Biotalous tulee

21.11.2008 16.20

Jukka Vahti

Suomalainen metsäteollisuus on pahemmassa ahdingossa kuin koskaan – mutta pelastuskin voi olla lähellä. Se on biotalous.

Valkoiseen takkiin ja terveyssandaaleihin pukeutunut nainen työntää kärryjä vastaanottotiskin takana olevaan huoneeseen.

Kärryt ovat täynnä potilaskansioilta näyttäviä pahviläpysköjä.

Nyt ei kuitenkaan olla terveyskeskuksessa vaan puunjalostusteollisuuden keskuslaboratoriossa KCL:ssä Espoon Otaniemessä.

Täällä potilaana on suomalainen metsäteollisuus. Suomen kansantalouden tukijalka voi huonosti.

Vastaanottotiskiltä pitää kuitata vierailijakortti kaulaan ripustettavaksi. Ilman korttia ja saattajaa aulasta ei pääse minnekään. KCL:llä on tuhansia asiakkaita, ja kaikki täällä tehtävät tutkimushankkeet ovat jonkun liikesalaisuuksia.

”Osasta projekteja tehdään julkaisuja, jotka auttavat myös tiedeyhteisöä. Mutta monet liiketoiminnan kannalta kiinnostavimmat asiat saattavat jäädä julkaisematta”, sanoo Ulla Forsström. Hän on KCL:n tutkimusaluejohtaja, jonka tehtävä laajenee joulukuussa koskemaan puupohjaisia biomateriaaleja.

”Metsäteollisuuden suuruuden strategia on ollut kannattava viime vuosiin asti. Silloin ei ole riittävästi huolehdittu siitä, että olisi aloitettu uusien asioiden tutkiminen”, Forsström sanoo.

KCL:n slogan on ”re-inventing paper”, eli paperin keksiminen uudelleen. Nyt taitaa kuitenkin olla korkea aika miettiä muutakin kuin paperia, sillä puusta pitäisi pian osata tehdä melkein kaikkea sitä mitä tähän asti on tehty öljystä.

Maailmalla biotalous on ollut viime vuosina kuuma keskustelunaihe. Nyt ei kuitenkaan puhuta Suomessakin 1990-luvun lopulla koetusta bioteknologian sijoitusbuumista, joka aiheutti koko alaa edelleen leimaavan biokuplamaineen.

Uudessa biotaloudessa kaikki tuotanto perustuu uusiutuviin luonnonmateriaaleihin. Kun öljy ja metallit korvataan biomateriaaleilla, se luo uusia työpaikkoja ja säästää ympäristöä.

Elintarvike- ja lääketeollisuudessa biotieteiden keksinnöillä osataan jo Suomessakin tehdä bisnestä, mutta metsäteollisuus tulee kaukana perässä.

Kuitenkin juuri metsäalan yrityksillä on kiire keksiä uusia, kehittyneitä ja kannattavia tuotteita muuttuville maailmanmarkkinoille. Niitä voisivat olla esimerkiksi biopolttoaineet ja -kemikaalit sekä puukuiduista valmistettu muovi. Vielä ne ovat suurimmaksi osaksi testilaitteistoja ja paperipinoja tutkijoiden laboratorioissa.

Siitä on vielä pitkä matka kannattavaan liiketoimintaan.

”Esimerkiksi biopolttoaineiden suhteen olemme myöhässä, koska niiden markkinat ovat jo olemassa. EU:n tavoitteiden mukaan liikenteessä biopolttoaineiden osuuden pitää olla 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Kehitystyö olisi pitänyt aloittaa kymmenen vuotta sitten”, sanoo Metsäklusteri Oy:n tutkimusjohtaja Lars Gädda.

Metsäalan toimijat huomasivat vasta vuonna 2006 pudonneensa kehityksen kelkasta. Silloin ne asettivat tavoitteekseen kaksinkertaistaa alan tuotteiden ja palvelujen arvon 2030 mennessä.

Sen saavuttamiseksi perustettiin viime vuonna Metsäklusteri Oy, jossa ovat osakkaina kaikki metsäalan suurimmat suomalaiset yritykset, neljä yliopistoa, VTT sekä Metsäntutkimuslaitos.

Metsäklusteri Oy on myös yksi Suomen kuudesta Shokista, eli strategisen huippuosaamisen keskittymästä, joiden tavoitteena on kehittää suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä.

Metsäklusteri Oy:n tutkimuksen painopisteitä ovat biojalostamojen kehittäminen ja puun nykyistä älykkäämpi hyödyntäminen. Tavoitteet vastaavat ajatusta uudesta biotaloudesta, jossa uusiutumattomat materiaalit korvataan uusiutuvilla ja kemialliset prosessit muutetaan biologisiksi.

Uusiutuvan energian kysynnän kasvu kiristää  kilpailua biomassavarannoista ympäri maailmaa. Kanadalaisen metsäteollisuuteen keskittyvän investointipankin CIBC World Marketsin toimitusjohtajan Don G. Robertsin mukaan tämä kehitys palauttaa pohjoisen pallonpuoliskon metsäteollisuuden kilpailukyvyn, mutta vasta 15–20 vuoden kulutua. Sitä ennen Suomen on keksittävä kannattamattomien sellutehtaiden tilalle jotain uutta.

Roberts puhui lokakuussa Tekesin Biorefine-ohjelman seminaarissa. 2007–2012 toteutettava Biorefine kehittää suomalaiselle teollisuudelle sopivia keinoja biomassan hyödyntämiseen.

Vaikka Suomessakin on siis otettu varovaisia askeleita bioyhteiskunnan suuntaan, matka on vasta alussa. Tekesin pääjohtajan Veli-Pekka Saarnivaaran mielestä vielä on liian varhaista puhua varsinaisesta biotaloudesta.

”On vaikea hahmottaa, mitä biotalous käsitteenä voisi tarkoittaa. Bioteknologiaahan hyödynnetään kaikilla aloilla. Metsäalalla erityisesti energiapuoli ja biomassan hyödyntäminen ovat lähdössä vauhdilla liikkeelle. Siihen vaikuttaa myös uusi ilmasto- ja energiastrategia, jossa on selkeitä ja kovia tavoitteita”, Saarnivaara sanoo.

 

UPM, Stora Enso, Stromsdal ja Myllykoski ovat viime viikkoina ilmoittaneet vuorotellen työntekijöidensä lomautuksista ja tuotannon supistuksista Suomessa. Maailmantalouden hiipuminen rassaa suomalaista metsäteollisuutta. Se on kuitenkin ollut ahdingossa jo ennestään muun muassa sellun ja paperin ylitarjonnan ja vientihintojen laskemisen vuoksi.

Monien metsäalan tutkijoiden mielestä metsäteollisuus ei ole suostunut huomaamaan maailman muuttuvan ympärillään. Stora Enso, UPM ja M-Real käyttivät viime vuonna tutkimukseen ja tuotekehitykseen yhteensä 154 miljoonaa euroa.

Se kuulostaa paljolta, mutta prosentuaalisesti tutkimuskulujen osuus alan yritysten liikevaihdosta on edelleen vaatimaton: Stora Ensolla 0,7 prosenttia, UPM:llä 0,5 prosenttia ja Metsäliitolla 0,4 prosenttia.

”Panostukset ovat olleet vähäisiä. On pyritty tehostamaan olemassa olevaa tuotantoa sen sijaan, että pyrittäisiin luomaan kokonaan uutta liiketoimintaa. Vanhan tehostaminen vaatii paljon vähemmän panostuksia. Siinä mielessä nuo prosentit ovat relevantti mittari”, Tekesin Saarnivaara sanoo.

Biorefine-ohjelma kirittää metsäteollisuutta eteenpäin. Ohjelman budjetti on 137 miljoonaa euroa. Sen tavoitteena on kehittää biomassan jalostamiseen liittyviä teknologioita, eli keksiä muun muassa puulle nykyistä kehittyneempiä käyttötarkoituksia.

Ohjelmassa pyritään kehittämään uutta teknologiaa hyödyntäviä tuotteita ja palveluita – ja tutkimustuloksilla halutaan tehdä rahaa.

UPM:ää pidetään Suomessa toimivista metsäyrityksistä innokkaimpana uusien tekniikoiden tutkijana ja kehittäjänä.

”UPM:llä energiabisnes on jo nyt merkittävä osa liiketoimintaa. En tosin hevin näe, että biojalostamon tuotteilla voitaisiin kokonaan korvata nykyisten paperi- ja sellutehtaiden tuotteita. Mutta biojalostamo voi täydentää metsäteollisuusyritysten liiketoimintaa, antaa enemmän tukijalkoja”, sanoo VTT:n biojalostamohankkeessa työskentelevä johtava tutkija Yrjö Solantausta.

Myös muut metsäyhtiöt tähyävät energiamarkkinoille: Stora Enson Varkauden tehtaan yhteyteen rakennetaan koelaitosta, jossa puuraaka-aineesta voidaan tehdä biopolttoainetta. Hankkeessa ovat mukana sekä Stora Enso että Neste Oil.

Paljon on siis tekeillä, mutta onko bioteknologian tutkimustyöhön ryhdytty liian myöhään?

Työministeri Tarja Cronbergin mukaan Suomi ei pysty noin vain hyppäämään nykytilanteestaan uuden biotalouden kehityksen kärkeen. Edessä voi olla kivulias kasvuprosessi.

”Metsäteollisuus on nukkunut aikansa ohi, ja edessä on erittäin voimakas notkahdus.”

Cronbergin mukaan talouden laskukaudella yrityksillä pitää olla aikaa kehittää uusia tuotteita ja kouluttaa ihmisiä uudelleen. Tällä hän viittaa sekä metsäteollisuuden työntekijöihin että esimerkiksi metsäneuvojiin.

Vihreät julkisti syyskuussa oman linjapaperinsa Suomen metsäsektorin tulevaisuudesta. Sen pääviestinä on paitsi metsäteollisuuden tuotteiden jatkojalostamisen tärkeys myös metsien monimuotoisuuden huomioiminen.

”Metsä pitää nähdä uudella tavalla biotalouden osana, ja tässä on mielestäni metsäteollisuuden heikkous. Jos katsotaan esimerkiksi Esko Ahon johdolla tehtyä paperia, siinä lähdetään vanhoilla keinoilla eteenpäin ja biotalouteen liittyvää uutta ajattelua on vähän”, Cronberg sanoo.

Samoilla linjoilla on myös Joensuun yliopiston tutkija Jakob Donner-Amnell.

”Voiko uutta syntyä vasta, kun vanhasta on leikkautunut pois niin paljon, että yritysten johdon on pakko ruveta miettimään, mihin uuteen voitaisiin tarttua.”

Pienimuotoiset biotieteelliset hankkeet voivat vastedes olla tärkeä osa isojen yhtiöiden toimintaa. Siis niiden yhtiöiden, jotka pysyvät hiipuvan talouden ja muuttuvien markkinoiden paineessa pystyssä.

”Taantumasta voi tulla syvä, ja se puolestaan jouduttaa metsäteollisuuden tehtaiden sulkemisia. Ne yhtiöt, jotka pystyvät lopettamaan tuotantoa ennen kuin ne ovat kärsineet suuria tappioita, pysyvät vakavaraisina. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne välttämättä pistäisivät miljardeja tutkimus- ja kehitystoimintaan. Koska uuden kehittäminen on hidasta ja kallista, ne ostavat pieniä yhtiöitä, jotka ovat päässeet tutkimuksessaan johonkin vaiheeseen”, Donner-Amnell sanoo.

Jokin mullistava keksintö voikin odottaa aivan kulman takana. Edes metsäalan tutkijat eivät tarkalleen tiedä, missä vaiheessa metsäyritykset tuotekehittelyssä menevät. Kokonaiskuvaa on vaikea hahmottaa myös siksi, että alan tutkimuskenttä on aiempaa hajanaisempi. Tämä on huomattu myös keskuslaboratorio KCL:ssä.

”Meidän tutkimustuloksemme ovat aiemmin menneet lähinnä isoille yrityksille, ja he ovat pyrkineet niitä hyödyntämään. Nyt kenttä on kuitenkin hajautumassa, tulee pienempiä toimijoita ja uudenlaista liiketoimintaa, joka voi perustua esimerkiksi painetun viestinnän ja sähköisen viestinnän yhteistyöhön”, KCL:n Ulla Forsström kertoo.

KCL:n neuvotteluhuoneen seinällä on pieni mustavalkoinen taulu. Siihen on piirretty tehdas, jonka paksuista piipuista tursuaa savua. Taivaalla olevien pilvien lomasta työntyy esiin auringonsäteitä.

Biotalous pelastaa. Mutta ei ihan vielä.

Tweet