pienen kirjankustantamon isosta? Ainakin pienkustantajan laveaakin laveampi työnkuva.
Hengästynyt toimitusjohtaja Anna-Riikka Carlson, 34, istuu vaalealla Ikea-tuolilla Avain-kustannuksen yhden naisen byroossa Helsingin Arabiassa.
Hän on juuri saattanut italialaiset kirjailijavieraat lentokenttäbussiin ja selviytynyt Helsingin kirjamessuista, joilla kustantaja muun muassa päivysti Avaimen messustandilla, haastatteli kirjailijoita ja järjesti tiedotustilaisuuksia.
Nyt hän voi taas kotiutua Arabiaan, josta ei arkena poistu juuri lainkaan. Siellä sijaitsevat työpaikan lisäksi koti ja viisivuotiaan Aleksin päiväkoti.
Avaimen kustannuspäällikön ja toimitusjohtajan tarina ei ole aivan tavallinen alalla.
Turun yliopistosta vuonna 2000 valmistunut suomen kielen maisteri työskenteli opintojen jälkeen EU:n kääntäjäharjoittelijana Luxemburgissa ja valtioneuvoston käännöstoimistossa.
Käännöstöistä hän siirtyi WSOY:n yrityskirjojen kustannustoimittajaksi ja sieltä Paavo Haavikon perustamaan Art Houseen, jossa alkoi elätellä haavetta omasta kustantamosta. Carlson perusti kustannusosakeyhtiö Avaimen vuonna 2003.
”Pienkustantajan elämä on ollut sata kertaa rankempaa kuin aikoinaan kuvittelin – ja myös ihanampaa”, Carlson kuvailee.
Monista kirjailijoista ja kääntäjistä on tullut läheisiä ystäviä, mutta töitä on ollut paljon, usein liikaakin. Tänä syksynä Carlson muisti käydä optikolla, ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen.
Pahinta stressi on kansainvälisten messujen alla. Kerran, Frankfurtin lentoa edeltävänä yönä, Carlson väkersi kirjailijoiden portfolioita aamuun asti. Lentokoneessa hän huomasi unohtaneensa kaikki henkilökohtaiset matkatavaransa kotiin.
Kuuden ensimmäisen vuotensa aikana Avain on julkaissut lähes 70 kirjaa. Tähän mennessä eniten – noin 4 000 kappaletta – on myynyt amerikkalaisen Lionel Shriverin kulttikirjaksi noussut Poikani Kevin.
Myös Elina Hirvosen esikoisteos Että hän muistaisi saman oli menestys.
Takkiinkin on tullut. Ympäristöasioista kiinnostunut Carlson halusi tehdä selkeän ja kattavan kirjan ihmisen vaikutuksesta ympäristöön.
Suurella vaivalla koottu ja markkinoitu Kaikesta jää jälki-tietokirja oli taloudellinen katastrofi. Carlson sai pitkään nieleskellä pettymystään siitä, miten äärimmäisen vaikeaa ympäristökirjoja on myydä Suomessa.
”Oli masentavaa tajuta, että kirjan vahvuus olikin sen heikkous. Yhden asian pamfletti olisi kyllä myynyt.”
Carlsonin kustannusfilosofia on julkaista sellaisia kirjoja, jotka kestävät aikaa ja joita ihmiset haluavat alleviivata. Hän haluaa myös tietää ennakkoon jotain kirjan aihepiiristä.
Aikoinaan hän kieltäytyi toimittamasta pokerikirjaa, koska ei tuntenut yhdenkään korttipelin sääntöjä. Myöhemmin ajatellen kirjan tekeminen olisi ollut taloudellisesti fiksua.
”Me emme etsi kadonneita klassikoita tai Nobel-voittajia. Haluamme tukea nuoria ja lahjakkaita kaunokirjailijoita.”
Kirjan nopea kiertoaika ja hienojen teosten päätyminen ale-laariin on Carlsonille kauhistus.
Avaimen kirjoja ei koreissa näy, sillä Carlson lahjoittaa ne mieluummin jollekin valitsemalleen kohteelle. Kaikesta jää jälki -tietokirjaa esimerkiksi on lähetetty peruskoulujen ja lukioiden biologian ja maantiedon opettajille.
Messuilla ja tapahtumissa näkyminen on pienkustantajalle ja hänen kirjailijoilleen elintärkeää.
”Jos siihen ei ole varaa, ei ole varaa tehdä kirjaakaan.”
Carlson on tunnettu sinnikkyydestään kansainvälisillä kirjamessuilla. Muutama vuosi sitten Lontoon kirjamessuilla hän ja esikoiskirjailija Elina Hirvonen, molemmat silloin tuntemattomia kasvoja, ottivat reippaasti yhteyttä kymmeniin ulkomaisiin kustantajiin.
Muita suomalaisia kustannusalan ihmisiä nuorten naisten lapsekas into hymyilytti. Suorasta toiminnasta oli kuitenkin apua, sillä nyt Hirvosen romaani on käännetty englanniksi, italiaksi, saksaksi, ruotsiksi, puolaksi, viroksi, unkariksi ja islanniksi.
Carlsonin mukaan Avain-kustantamossa ei ole varaa luksukseen messumatkoilla. Frankfurtin kirjamessuilla kustantaja yöpyi kollegansa kanssa halvassa kuuden hengen hostellihuoneessa, jossa ei ollut vessaa.
”Suomessa ajatellaan, että jos ihmisellä on yritys, hänellä on automaattisesti rahaa. Jos ihmiset tietäisivät, kuinka tiukoilla monet kulttuurityöläiset ja yrittäjät ovat, he järkyttyisivät.”
Carlson seuraa hämmentyneenä viime viikolla julkisuuteen noussutta WSOY:n kirjailijoiden kapinaa. Hän ihmettelee myös Kirjailijaliiton voimakasta kritiikkiä siitä, ettei kirjailijoille makseta esimerkiksi messuesiintymisistä korvauksia.
Carlsonin mukaan monet esikoisteokset tehdään tappiolla ja kustantaja pääsee usein omilleen vasta, kun kirjailijasta tulee nimekäs.
Hyväkin esikoisteos voi myydä vain 400 kappaletta, ja niiden tuottamasta summasta pitää maksaa osuudet kirjakaupoille sekä graafikolle, kustannustoimittajalle ja kirjailijalle.
”Jos kirjailijoille pitäisi maksaa jokaisesta esiintymisestä, tapahtumissa kiertäisivät vain Jari Tervo ja Sofi Oksanen.”
Jos hyvin käy, kirjailijaesiintymiset lisäävät kirjan myyntiä – mistä tekijäkin hyötyy – mutta moni tilaisuus on Carlsonin mukaan puhtaasti kulttuurityötä, josta kustantajalla ei ole varaa maksaa.
”Kirjailijoiden ja kustantajan pitäisi keskustella pelisäännöistä paljon nykyistä enemmän.”
Juuri alituinen huoli rahasta on tehnyt Avaimesta monipuolisen kustannustalon.
Perinteisen kustannustoiminnan rinnalla se tekee tilaustöinä historiikkeja, juhlakirjoja ja muita hankkeita yrityksille ja yhdistykselle.
Tänä syksynä Avain aloitti lisäksi edulliset kirjoittajakurssit, joilla voi opiskella käsikirjoittamista, pop-lyriikkaa sekä novelli- ja lehtikirjoittamista. Kurssit jatkuvat keväällä.