Verot kotiin

5.11.2015 14.04

Kati Pietarinen

Verojen välttelyn vuoksi yhteiskunnan kassasta uupuu paljon rahaa. Karkeiden arvioiden mukaan verovälttely vie EU-mailta vuosittain tuhat miljardia euroa ja kehittyviltä mailta saman verran.

Verovälttelystä tulevat mieleen ruskettuneet, varakkaat Portugaliin muuttaneet eläkeläiset, mutta heidän merkityksensä on lähinnä symbolinen. Verojen välttelyn valtavirta on yritystoimintaa, kertoo eläkkeellä oleva harmaan talouden tutkija, verotusneuvos Markku Hirvonen.

Suomessa pelkästään yhden verovälttelytavan, monikansallisten yhtiöiden siirtohintojen vääristelyn, arvioidaan vievän vuosittain 320 miljoonaa.
Miten rahat saadaan takaisin hyvinvointipalveluiden turvaamiseen?

Aloitetaan kotimaasta.

Sekä laittoman veronkierron että lain hengen vastaisen aggressiivisen verosuunnittelun suitsimisessa tärkein keino on avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen. Jos on resursseja valvoa veronmaksua, rikoksia tekevät jäävät kiinni ja verovälttelijät joutuvat julkisen paheksunnan kohteeksi.

”Klassisen veronkierron estämisessä keskeisiä ovat riskianalyysiin perustuvat verotarkastukset esimerkiksi ravintoloissa ja rakennusalalla”, Hirvonen kuvailee.

Hän pitää erityisen merkittävänä hallituksen aikomusta leikata poliisilta 90 talousrikostutkijaa 450:sta. Leikkaus peruttiin haastattelun jälkeen. 

Hirvonen pitää resurssipulan lisäksi ongelmana resurssien kohdentamista.

”Kansainvälisen sijoitustoiminnan veronkierron selvittämistä valvoo meillä verohallinnossa 13 henkeä, Ruotsissa  200 ja Norjassa 100. Kuittien antamista valvoo Suomessa 15 henkilöä. Siinä on priorisointi päin hemmettiä.”

Seuraavaksi pitää perua pari hallituksen hanketta. Myös niistä ensimmäinen, Juha Sipilän (kesk) hallituksen ajama verorikollisten armahduslaki peruttiin Hirvosen haastattelun jälkeen. Se olisi antanut ulkomaille rahojaan piilottaneille vapautuksen rikosvastuusta oikaistua ilmoitusta vastaan.

Veroja ei olisi tarvinut edes maksaa. Lakia perusteltiin sillä, että se voisi tuoda Suomelle 1-10 miljoonaa euroa verotuloja. Seura-lehden mukaan lain seurauksena valtiolle olisi saattanut jopa tulla takkiin: armahdusta hakevien vähennykset voivat olla mätkyjä suuremmat.

Valtiovarainministeriö ajaa myös hallintarekisteröinnin laajentamista eli sitä, että suomalaiset osakkeenomistajat voivat piilottaa omistuksensa suomalaisfirmoissa.

Sekä Hirvonen että suomalaisyritysten vastuullisuutta tutkivan Finnwatchin lakimies Henri Telkki pitävät ehdotusta erittäin ongelmallisena.

Tälläkin hetkellä suomalaiset voivat piiloutua omistamalla osakkeet ulkomaisen etävälittäjän kautta.

”Hallintarekisteröinti vaikeuttaa verorikosten selvittämistä, mutta se myös mahdollistaa esimerkiksi päätöksentekijän yrityskytkentöjen salaamisen. Se poistaisi omistusten yleisöjulkisuuden”, Hirvonen kuvailee.

Hän kertoo tehneensä eduskunnan tarkastusvaliokunnalle tutkija Kalle Määtän kanssa reilu vuosi sitten listan 41 toimenpide-ehdotuksesta harmaan talouden ja talousrikosten torjumiseksi. Mukana oli esimerkiksi tyyppihyväksyttyjen kassakoneiden käyttöönotto ravintola-alalla. Pankkien tekemät rahanpesuilmoitukset tulisi saada myös verottajan ja ulosoton käyttöön.

Suomalaisen verovälttelyn suitsimiseen tarvitaan myös kansainvälisiä toimia. Niitä on tulossa erityisesti EU-tasolla.

”Tässä on tapahtunut historiallinen muutos. Verojen osalta on edistytty moninkertaisesti viimeisen kolmen vuoden aikana verrattuna aikaisempaan kymmeneen”, europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok) sanoo.

EU-komissio päätti lokakuussa, että alhaisen verotuksen takaavat verosopimukset, jotka Hollannin valtio on sopinut kahvilaketju Starbucksin kanssa ja Luxemburgin valtio autovalmistaja Fiatin kanssa, ovat laitonta valtionapua.
EU-maat ovat sopineet, että Starbucksin ja Fiatin kanssa tehtyjen kaltaisista verosopimuksista kootaan kaikkien jäsenmaiden viranomaisille yhteinen tietokanta. Projekti alkaa tammikuussa 2017.

”Kuinkakohan monta miljardia verotuloja voitaisiin saada, jos kaikkien verosopimuksien lainmukaisuus saataisiin selvitettyä?” europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr) pohti viikkokirjeessään.

Luxleaksiksi nimetyssä tutkivien toimittajien viime syksynä tekemässä paljastuksessa kerrottiin myös Applen, Amazonin, Ikean, Skypen ja yli 350 muun yrityksen tehneen EU-maiden kanssa verosopimuksia, joiden avulla niiden epäillään välttyneen maksamasta yhteensä miljardeja euroja veroja.

Luxemburgin verodiilit on solmittu Euroopan komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin ollessa Luxemburgin pääministeri. Kiusallinen vuoto saattoi vaikuttaa siihen, että Junckerin johtama komissio on tarttunut verojen välttelyn torjumiseen innokkaasti.

Finnwatchin Henri Telkki pitää keskeisenä, että monikansallisten yhtiöiden pitäisi raportoida vuosikertomuksessa liikevaihtonsa, työntekijämääränsä, tuloksensa ja maksamansa verot erikseen jokaisen toimintamaan kohdalla. Maakohtaisella raportoinnilla tehdään näkyväksi, missä yritys on tehnyt tuloksensa ja minne se maksaa veronsa.

Velvollisuus on EU:ssa jo luonnonvara-alalla ja luottolaitossektorilla toimivilla hyvin suurilla yrityksillä, ja Suomessa pilottihankkeena valtioenemmistöisissä yrityksissä. Velvoite ei vielä takaa läpinäkyvyyttä.

"Suomessa valtionyhtiöiden maakohtaiset veroraportit olivat floppi. Yhtiöt eivät noudattaneet velvoitetta vilpittomästi, ja sitä koskeva ohjeistus oli puutteellinen. Yksikään valtionyhtiö, jollla on toimintaa veroparatiisimaissa, ei kertonut pyydettyjä tietoja niiden osalta, vaikka juuri niistä tietoja tarvittaisiin. Nämä maat tarjoavat välineet verovälttelyyn esimerkiksi salaamalla yritysten omistaja- ja tilinpäätöstiedot", Telkki sanoo.

Jotta raportointi toimisi, ohjeistusta pitää tiukentaa, hän vaatii. Muuten kyse on vain bluffista.

Pietikäinen toivoo, että pitkään keskusteltu aloite EU-maiden verotunnistenumerosta edistyisi lähiaikoina. Komissio julkaisee esityksen ehkä ensi vuonna. Jäsenmaille luotaisiin yhteinen rekisteri, ja jokaisella EU-alueen yksilöllä ja yhteisöllä olisi verotunnistenumero, jonka perusteella verottaja saisi aina tiedon siitä, kuka edunsaaja on. Tieto kulkisi maiden välillä suoraan verottajalle. Toteutuksessa menee vähintään kolmesta viiteen vuotta, Pietikäinen arvioi.

Viimeistään ensi vuoden alussa on tulossa esitys siitä, miten edetään niin sanotun konsolidoidun yhteisen yhteisöveron kanssa. Sanahirviöllä tarkoitetaan käytännössä sitä, että EU:ssa pitäisi sopia yhteisestä kaavasta yhteisöveron ja siihen liittyvien vähennysten laskemiseen. Kukin jäsenmaa saisi edelleen päättää, minkä suuruista yhteisöveroa perii.

”Kyse on siitä, että kaikissa maissa laskettaisiin esimerkiksi tuotekehitysvähennykset samalla tapaa. Sillä puututtaisiin siihen, että yritykset pitävät pääomia yhdessä maassa ja lainoja toisessa”, Pietikäinen sanoo.

Jatkossa yritystä verotettaisiin pääsääntöisesti siellä, missä tulos on syntynyt, eikä rahoja voisi kotouttaa maahan, jossa yrityksellä ei ole tuotannollista toimintaa.

Yhteisen laskukaavan jälkeen voisi edetä Pietikäisen mukaan pohtimaan sitä, pitäisikö EU-mailla olla myös yhteinen minimiveropohja.

”Siitä kukaan ei vielä puhu, siitä ollaan hirvittävän kaukana.”

Kenties eniten innostusta aiheuttaa vuonna 2017 käynnistyvä järjestelmä, jossa EU-maiden ja parinkymmenen muun maan kesken aletaan vaihtaa kerran vuodessa automaattisesti tietoja pääomatuloista ja pankkiomaisuudesta. Joukossa on veroparatiiseina pidettyjä valtioita, siis maita, joissa on alhainen verotus ja tiukkoja salassapitokäytäntöjä, esimerkiksi Bermuda, Caymansaaret, Gibraltar, Guernsey ja Jersey.

Pietikäinen, Hirvonen ja Telkki pitävät sopimusta historiallisena, vaikka Hirvonen painottaa, että mikään järjestelmä ei ole aukoton. Automaattisestikin vaihdettujen tietojen käsittely vaatii Suomessa resursseja. Tiedot vaihtuvat vain viranomaisten kesken: kansalaiset tai media eivät pääse niihin käsiksi.

Tietojenvaihtosopimuksen taustalla on teollisuusmaiden järjestön OECD:n verohanke Beps. Siinä on annettu suosituksia, joilla pyritään suitsimaan sekä laitonta että laillista verovälttelyä. Esimerkiksi tietojenvaihtoa ja veroparatiisien määrittelyä koskevat suositukset eivät sido maita juridisesti, mutta niiden oletetaan ohjaavan lainsäädäntöä. EU:ssa jäsenvaltioiden ministereistä koostuva neuvosto päättänee ensi vuoden aikana, miten suositusten kanssa edetään.

Telkki kritisoi sitä, että kehitysmaat eivät ole OECD:ssä edustettuina.

Elinkeinoelämän keskusliitosta on varoitettu, että Bepsin suositusten mukainen verojen maksaminen tuotantomaissa voisi viedä verovaroja Suomesta kehittyviin maihin. Telkki pitää kannanottoa tuomittavana.

”On tärkeää, että kehittyvät maat saavat liiketoiminnasta oman osansa verotuloista. Hyvinvointipalvelut ovat näissä maissa puutteellisia. Parasta kehitysyhteistyötä, mitä yritys voi tehdä, on maksaa oikea määrä veroja toiminnastaan kehittyvässä maassa.”

Kiertoa, välttelyä vai suunnittelua?

Veronkierrosta on kyse silloin, kun ilmoittaa verottajalle vääriä tietoja tai jättää niitä ilmoittamatta ja vilpillisen toiminnan seurauksena maksaa vähemmän tai ei ollenkaan veroja.

”Klassinen esimerkki on, jos ravintola jättää osan kassatuloistaan kirjaamatta ja maksaa palkat pimeinä. Omistaja pistää loput omaan taskuunsa. Kyse voi olla myös hyvin monimutkaisista kuvioista”, verotusneuvos Markku Hirvonen kuvailee.

Tällöin kyse on rikoksesta: veropetoksesta tai törkeästä veropetoksesta, josta voi saada neljä vuotta vankeutta.

Toisessa päässä skaalaa on laillinen toiminta eli verosuunnittelu. Sitäkin voidaan pitää paheksuttavana. Verosuunnittelu on sitä, kun henkilö tai yritys pyrkii laillisin keinoin minimoimaan verotuksensa. Tällaisesta on kyse esimerkiksi varakkaiden eläkeläisten muutossa Portugaliin.

Laittoman veronkierron ja laillisen verosuunnittelun väliin jää aggressiivinen verosuunnittelu. Se on laillista, mutta lain hengen vastaista. Joskus aggressiivisen verosuunnittelun synonyymina pidetään verovälttelyä. Toisille verovälttely on kattokäsite, johon kuuluu niin laillinen kuin laitonkin toiminta.

Aggressiivinen verosuunnittelu voi olla esimerkiksi sitä, että monikansallisten yritysten välisillä tai sisäisillä järjestelyillä kikkaillaan niin, että tulot verotetaan matalan tai nollaverotuksen maassa, mutta vähennykset tehdään korkeamman verotuksen maassa.

Jos tällaisten järjestelyjen tarkoitus on selkeästi verojen välttäminen, eikä niillä ole liiketaloudellista perustetta, verottaja voi puuttua toimintaan ja vaatia jälkiverojen maksamista.

Tweet