Otto Turunen

Vihreät dandyt

10.2.2017 15.59

Jussi Karmala

Villapaitapuolue varttui keski-ikään ja ryhtyi pukeutumaan.

Mustaan pukuun ja tummansiniseen silkkisolmioon pukeutunut vihreiden kansanedustaja Touko Aalto astui käsintehdyillä mustilla oxford-kengillään valtiovarainvaliokunnan verojaoston kokoushuoneen kynnyksen yli joulukuisena aamuna.

Hän istui demareiden kansanedustajan Timo Harakan viereen. Harakka hätkähti. Oliko jokin juhlapäivä, jonka hän oli unohtanut?

”Jumalauta, Aalto on pukeutunut”, puhahti valiokunnan puheenjohtaja keskustan Mika Lintilä.

Aaltoa nauratti. Normaalisti hän osallistuu valiokunnan kokouksiin t-paidassa ja farkuissa. Nyt hän oli klassisessa tummassa puvussa, sillä hän saapui kokoukseen suoraan Yhdysvaltain suurlähetystön vaalivalvojaisista, joissa hämmästeltiin Donald Trumpin voittoa.

”Osaan pukeutua, mutta se ei aina kiinnosta tai huvita. Haluan rikkoa koodia”, Aalto sanoo.

”Kapinoin. En tahtoisi hyväksyä.”

Vihreässä eduskuntaryhmässä pitävät hovia nyt vihreät dandyt: klassisen tyylikkäästi ja keikarimaisesti pukeutuneet nuoret ja keski-ikäiset miehet.

Puheenjohtaja Ville Niinistön, 40, irtotakin taskusta pilkistää aina taskuliina. Kansanedustaja Ozan Yanar, 29, pysäyttelee eduskunnan käytävillä toisia hyvin pukeutuneita kansanedustajia tai näiden avustajia kysyäkseen, mistä he ovat kauniit vaatteensa ostaneet. Kapinaa julistava Aaltokin, 32, käyttää kolmiosaisia mittatilauspukuja ja räätälinkenkiä.

Ennen vihreissä oli tärkeää, että kirpparivaatteisiin pukeutuneet älyköt keskustelivat. Nyt on tärkeää, että solmio ja taskuliina keskustelevat. Kuka opetti villapaitapuolueen pukeutumaan? Mikä on vaatteiden merkitys politiikassa – voiko vaatteilla jopa voittaa vaalit?

Vaihtoehtolehti Kompostin vuoden 1980 ensimmäisessä numerossa esiteltiin avausaukeamalla esivihreää tyyliä otsikolla ”Ihmiskuvan kuteet”.

Kuvituksena oli tussilla piirretty hippi, joka oli pukeutunut ajan vaihtoehtomuodin mukaisesti: ruudullinen vanha paita, kirpputorilta hankitut mustat puvun liivit, joissa on rintanappeja, pitkät hiukset, pyöreät silmälasit ja silkkihuivista kietaistu panta. Jalassa lököttävät samettifarkut ja kuluneet lapikkaat.

”1980-luvun nuorisoliikkeissä kaikki kukat kukkivat. Oli punkkareita ja dandymaisesti pukeutuvia uusromantikkoja. Alkuvihreissä vaihtoehtoinen pukeutumistyyli säilyi aika pitkään. Solmiot muistan vain yhdessä tapahtumassa. Ö-ryhmän taidenäyttelyssä Amos Andressonin taidemuseossa solmioiden sisään oli pujotettu rautalangat niin, että solmiot sojottivat komeasti eteenpäin”, muistelee vihreiden kansanedustaja Pekka Haavisto.

Siirrytään vuoteen 2017. Helsingin Vallilan teollisuusalueen rähjäisillä kulmilla olevan valokuvausstudion ovesta astuvat sisään vihreät dandyt Touko Aalto ja Ozan Yanar.

Aalto avaa ruskean kotimaisen nahkasalkkunsa ja kaivaa esiin kourallisen solmioita: neulottuja, silkkisiä, keltaisia ja tummansinisiä. Taskuliinoja on kolme, kaikki pilkullisia. Hän muodostaa yhdestä liinasta pallon käteensä ja tunkee sen rintataskuun, josta se pursuaa rennon veistoksellisesti.

”Teen taskuliinasta aina pilven, en koskaan taittele sitä monimutkaisesti.”

Aalto nostaa tummansinisen pikkutakkinsa hihaa. Alla olevan valkoisen mittatilauspaidan hihat myötäilevät täsmällisesti ranteita. Kalvosinnapit ovat pyöreät, isot ja kultakehyksiset. Tallinnalaisesta pikkuputiikista ostetuissa napeissa komeilee piirretty Napoleonin kissa tummassa uniformussa.

”Yksityiskohdat ja anarkia ovat minulle tärkeitä silloin, kun haluan pukeutua.”

Aalto ostaa pukuja ja paitoja mittatilaustyönä, mutta korostaa olevansa kiinnostunut lähinnä oluesta, urheilemisesta ja korkeatasoisesta soininvaaralaisesta ajattelusta.

Yanar taas astuu mielellään ensimmäisenä kuvattavaksi ja laskee leikkiä kuvaajan kanssa. Tummansinisen karkeakankaisen pikkutakin etutaskussa pilkottaa persialaiskuvioinen villainen taskuliina. Kansanedustajaksi tultuaan Yanar päätti alkaa pukeutua hyvin, jotta hänet otetaan vakavasti. Yanar osti tumman puvun ensimmäiseen kansanedustajien edustustilaisuuteen Finlandia-talolla, ja on viimeisen vuoden aikana kartuttanut vaatekaappiaan siisteillä klassiseen tyyliin sopivilla vaatteilla.

”Puku on tärkeä juttu. Kun on pukeutunut hyvin, myös oma fiilis on hyvä, ja se heijastuu omaan ulosantiin. Siisti pukeutuminen viestii äänestäjille, että otan politiikan tosissani.”

Tummansiniseen irtotakkiin, harmaisiin housuihin ja ruskeisiin tuplasolkikenkiin pukeutunut vaateliike Herrainpukimon toimitusjohtaja Tuukka Simonen avaa Helsingin Hietalahdessa olevan gallerian takahuoneessa kangasnäytepakan ja vetää esiin kolme erisävyistä harmaata kangasta. Näitä hän lähtisi tarjoamaan liikkeeseen astuvalle poliitikolle pukukankaiksi tänä talvena. Takki ehkä vaaleampaa, kamelinväristä molski- tai villakangasta.

”2000-luvun alussa puku oli pakko nuorille miehille politiikassa. Nyt se on nautinto”, hän sanoo.

”Myös poliitikko saa olla dandy.”

Simonenkin on poliittinen dandy. Hän on paitsi mittatilauspukuihin erikoistunut vaatekauppias, myös mukana Turun vihreiden kunnallispolitiikassa.

Simosen mielestä vaatteet viestivät poliitikkojen arvomaailmaa. Tumma puku ja pukeutumissäännöt edustavat vakaata ja pysyvää yhteiskuntaa. Toisaalta hyvin pukeutuminen osoittaa myös arvostusta omaa itseä kohtaan.
Simosen mielestä suomalaiset poliitikot voisivat pukeutua paljon nykyistä paremmin.

”Monet yrittävät liikaa. He alkavat rikkoa pukeutumissääntöjä, ennen kuin hallitsevat pukeutumisen perusasiat.”

Simonen lisää poliittisen pukeutumisen syntilistalle myös tummat ja kirjavat kauluspaidat. Ne tekevät ihmisestä halvan näköisen ja näyttävät pahalta televisiossa. Hän kaipaa raikkaita värejä, kevytrakenteisia pukuja ja solmioita takaisin poliitikkojen kaulaan.

”Nyt on talouskasvu taas lähtenyt rullaamaan. Se saisi näkyä vaatetuksessakin. Voidaan sitten kurjina aikoina muistella, että tuolloin meni hienosti.”

Kansanedustajilla on hyvät tulot, mutta jatkuva kiire. Vaatteet pitää usein ostaa nopeasti ja helposti. Silloin päätyy helposti ostamaan kalliilla huonosti kestäviä ja epämukavia vaatteita. Tähän ongelmaan miesten klassisen pukeutumisen säännöt tuovat helpotusta.

”Kun hankkii vaatekaappiin järjestelmällisesti oikeanlaisia takkeja, housuja, paitoja, kenkiä ja solmioita, niitä voi yhdistellä vapaasti. Tämä helpottaa arkea”, Simonen kertoo.

Helsinkiläinen tietokirjailija ja keikari.com-blogia pitävä Ville Raivio sanoo, että suomalaisten erikoispiirre on outo käsitys, jonka mukaan mies saa kyllä käyttää rahaa autoon, teknologiaan ja kesämökkiin, mutta ei vaatteisiin.

Tämä näkyy politiikassa. Kansa odottaa kansanedustajalta siistiä asua ja siistiä käytöstä, mutta liian hienona ei saa olla. Muuten kansa tulkitsee edustajan luulevan olevansa jotenkin parempi kuin muut.

”Poliitikko voi olla dandy, mutta Suomessa ei ole totuttu oikein siististi pukeutuviin miehiin, jotka nauttivat vaatteista avoimesti. Porvarilliset edustajat ovat tässä mielessä vapaampia koreilemaan kuin muut. Heillä on usein kaupallisen alan tausta, ja pankkiireille, juristeille sekä esimiehille sallitaan siistimpi asu”, Raivio sanoo

Yhdysvaltain tuore presidentti Donald Trump hiipi vaaliväittelyissa lavalla kuin saalistava leijona pukeutuneena 1980-luvun tyyliseen tummaan, väljään ja leveäharteiseen powersuitiin. Trumpin puku muistutti äänestäjille alitajuisesti 80-luvun nousukaudesta, jolloin Amerikka oli suuri, rahaa tehtiin ja bensaa paloi.

Vastoin kaikkia odotuksia Trump voitti vaalit.

Vaatteiden merkitys ehdokkaan viestin perillemenossa voi olla todella suuri. Herrainpukimon Tuukka Simonen listaa pukeutumisniksit, jotka siivittävät vaalivoittoon:

• Pukeudu hyvin. Vaatteilla pystyy ilmaisemaan omaa persoonaa, luotettavuutta ja tilannetajua. Ylipukeutuminen häiritsee harvoin ketään muuta kuin henkilöä itseään. Alipukeutuminen taas häiritsee kaikkia muita.
• Pukeudu johdonmukaisesti. Valitse tyylisi ja pidä se koko kampanjan ajan. Jos näytät erilaiselta joka päivä, voi tulla tunne, että mielipiteesikin muuttuvat jatkuvasti.
• Erotu muista. Erottujat yleensä menestyvät. Vaatii todella kovaa pukeutumistaitoa, että pystyy erottautumaan tyylikkäästi ja samaan halutun viestin perille.
  Pukeudu niin, että on hyvä olla. Se yleensä näkyy kasvoilta.

Vihreiden ensimmäiset eduskuntavaalit 1983 olivat menestys. Tulokaspuolue sai kaksi edustajaa, Kalle Könkkölän ja Ville Komsin.

Vihreiden voitto oli ainakin osin vaatteiden ansiota. Komsin villapaita rikkoi eduskunnan pukeutumiskoodin rytinällä. Yleisradio kuvitti vihreistä kertovat televisiouutiset aina villapaitaan pukeutuneella Komsilla.

”Jos vaatteesta tulee ikoni, se on täyttänyt tehtävänsä. Komsi ymmärsi, että hän saa äänensä kuuluviin erottuvalla pukeutumisella. Viesti oli, että ajattelutapani on erilainen kuin perinteisillä pukumiehillä”, Herrainpukimon Simonen analysoi.

Vaatteilla on nykyään kuitenkin yhä vaikeampi hätkäyttää. Villapaitakortti on jo käytetty. Alipukeutuminen on niin arkipäiväistä kaikkialla, että on huomiotaherättävämpää pukeutua hyvin kuin huonosti.

”Jokin epäeettinen materiaali voisi nykyäänkin vielä aiheuttaa kohun. Vaikkapa koiraturkilla pääsisi varmasti lööppeihin”, Simonen pohtii.

Touko Aalto ja Ozan Yanar pitävät taukoa kuvauksista ja tarkastelevat kännykän ruudulta vanhaa kuvaa, jossa Komsi ja Könkkölä istuvat eduskunnan kahvilassa paksut villapaidat päällään.

”Ihan niin kuin minä. Olen aina vähän alipukeutunut”, Aalto sanoo heti.

Aallon mukaan valiokuntakollegat aina vitsailevat, onko Aalto tulossa mökiltä vai menossa sinne.

Tyyliasiantuntijat sanovat, että mies on tyylikkäimmillään 40-vuotiaana. Vihreät on Koijärveltä vuonna 1979 alkanut kansanliike, joka alkaa lähestyä samaa ikää.

Viime eduskuntavaaleissa vihreiden eduskuntavaalien ehdokkaiden keski-ikä oli 40 vuotta ja puolueen puheenjohtaja Niinistö on saman ikäinen. Ihmiset muuttuvat ikääntyessään tutkitusti keskimäärin konservatiivisemmiksi ja alkavat arvostaa klassisia asioita, vaurautta, vakautta ja laatua.

Touko Aallon kipuilu klassisen tyylin ja tietoisen alipukeutumisen välillä kuvastaa hyvin puolueen lähestyvää keski-iän kriisiä ja sopeutumista uuteen maailmanjärjestykseen. Aikuistunut puolue on hyväksynyt sen, että vaatteilla viestitään valtaa.

”Vaatteet tekevät miehen. Alastomilla ihmisillä on hyvin vähän tai ei lainkaan vaikutusvaltaa yhteiskunnassa”, sanoi amerikkalaiskirjailija Mark Twain 1900-luvun alussa.

Klassinen pukeutuminen on tapa samaistua ylempiin yhteiskuntaluokkiin. Taloustutkimuksen mukaan vihreiden äänestäjistä suurin osa on työssäkäyviä ja korkeakoulutettuja ihmisiä.

Vihreillä on siis töitä ja rahaa. Omaa vaurautta halutaan esitellä. Lähes kaikki tätä juttua varten haastatelluista miehistä puhuivat kalliista rannekelloista.

”On tullut hyväksyttäväksi, että ranteessa voi kantaa kesämökin hintaista kelloa”, sanoi yksi.

Kirpputorilöytöjen tilalle ovat tulleet mittatilauspuvut. Luksusvihreys on aiempaa sallitumpaa, kun puolue ja sen hyvinvoivat kannattajat tulevat vauraaseen keski-ikään. Vihreät keikarit ovat tästä hyvä esimerkki.

Keikarityyli tuli vihreisiin kansanedustaja Jani Toivolan mukana, kun tämä valittiin eduskuntaan 2011. Aalto oli tuolla vaalikaudella hänen eduskunta-avustajansa ja oppi pukeutumisen perussäännöt sekä kikat Toivolalta. Toivola opetti Aallolle esimerkiksi miten virttyneestä neulepaidasta saa upean kaulahuivin.

Eduskuntaryhmän kokouksessa Yanar ihastelee aina Toivolan tyyliä.

”Ozan, emmä tiedä”, Toivola yleensä vastaa.

Vihreä Lanka pyysi Toivolaa mukaan tämän jutun keikari-kuvauksiin ja haastatteluun. Hän kieltäytyi, koska ei halunnut profiloitua keikariksi.

Ihka-aito dandy!

Ostoslista aloittelevalle politiikan pukeutujalle

• Tummansininen puku, laadukas
• Valkoisia ja vaaleansinisiä kauluspaitoja
• Solmio ja taskuliina, jotka keskustelevat toistensa kanssa (ei samaa kuosia)
• Mustat oxford-kengät
• Ruskeat siistit kengät, voi olla kuvioitukin
• Harmaat flanellihousut ja vaaleat chinot, jotka sopivat puvun takin kanssa

Vinkit kokosi Herrainpukimon toimitusjohtaja Tuukka Simonen.

Tweet