Ympäristöpuolue hamuaa hallitukseen

5.9.2014 10.00

Jukka Vahti

Valta vaihtuu Ruotsissa. Valtiopäivävaalit pidetään ensi viikon sunnuntaina.

Tukholman Rinkebyn metroaseman liukuportaissa vastaantulevista kymmenistä ihmisistä yhdelläkään ei ole vaaleita hiuksia. Se ei ole varsinaisesti yllätys, sillä melkein 90 prosentilla kaupunginosan asukkaista on juuret muualla kuin Ruotsissa.

Rinkebyn torille rakennetulla lavalla on menossa Ruotsin vihreiden – ympäristöpuolueen – vaalitilaisuus. Tummaihoinen nainen esittää lavalla afrikkalaista musiikkia. Kohta samalla lavalla alkaa puheenjohtaja Åsa Romsonin kesäpuhe.

Kesäpuheen – kuten minkä tahansa poliittisen tapahtuman – pitopaikka on kannanotto. Rinkeby kertoo ainakin siitä, että Ympäristöpuolue seisoo viime vuosina tehdyn liberaalin maahanmuuttopolitiikan takana. Se on tukenut oppositiostakin tätä pääministeripuolue maltillisen kokoomuksen maahanmuuttopolitiikkaa, jossa kulttuurinen moninaisuus on olennainen osa aitoa ruotsalaisuutta.

Ruotsin parlamenttivaalit pidetään ensi viikon sunnuntaina 14. syyskuuta. Maahanmuuttopolitiikka ja sen kustannukset ovat olleet yksi Ruotsissa käydyn vaalitaistelun isoista puheenaiheista, mutta vain yksi muiden joukossa.

Edes kansallismielisen ja maahanmuuttovastaisen Ruotsidemokraatit-puolueen gallupkannatus, joka on ollut kymmenen prosentin tienoilla, ei ole nostanut maahanmuuttokysymyksiä huomion keskipisteeksi.

Valta vaihtuu Ruotsissa. Se on melko yleinen tulkinta viime viikkojen gallup-luvuista, joissa ympäristöpuolueen, vasemmiston ja demareiden yhteenlaskettu kannatus on yli 45 prosenttia, kun nykyinen hallituskoalitio on jäämässä noin 41 prosenttiin.

Ruotsin talous on voinut tähän asti hyvin, eurooppalaisittain jopa loistavasti. Vaalikamppailussakin kyse on ollut enemmän siitä, miten vaurautta jaetaan kuin mistä pitäisi leikata.

Talous ei ollut Dagens Industri -lehden teettämässä yleisökyselyssä lähelläkään ruotsalaisäänestäjiä eniten kiinnostavien aiheiden joukossa keväällä eurovaalien alla. Kiinnostuksen kohteina olivat ympäristö, ilmasto ja energia.

Tämä näkyi myös vaalituloksessa. Ympäristöpuolue ylsi ennätykselliseen 15,4 prosentin ääniosuuteen.
Ruotsin hyvä taloustilanne näyttää hyödyttävän nimenomaan punavihreää blokkia, ei porvaripuolueita, joiden hallituskausilla talous on saatu kukoistamaan. Ruotsalaiset kaipaavat keskustelua arvoista ja haluavat samalla politiikkaan tuoreita kasvoja.

Miljöpartietin tavoitteena vaaleissa on 12 prosentin kannatus, mikä tarkoittaisi noin 43 parlamenttipaikkaa 349:sta.

Eurovaalien tempun toistaminen kansallisissa vaaleissa on kuitenkin vielä kaukana. Neljä vuotta sitten valtiopäivävaaleissa puolue sai 7,3 prosenttia äänistä.

Romsonin puheen alkaessa tihkusade Rinkeby Torgilla yltyy sadekuuroksi. Noin sadan hengen yleisö – josta puolet on ulkonäön perusteella joko vihreitä aktiiveja tai politiikan toimittajia – hakee suojaa sateenvarjojen ja lavan eteen pystytetyn teltan alta.

”Tutkijoiden mukaan päästöjen täytyy kääntyä laskuun seuraavien viiden vuoden aikana. Ensi vuonna pidetään kansainvälinen ilmastokokous, jonka on pakko tehdä ratkaisevia päätöksiä. Onko Ruotsi siellä esikuva vai jatkammeko muiden syyttelyä?” Romson kysyy puheessaan lavalla.

Vihreiden vaalikampanja kärkiteemat ovat ilmasto, koulutus ja työ. Elokuun lopussa puolueen kampanjan kärki vaihdettiin kouluista ilmastoon, koska Ruotsissa kesällä koetut sään ääri-ilmiöt, laajat metsäpalot ja niiden jälkeiset tuhotulvat, kasvattivat äänestäjien huolta ympäristöstä.

Puolue haluaa myös palauttaa kunnianhimon Ruotsin ilmastopolitiikkaan, joka on kuulemma päässyt pahasti rapistumaan porvarihallitusten kausien aikana.

Valtaan noustessaan ympäristöpuolue lupaa muutosta porvarihallituksen pitkään jatkamalle verojenleikkauslinjalle. Tilalle tulisi kiristyksiä rikkaimpien veroihin ja ympäristöveroihin. Puolue myös edistäisi vanhempainvapaiden nykyistä tasaisempaa jakautumista miesten ja naisten välillä.

Romson, 42, on Tukholmasta kotoisin oleva, ympäristöjuridiikkaan erikoistunut oikeustieteen tohtori. Toinen puheenjohtaja on skånelainen, politiikan ihmelapseksi nimitetty Gustav Fridolin, 31. Hän on iästään huolimatta kokenut poliitikko, joka valittiin Ruotsin eduskuntaan ensi kertaa jo 19-vuotiaana. Hän jätti eduskunnan tehdäkseen välillä ”oikeita töitä” tutkivana toimittajana ja opettajana ja palasi parlamenttiin vuonna 2010.
Kaksikosta Romson on ympäristöön ja ilmastoon suuntautunut asiantuntijapoliitikko, Fridolin taas sosiaali- ja koulutuspolitiikan ja koulujen arjen tuntija, jolta irtoaa Romsonia helpommin myös onelinereitä.

Profiililtaan toisistaan poikkeavan kaksikon yhteistyö on sujunut hyvin. Puoluesihteeri Anders Wallnerin mukaan ympäristöpuolue on onnistunut viime vuosina laajentamaan potentiaalista äänestäjäkuntaansa.

”Tyypillinen vihreiden äänestäjä Ruotsissa on edelleen nuori, korkeastikoulutettu ja kaupungissa asuva nainen. Eurovaaleissa moni kuitenkin valitsi itselleen uuden puolueen. Yhä useampi epätyypillinen vihreiden äänestäjä on nyt äänestänyt puoluetta kerran toukokuussa. Yritämme nyt muistuttaa heitä, että samat asiat ovat edelleen tärkeitä”, Wallner sanoo.

Ympäristöpuolueen budjetti kevään eurovaaleihin ja syksyn parlamenttivaaleihin on noin 2,2 miljoonaa euroa. Puolue käyttää kevään ja syksyn vaaleissa osin samaa kampanjamateriaalia.

Wallnerin mukaan suurin osa  kampanjasta tehdään digimuodossa eri kanavien välityksellä. Televisiossa Miljöpartiet ei mainosta enää lainkaan.

Miljöpartietin sisäpiirin kanssa keskustellessa käy selväksi, että puolueessa valmistaudutaan henkisesti hallitusvastuuseen. Virallisesti ”luontevin” hallituskumppani on koalitiokaveri sdp, mutta toisin kuin neljän vuoden takaisissa vaaleissa, punavihreä koalitio on tällä kertaa liikkeellä lähinnä löyhänä yhteenliittymänä.

Puolueilla ei ole yhteistä vaalimanifestia tai lukkoon lyötyjä yhteisiä kantoja käytännössä mistään. Ei ihme, että kokoomusvetoinen hallitusallianssi on alleviivannut omaa yhtenäisyyttään ja hallituspuolueiden hyviä välejä kontrastina gallupeja johtavan opposition hajanaisuudelle.

Vihreiden vaalituloksen kannalta ratkaisevaa on, onnistuuko puolue vakuuttamaan äänestäjät siitä, ettei punavihreän blokin voitto johda poliittiseen ­kaaokseen. Hallitusyhteistyötä muiden kuin demarien kanssa ei ole kokonaan suljettu pois, mutta sitä pidetään epätodennäköisenä.

Rinkebyssä melkein heti Romsonin puheen päätyttyä sade taukoaa ja aurinko alkaa paistaa.

Puheen jälkeen tulee tilaisuus kysyä, onko pitkään oppositiopolitiikkaa tehnyt ympäristöpuolue mahtanut kysellä Suomen vihreiltä vinkkejä hallitustyöskentelyyn ja yhteistyöhön hankalien hallituskumppanien kanssa?

”Olen keskustellut joitain kertoja Pekka Haaviston ja Ville Nii­nistön kanssa heidän kokemuksistaan hallitustyöstä. Olisi myös mahtavaa päästä tekemään vihreää yhteistyötä esimerkiksi ilmastopolitiikassa Suomen hallituksen kanssa. Tosin Suomen vihreiden taitaa täytyä jättää hallitus, jos se myöntää uusia ydinvoimalupia, vai kuinka? Monet ruotsalaiset ovat todella vihaisia Suomen ydinvoimasuunnitelmista”, Romson sanoo Vihreälle Langalle.

Tweet