Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
11.5.2018 10.50
Luonnon monimuotoisuus on planeettamme suurin aarre. Näillä vinkeillä varmistat, ettet omalla toiminnallasi edistä lajikatoa.
Luonnon monimuotoisuuden säilyminen on elämän edellytys. Lajien kirjo auttaa sopeutumaan muutoksiin, tukee ruuan tuotantoa ja mahdollistaa uudet ekologiset innovaatiot. Arvosta kukkivia niittyjä lyhyeksi ajetun nurmikon sijaan. Etsi aitoja metsiä tylsien puuviljelmien sijaan. Iloitse hyönteisten surinasta.
”Kannattaa mennä lähiluontoon kohentamaan omaa lajituntemustaan. Innokkaimmat päätyvät paikallisyhdistyksiin auttamaan lähiluontoa”, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton viestintäpäällikkö Matti Nieminen.
Keväisin mesikasveja on vielä niukasti, jolloin perhosille ja kimalaisille voi tarjota lisäravintoa vaikka omalta parvekkeelta.
”Perhosbaareihin ihmisillä on jopa salaisia litkuja. Tyypillisesti niihin laitetaan hunajaa ja punaviiniä, tai mitä nyt urbaanilta luonnonystävältä on jäänyt yli”, Nieminen neuvoo.
Myös parvekkeen ruukkukasvit voi valita perhoset mielessä. Kokeile esimerkiksi yrttejä kuten timjamia tai olkikukkia.
Laiskasti hoidettu piha on parempi elinympäristö.
”Olennaista on, ettei nurmea leikkaa kuin kerran tai kaksi kesässä ja silloinkin jättää ajamatta kohdat joissa on kukkia. Kukkia voi lisätä myös kylvämällä siemeniä”, sanoo pitkän linjan luonnonsuojelija ja biologi Risto Sulkava.
Muutenkin pihalle voi omalla laiskuudella luoda suotuisia elinympäristöjä kuten risukasoja tai lahopuuta. Unohda kasvi- ja hyönteismyrkyt, sillä ne ovat elämän vihollisia. Taloyhtiön yhteisille alueille voi ehdottaa pönttöjä linnuille tai lepakoille. Siilille voi tehdä talvipesän.
Vieraslajit, eli ihmisen toiminnan myötä uusille alueille levinneet ja alkuperäistä lajistoa uhkaavat lajit, ovat globaalisti yksi merkittävimmistä uhkista luonnon monimuotoisuudelle.
”Vieraslajit eivät Suomessa ole vielä sellainen uhka kuin saarilla tai tropiikissa, mutta yksittäisilläkin lajeilla on vaikutusta”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteettiasiantuntija Riku Lumiaro.
Suomeen vieraslajeina levinneet lupiini, kurtturuusu, jättipalsami ja jättiputki ovat kaikki karkulaisia puutarhoista. Varminta on suosia omassa puutarhassa Suomen luontoon kuuluvia lajeja.
Moni uhanalainen laji elää niin sanotussa perinnemaisemassa, eli käytännössä peltojen laidalla. Siinä missä kotipihan lajikirjoa kaventaa liika niittäminen, jäävät perinnemaiseman uhanalaiset kasvit usein vesakoiden varjoon. Jos et satu olemaan maanomistaja, voit lähteä kunnostamaan perinnemaisemaa osallistumalla talkoisiin.
Lihansyönti on biodiversiteetin kannalta yhtä suuri ongelma kuin ilmaston tai terveyden näkökulmasta.
”Ei sitä pidä lopettaa kokomaan, mutta varsinkin ulkomaalaista nautaa kannattaisi välttää, koska sen takia raivataan sademetsää karjanlaitumeksi”, Lumiaro sanoo.
Kotimaisen naudan- ja lampaan laidunmaat ovat biodiversiteettiä tukevia niittyjä, mutta lihansyönti lämmittää aina ilmastoa ja uhkaa siten myös monimuotoisuutta. Varminta on siis syödä kasviksia ja täydentää ruokavaliota tarvittaessa kotimaisella riistalla ja kestävillä kalatuotteilla.
Metsästäminen uhkaa erityisesti vesilintuja, joiden elinympäristöt ovat muutenkin heikentyneet. Vaarassa ovat muun muassa punasotka, heinätavi ja jouhisorsa.
”Ihan järjetöntä touhua lisätä näiden ahdinkoa metsästämällä”, Sulkava sanoo.
Jos jotain on pakko päästä poistamaan luonnosta, minkin ja supikoiran pyynti voi olla hyödyllistä biodiversiteetin kannalta, varsinkin kosteikkojen ja luonnonsuojelualueiden tuntumassa. Kaikkein varminta on keskittyä poimimaan marjoja ja sieniä, sillä ne eivät poimimalla lopu.
Suomessa on yli 600 000 metsänomistajaa, joista jokaisella on mahdollista tehdä merkittäviä tekoja esimerkiksi luopumalla avohakkuista ja siirtyä jatkuvan kasvatuksen menetelmään. Myös lahopuiden jättäminen metsään tukee monimuotoisuutta.
Jos et omista metsää, voit edistää metsänsuojelua esimerkiksi lahjoitusvaroilla suojelualueita hankkivan Luonnonperintösäätiön kautta.
Metsien lisäksi soilla riittää paljon suojeltavaa. Risto Sulkavan mukaan ojitettujen soiden ennallistaminen on tehtävä ennemmin tai myöhemmin.
”Suomessa on vähintään kaksi miljoonaa hehtaaria soita, joita ei olisi koskaan pitänyt ojittaa.”
Hän muistuttaa, että luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset järjestävät ennallistamistalkoita.
”Tällaisia pienimuotoisia juttuja voi tulla tekemään, mutta isoihin juttuihin tarvitaan valtiovallan toimia.”
Sekä metsäluonnon että soiden suojelussa on lopulta kyse poliittisista päätöksistä.
”Olennaisinta on äänestää niitä poliitikkoja, jotka lisäävät luonnonsuojelun rahoitusta”, Sulkava sanoo.
Ilmaston lämpeneminen ja muuttuvat elinympäristöt ajavat monet lajit ahtaalle. Sulkava muistuttaa, että ongelmat kytkeytyvät myös siten, ettei ilmastonmuutosta saada kuriin, ellei biodiversiteettiä säilytetä.
”On välttämätöntä, että meillä on monimuotoisuutta, josta löytyvät ne lajit ja lajiryhmät, jotka kykenevät sitomaan hiiltä ja palauttamaan sen takaisin maaperään.”
Tweet