Puuvilla on yhtä suuri ilmastopahis kuin juusto

Iiro Törmä

Miss' Farkku-Suomi? Suurin osa vaatteista tulee maista, joissa käytetään saastuttavaa fossiilista energiaa.

12.4.2018 11.51

Rinna Saramäki

Vaatteiden tuotanto vaikuttaa ilmastoon yhtä paljon
kuin lentäminen ja merirahti yhteensä. Kuluttaja vähentää päästöjään käyttämällä vaatteita pidempään.

Tuoreet tutkimukset osoittavat, että vaateala vaikuttaa ilmastoon siinä missä liikenne tai muiden tuotteiden valmistaminen.

Ellen MacArthur Foundationin mukaan vaatteiden tuotannon ilmastoa lämmittävät hiilipäästöt ovat samaa luokkaa kuin kaiken merirahdin ja lentoliikenteen yhteensä.

Vaatetuotanto on tuplaantunut vuosituhannen vaihteesta, eikä kasvu osoita merkkejä laantumisesta.

Tällä kasvutahdilla vuoteen 2050 mennessä vaate- ja tekstiiliteollisuus ahmaisee neljänneksen maltilliseen kahden asteen lämpenemiseen johtavasta hiilibudjetista.

Tekstiilien valmistaminen aiheuttaa melkein viisi kertaa suuremmat hiilipäästöt kuin muovin valmistaminen. Puuvillakuitukilon viljeleminen tuottaa pahimmillaan jopa lähes 12 kg:n hiilipäästöt – samaa luokkaa kuin juustolla. Pääosa tuotannon päästöistä liittyy tekstiiliteollisuuden prosesseihin, kuten pesuihin ja värjäyksiin. Niihin kuluu sekä kemikaaleja että energiaa.

Sillä, ostaako lähellä vai kaukana tehtyjä vaatteita, ei ole juurikaan merkitystä kokonaispäästöille. Poikkeuksena se, miten vaate kulkee kaupasta tai varastolta kuluttajalle. Tehottomasti autoiltu viimeinen kilometri voi suurentaa vaatteen hiilijalanjälkeä huomattavasti, oli se kuluttajan itsensä tai nettikaupan kotiinkuljetuksen hoitama.

Länsimaissa vaatteiden kulutus on ollut kasvussa ja käyttöaste laskussa jo vuosikymmeniä. Suunta on sama kaikkialla maailmassa. Kiinassa vaatteiden keskimääräisiä käyttökertoja ennen poisheittoa on jo vähemmän kuin Euroopassa.

Mittavimmat ilmastosäästöt syntyisivät siitä, että harvempia vaateita käytettäisiin pidempään. Määrästä laatuun -muutos olisi iso mullistus vaateteollisuudelle.

Jos tuottoa ei enää hankita myymällä suuria määriä lähes kertakäyttöisiä vaatteita, mistä vaatemerkit sitten tekevät rahansa?

Liisaus-, jakamis-, vuokraus- ja uudelleenkäyttöpalveluita kehitellään kovaa vauhtia. Liisauspalvelu motivoisi vaatemerkkiä mahdollisimman kestävän vaatteen valmistamiseen. Nykyisessä järjestelmässä huonosti kestävät vaatteet saavat kuluttajat ostamaan enemmän. Omien vaatteiden vuokraaminen muille vaatisi myös laadukkaita tuotteita.

Vaatteidensa hiilipäästöistä huolestuneen kansalaisen kannattaa korjata vanhaa.

”Palveluiden verotusta pitäisi keventää”, ehdottaa Essi Karell, vaateteollisuuden kiertotaloudesta väitöskirjaa tekevä vaatesuunnittelija Aalto-yliopistosta.

”Näin saataisiin ohjattua ihmisiä käyttämään enemmän ompelu-, kustomointi- ja korjauspalveluita, jotka pidentävät vaatteiden käyttöikää. Kyseisissä palveluissa ei ole mitään uutta. Valitettavasti vain harva raaskii hyödyntää niitä, kun uusi vastaava tuote kaupassa maksaa saman verran tai joskus jopa vähemmän!”

Tekstiilivalmistuksen yksityskohdat ovat kuluttajan ulottumattomissa, mutta vaatteiden ilmastopäästöihin voi vaikuttaa itse.

Jos vaatetta käyttää vuoden ajan, säästää se päästöjä yli 500 prosenttia verrattuna siihen, että sitä käyttäisi vain kuukauden ja heittäisi sitten pois. Ehkä ruokahävikin ohella pitäisi alkaa taistella myös vaatehävikkiä vastaan?

Edit. Lisätty 16.4.2018 tieto puuvillantuotannon päästöistä.

Juttua varten haastateltu myös Helena Dahlboa ja Hanna Eskelistä Suomen Ympäristökeskuksesta.