Hyvää tekevä kauppa

24.4.2009 14.07

Taina Ahtela

Amerikan luomubuumi hemmotteli eko-osuuskauppa Madison Marketia. Kuinka sen käy taantumassa?

Sade maalaa katumaiseman harmaaksi Seattlessa. Kauppojen valokyltit ovat nuorekkaan Capitol Hillin alueen ainoa väriläiskä: Safewayn punainen, QFC:n keltainen, 7-Elevenin vihreä.

Tuttujen merkkien seassa on yksi poikkeus – punajuurilogo mäen päällä 16. Avenuen ja Madisonin risteyksessä. Se kuuluu kulmakunnan sydämelle, paikallisten asukkaiden omistamalle ja pyörittämälle Madison Marketille. Itsenäinen osuuskauppa on kummajainen tusinaketjujen maassa.

Maaliskuisena torstaiaamupäivänä kaupassa on raukea tunnelma. Espressokone surraa soijalattea kassalla odottavalle asiakkaalle. Joku juo kiireettä kahviaan deli-osaston pöydissä. Pian alkaa lounasruuhka, ja tarjolla on parikymmentä vaihtoehtoa kalkkunamurekkeesta linssicurryyn, mozzarellaleipiin ja paistettuun loheen.

Liitutaulut muistuttavat asiakkaita – ei kahvitarjouksesta, vaan lähenevästä osuuskunnan hallituksen vaalista. Henkilökunta näyttää siltä, että lävistykset ja tatuoinnit ovat osa asiakaspalvelun kelpoisuusvaatimuksia.

Mikä tekee kaupasta omalaatuisen, on sen valikoima. Hedelmä- ja vihannesosastolla kaikki on luomua. Delin leivonnaiset ja leipähyllyjen patongit tulevat paikallisista leipomoista.

Seiniä kiertää säiliöitä, joista saa ostaa irtotavarana melkein mitä tahansa shampoosta vinegretteen. Vaihtoehtoisten lääkkeiden ja kosmetiikan osasto on kaupungin suurin.

Lyhyesti sanottuna Madison Market on kaikkien hippiputiikkien äiti. Paitsi ettei se ole ollenkaan niin hippi, kuin kuvittelisi.

”Meidän on saatava viesti läpi ihmisille: hintamme ovat kilpailukykyisiä!”

Kaupan yläpuolella on meneillään Madison Marketin hallituksen kokous. Tulipunaiseen neuletakkiin pukeutunut toimitusjohtaja Reese Williams on turhautunut käsityksestä, että Madison Market on tavanomaista kauppaa kalliimpi.

”Meidän laatumme on kilpailukykyinen”, Williams toistaa, ja muut nyökyttävät.

Kaukana ovat ne päivät, kun John Affolter, Floyd Schmoe, Irl La Grange ja kahdeksan muuta seattlelaista jakoivat 1950-luvulla keskenään juustoa, täysvehnää ja muuta bulkkitavaraa Affolterin kotitalon kellarissa.

Osuuskauppa oli vastakulttuuria ja istui hyvin Vietnamin-sodan ja rotukysymyksen luomaan ilmapiiriin. Ostokerhosta kasvoi Madison Marketin edeltäjä, Capitol Hill Co-op.

Tuoreen osuuskunnan jäsenet olivat vapaamielisiä ja vieroksuivat kaikkea suunnittelua. Jos joku tahtoi työskennellä kaupassa, hänen tarvitsi vain ilmaantua paikalle, mikäli kitaransoitolta ja pilvenpoltolta kerkesi.

Nyt kokoushuoneessa tuoksuu marihuanan sijasta eettisesti tuotettu luomukalkkunamureke. Hallituksen jäsenet näykkivät delistä tuotuja kokoustarjoiluja ja puhuvat konferensseista, mainoskampanjoista ja strategisesta suunnittelusta.

Madison Marketilla oli viime vuonna 10 000 aktiivista jäsentiliä ja 14 miljoonan dollarin myynti.

Aikoinaan kaupan tuotevalikoima rajoittui papuihin ja jauhoihin. Nyt asiakas voi valita satojen viinien ja erikoisjuustojen joukosta, ja kalatiskin myyjä paloittelee kestävästi pyydetyn sushi-kalan asiakkaan toivomusten mukaan.

Kun viinit, kala ja liha otettiin kaupan valikoimiin vuonna 1995, ne herättivät kiivasta keskustelua. Ideologisesta väittelystä ei ole enää pelkoa, kun punatukkainen nuori mies, Aaron Waldkoetter, pyytää hallituksen kokouksessa puheenvuoroa kysyäkseen viinien alhaisista tuottomarginaaleista.

”On helppo olla intohimoinen sivuseikoista, mutta syvällä sisimmässään jokainen hallituksen jäsen haluaa, että osuuskunta menestyy”, filosofian maisteri ja uusmediaveteraani sanoo.

Hallituksen kokousta seuraa myös muutama rivijäsen. Yksi heistä on pipopäinen ja punaposkinen Erich Ackermann. Hän haluaa varmistaa, että kaupan valikoimasta löytyy tuotteita myös vähävaraisille, vaikka seutu on vaurastunut. Siksi hän harkitsee pyrkimistä osuuskunnan hallitukseen.

”Pidän siitä, ettei Madison Market ole osa isoa ketjua. Se on osa minun yhteisöäni.”

Mutta palataan takaisin kauppaan, jossa on nyt lounasruuhka. Teresa Toole valikoi delitiskiltä grillikanaa ja perunapannukakkua sillä välin, kun hänen miehensä hakee bulkkipuolelta tietynlaista karkeaa vehnäjauhoa, jota muualta ei löydy.

Toole on asioinut Madison Marketissa kolmenkymmenen vuoden ajan.

”Käyn täällä turvallisuudentunteen takia. Jos täällä sanotaan, että tuote on luomua, tiedän että se on luomua. Isoissa kaupoissa en luota siihen.”

Pohjois-Amerikan luoteisrannikon terveys- ja ympäristötietoiset asukkaat ovat vastakohta stereotyyppiselle kuvalle hampurilaisia ja pakasteaterioita ahmivista amerikkalaisista.

Yksistään Seattlessa riittää Madison Marketin lisäksi kysyntää kolmelletoista PCC Natural Markets -ketjun ja luomujätti Whole Foodsin kaupalle.

Luomua ja lähiruokaa janoavien ihmisten on helppo käydä ostoksilla Madison Marketissa. Liha, irtotavara, hedelmät ja vihannekset ovat luomusertifioituja. Keinotekoisilla aromeilla, transrasvoilla tai isoglukoosilla ei ole asiaa kaupan hyllyille. Coca-Colan vesipullot poistettiin vähän aikaa sitten myynnistä jäsenpalautteen takia.

Asiakkaiden luomu- ja lähiruokaintoilu menee tuotepäällikkö A.J. Hessin mielestä joskus äärimmäisyyksiin.

”Välillä asiakkaat pyytävät myyntiin paikallisia avokadoja ja ananasta. Sitten on vain ystävällisesti valistettava, ettei ilmastomme sovellu siihen.”

Koulutus ja valistus ovat osa osuuskaupan toimintaa. Madison Market ei tavoittele voittoa vaan käyttää tuottonsa hyväntekeväisyyteen ja yhteisön kehittämiseen.

Kaupan jäsenten kalenterissa on keväällä muun muassa luento paikallisesta sijoittamisesta, tapaaminen viljelijöiden kanssa, viininmaistajaiset, roskienkeräystempaus ja työpaja, jossa perehdytään ikkunalauta- ja parvekeviljelyyn.

Yksi suosituimmista jäsentoiminnoista on vapaaehtoistyö läheisellä Local roots -luomutilalla, joka on myös Madison Marketin tavarantoimittaja. Viime vuonna yli 50 jäsentä tutustui maatilalla ruokansa alkuperään, moni useaan kertaan.

Kaikkia asiakkaita Madison Marketin rento ilmapiiri ei miellytä. Verkkokeskusteluissa jotkut vertaavat siellä asiointia hammaslääkärillä käyntiin.

Nimimerkki Chirstina M:n mukaan henkilökunta edustaa passiivisaggressiivisinta ja ylimielisintä ankkalammikkoasennetta koko Seattlessa.

”Lähden kaupasta aina pahalla tuulella. Palvelu on hidasälyistä, töykeää ja niiiiiin hidasta”, hän kirjoittaa.

”Kaikilla on huonoja päiviä, mutta me yritämme parhaamme. Tunnemme monet asiakkaat etunimeltä”, delitiskillä työskentelevä Douglas Peterson vastaa kritiikkiin.

Sitäkin sattuu, että asiakkaat ja työntekijät viettävät yhdessä aikaa baareissa. Toki on myös asiakkaita, jotka haluavat vain käydä ostoksilla.

Yhdeksän vuotta delipäällikkönä työskennellyt Doug Zeiler on tyytyväinen nykytilaan, jossa osuuskauppa on enemmän perhemarketti kuin militantti vegaanien klubi.

”Suurin osa haluaa tulla ostoksille eikä agendaa, joka tulee sen mukana.”

Amerikkalaisten luomunälkä on viime vuosina kasvanut parinkymmenen prosentin vauhtia. Whole Foodsin myynti oli viime vuonna vajaat kahdeksan miljardia dollaria. Madison Marketin kaltaisia eko-osuuskauppoja on lähes neljäsataa.

Kuinka amerikkalaisten luomubuumille käy talouden alamäessä? Kun raha on tiukalla, jättää trendin mukana luomusta hullaantunut valmiiksi paloitellut, ylipakatut luomupaprikat Whole Foodsin hyllylle.

Madison Market on vastannut taantumaan Central Basics -alennusohjelmalla, johon kuuluu tuotteita perusraaka-aineista valmislounaisiin. Kaikki mikä on alennettu, katoaa nopeasti hyllyltä, samoin irtotuotteet.

Madison Marketin myynnin kasvu on pysähtynyt, mutta kauppa tekee edelleen rahaa.

Kaupan viestinnästä vastaava Caple Melton uskoo, että osuuskaupat saattavat pärjätä tässäkin taantumassa muita paremmin. Taloudellinen ahdinko oli keskeinen syy myös Madison Marketin edeltäjän syntyyn.

Seattlen talous sukelsi 1970-luvun alussa syvälle, kun kaupungin laitamilla lentokoneita valmistanut Boeing lopetti tuhansia työpaikkoja Boing Bustina tunnetussa ilmailualan taantumassa.

”Uhkaavat ajat keräävät yleensä ihmiset yhteen”, Melton sanoo toiveikkaana.

Tweet