Vaihtoehto

14.2.2014 9.10

Vesa Sisättö

Paahdan sateista Fredrikinkatua pitkin pimeänä työpäivän aamuna lievän hengenahdistuksen vallassa. Kiristävä tunne rintakehässä on joko sydänoire tai johtuu puristavasta painavan olkalaukun hihnasta. Kun huomaan hermostuneen oloni, löysennän kävelytahtia ja alan ajatella mukavia. Se helpottaa.

Viimeisin vuosi on kulunut neljän eri kirjaprojektin parissa, normaalien toimittajan ja kriitikon töiden lisäksi. Jonkinlainen apu stressinlievitykseen olisi minulle tarpeen.

En ole vaivani kanssa yksin. Työperäinen stressi on yleistyvä kansantauti.

Löytyisikö vaihtoehtohoidoista apua?

Piintyneenä skeptikkona olen aina suhtautunut vaihtoehtoisiin hoitoihin ja kaikenmaailman luonnonlääkintään nihkeästi. On älytöntä, että ihmiset laittavat rahojaan tuotteisiin, joiden tehokkuutta ei ole tutkittu tai joiden tutkimuksissa on havaittu olevan hoitotuloksiltaan samantasoisia lumelääkkeiden kanssa.

Vaihtoehtolääkintä on tuntunut vaaralliselta: vakaviakin sairauksia hoidetaan tehottomilla aineilla. Jopa itse vaihtoehtolääkinnässä käytetyt valmisteet saattavat sisältää myrkyllisiä aineita tuntemattomina pitoisuuksina.

Näen varmaan asian yksipuolisesti, tieteeseen luottavan ihmisen vinkkelistä. Haluan ymmärtää vaihtoehtomaailman paremmin, joten sujahdan siihen sisään. Googlailen alan sivustoja ja päätän kokeilla stressinhoitoon kolmea vaihtoehto- tai luonnonlääkettä: tuhkavettä, homeopaattista valmistetta ja pakurikääpää.

Käytän niitä viikon kutakin.

Olen ainoa mies Helsingin keskustassa sijaitsevassa homeopaattisia lääkkeitä myyvässä kaupassa. Päätän toimia nopeasti ja määrätietoisesti. Paikannan vapaana olevan myyjän liikkeen nurkasta ja kysyn homeopaattista lääkettä stressiin.

Ystävällisen myyjän mukaan homeopaatin pitäisi määrätä lääke henkilökohtaisesti, mutta hän suostuu kuitenkin myymään minulle pullollisen homeopaattista valmistetta. Lääkkeen tuoteselosteessa on kasvien latinalaisia nimiä, joiden edessä on merkintöjä tyylin ”D6 0,1 ml”. Yritän kysyä, paljonko tässä oikeasti on eri aineksia.

”Ainekset on potensoitu”, myyjä vastaa.

Termi on tuttu, mutta se ei kerro minulle pitoisuuksista mitään. Potensoinnissa lääkettä laimennetaan ja ravistetaan.

Pakurikääpää ostan toisesta liikkeestä, jossa se on yhtä kallista: pieni purkki maksaa runsaat 20 euroa.

Tuhkaveden tilaan postimyynnistä. Viitisen senttiä korkea pullo saapuu karkeasti arvioiden viisikymmentä kertaa suuremmassa pahvilaatikossa. Mukana on käsinkirjoitettu saatekirje ja ilmainen yrttiteepussi. Sympaattista!
Pikkupullo tuhkan ja veden seosta maksaa seitsemisen euroa ja posti- sekä käsittelykulut toisen mokoman.

Tip, tip. Reippaan ravistelun jälkeen kaksi tippaa tuhkavettä tipahtaa vesilasiin. Vien lasin huulilleni ja otan kelpo kulauksen. Jos tipat tuovat jotain makua veteen, en sitä ensi hörppäisyllä erota.

Olen maistanut ensimmäistä kertaa elämässäni luonnonlääkitystä.

Kulautan loput vedestä nopeasti. Luulen, että vedessä on pieni kitkerä sivumaku, mutta en ole varma. No, voin maistella sitä lähipäivinä lisää. Valmisteen ohjeissa kehotetaan nauttimaan tippoja päivittäin kuukauden ajan. En kuitenkaan usko, että viikon tai kuukauden kokeilulla on eroa.

Se tässä testissä onkin ongelmana. En usko luontaishoitojen tai -lääkkeiden tehoon – ja olen ymmärtänyt, että usko on olennainen osa tämän lääkityksen tehoa.

Illalla olen superväsynyt. Laitan kännykkääni herätyksen 10 minuutin päästä ja käyn lepäämään sohvalle tabletilla pelaavan tyttäreni viereen. Kymmenen minuutin horros venyy miltei puoleksi tunniksi. Repäisen itseni ylös – ja huomaan olevani virkeä loppuillan. Tuskin tuhkavedellä kuitenkaan on osuutta sen enempää väsymykseeni kuin sen poistumiseenkaan.

Toisena päivänä juon lasilliseni heti aamulla töihin tultuani. Olen maistavinani jälleen kitkerän maun, jota voisi kutsua tervamaiseksi. Se jää hetkeksi karvastelemaan nieluun. Mitään vaikutusta en huomaa.

Perjantaina ja lauantaina unohdan autuaasti tuhkaveden, mutta sunnuntaina juon lasillisen. Tuhkavesi ei taida olla minun juttuni.

Joka tapauksessa on selvää, että käytän lääkettä väärin. Ohjeiden mukaan ainetta pitäisi käyttää neljän viikon kuureina, joiden välissä pidetään parin viikon taukoja.

Siinä ajassa ehtii moni vähäisempi vaiva parantua itsestään.

Uusi viikko, uusi troppi. Siirryn maanantain kunniaksi homeopatiaan. Iltapäivällä tiputtelen reilut 10 tippaa Dr Reckewegin R14-tippoja vesilasiin.

Homeopaattiset valmisteet ovat hämmentävän paljon lääkkeiden näköisiä. Neste on pakattu ruskeaan lääkepulloon, joka on pahvirasiassa. Rasian kyljessä on tieteellisen näköinen ainesosaluettelo ja sisällä taiteltu käyttöohje – tosin ilman suomenkielistä osuutta – lääkkeiden tapaan.

Osa vaihtoehtolääkinnästä pyrkii selvästi naamioitumaan koululääketieteen kaapuihin, hankkimaan uskottavuutta siltä suunnalta.

Nuuhkaisen pulloa. Alkoholin tuoksu. Toisin kuin tuhkavedessä, tässä juomassa on jopa pieni maku – alkoholin aromi tuntuu heikosti.

Ensimmäinen käyttöpäivä menee vailla havaittavia vaikutuksia.

Facebookissa on lähes 10 000 jäsenen Paranna itsesi luonnollisesti -ryhmä. Olen seurannut sen keskusteluja ja aamupäivällä yhdeltätoista panen ryhmään ensimmäisen viestini, jossa kysyn apua stressiini ja kerron, että kirjoitan aiheesta juttua. Saan 40 minuutissa 22 kommenttia, jossa minulle suositellaan parannuskeinoja avantouinnista kalevalaiseen jäsenkorjaukseen.

Ensimmäiset osaavat kysyä tarkemmin, millaisia oireita saan. Vastaan auliisti. Huomio tuntuu kivalta ja vastaukset vilpittömiltä. Tuntuu mukavalta, että lähes kaikissa viesteissä ollaan aidosti auttavaisia ja kiinnostuneita ongelmistani.

Alan tajuta, miksi tämä ryhmä on suosittu. Täältä saa vertaissuosituksia terveysongelmiinsa: tämä on toiminut minulla, kokeile toimisiko sinulla.

Monet palstan kommentoijat ovat melkoisessa asiantuntijamoodissa. Heiltä tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä: kokeile tätä, tuota ja tuota. Taustalla ovat usein asiantuntevalta kuulostavat perustelut, joissa viitataan tiettyjen elimien kuormittumiseen ja vitamiineihin, jotka siihen auttaisivat.

Osa viesteistä onkin hämmentävän lääkärimäisiä, jopa tietopitoisempaa viestintää kuin mikään, mitä muistan terveyskeskuslääkärin minulle kertoneen. Viesteissä vilisevät millilitrat ja mikrogrammat, kemialliset yhdisteet ja veren kortisolitasojen muutokset.

Kysyn ryhmän jäseniltä, onko kenelläkään kokemuksia käyttämistäni aineista. Vastaukset ovat epäileviä. Pakurikääpä ja tuhkavesi eivät ole stressinpoistajan maineessa, pikemminkin niitä voisi parin kommentin perusteella käyttää flunssan hoidossa. Kahdessa vastauksessa kuitenkin kehutaan tuhkavettä.

”Aloin ottaa tuhkavettä tämän vuoden alusta ja oloni on parantunut ja energiataso noussut...myös hiustenlähtö loppui...” kirjoittaa Sari Bamberg.

Käyttämääni homeopaattista valmistetta epäillään liian tehottomaksi – ei siis laimeaksi, sillä homeopaattiset lääkkeet ovat sitä tehokkaampia mitä pidemmälle ne ovat laimennettuja.

”Jos stressi on syvälle juurtunutta niin Reckewegin tipat on vähän liian matalaa potenssia. Tarvitsisi mieluummin yksittäisiä aineita ja korkeampia potensseja, kuten esimerkiksi D200”, kirjoittaa Tilda Till Dust.

Minusta tuntuu, että voisin löytää jopa vaihtoehtoisen ja virallisen terveydenhoidon synteesin tai ainakin pisteen, jossa ne ovat samaa mieltä.

Ryhmässä Kati Kurkela tiivistää monen muunkin ilmaiseman perusongelman:

”Stressin hoidossa lähdetään yleensä ihan hassuille jäljille, kun lähdetään vain hoitamaan oiretta eikä stressin aiheuttajaa. - - Jos hakkaa päätään seinään vapaehtoisesti, on ihan sama, laittaako laastariksi länsimaista tai vaihtoehtoista lääkintää... vika on siinä, että hakkaa päätään seinään.”

Minun pitäisi varmasti laittaa elämäni puntariin ja miettiä mitä vaihtoehtoja minulla olisi muuttaa sitä niin, että stressi helpottaisi.

Haluan selvittää vaihtoehtohoitojen ja virallisen lääketieteen rajoja. Kysyn Facebook-ryhmäläisiltä, mikä on vakavin tauti, jota he uskaltaisivat hoitaa vain luonnonlääkinnällä tai muulla vaihtoehtoisella hoitotavalla.
Useimmat käyttäisivät molempia.

”Pyrkimys itsellä olisi, ettei lääkäriin tarvitsisi kauheasti mennä. Mutta esimerkiksi syövän ollessa kyseessä menisin hoitoihin, mutta hoitaisin itseäni myös luonnonmukaisin keinoin, vaikka lääkäri kieltäisi”, kommentoi Katja Hänninen.

Monet vastaajista ovat sitä mieltä, että he ylläpitivät terveyttään luonnonlääkinnällä, jotta eivät tulisi sairaiksi. Jos sairaus kuitenkin iskee, vaihtoehtoisia hoitoja käytetään, jos tauti ei ole kovin vakava.

Vakavassakin taudissa pyritään vaihtoehtohoidoilla tukemaan parantumista. Jotkut hakevat myös vaihtoehdoista apua, kun perinteinen lääketiede ei ole auttanut.

Monet keskustelijoista suhtautuvat epäluuloisesti virallisen lääketieteen edustajiin.

”Sairaaloissa on todella hyvät mahdollisuudet diagnostiikkaan, joten totta kai käytän niitä hyväkseni, jos tarvetta ilmenee. En kuitenkaan missään nimessä sukkana suostuisi minulle määrättyihin hoitoihin, koska tiedostan niiden perustuvan taloudellisien intressien mukaan valikoituun tieteeseen”, huomautti Heikki Ruusunen.

”Eikö vaihtoehtolääkintäänkin liity bisnes?” ihmettelen keskustelussa. Ainakin ostamani tuotteet ovat olleet keskimäärin kaksi kolme kertaa kalliimpia kuin purkillinen vitamiinipillereitä tai särkylääkettä. Jokainen haastattelemani vaihtoehtolääkinnän edustaja on ollut yrittäjä.

Keskustelussa Päivi Laari huomauttaa, että lääkefirmat ovat pörssiyhtiöitä, joiden tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen.

”Onko heidän intressissään pienen ihmisen terveys vai voiton tuotto?” Laari kysyy.

Ehkä vaihtoehtohoidoista kertoo jotain se, että niiden piiristä ei ole noussut niin kannattavaa liiketoimintaa, että yritys olisi siirtynyt pörssisarjaan.

Viikonloppu on kulunut työn merkeissä, mutta maanantaiaamuna olo on rentoutunut. Bussissa matkalla töihin ei tunnu stressistä kielivää puristusta rinnassa. Ja juuri kun olen nauttinut viikon homeopaattista lääkettä, johon uskon kaikkein vähiten!

Tosin muistin ottaa lääkettä viimeksi perjantaina. Homeopatiaa parempi lääke stressiin saattoi olla Hobitti 2 -elokuva ja ravintolailta vaimon kanssa kahdestaan.

Muistan, että keskustelimme illalla homeopatiasta. Voisiko olla niin, että lumevaikutus toimisi mainiosti etenkin kroonisiin kipuihin, joissa alkuperäinen kivun synnyttänyt vamma on jo parantunut mutta hermot lähettävät edelleen kipusignaalia? Tuntuu loogiselta, että tällaiseen psyykkiseen kipuun voisi vaikuttaa psyykkisellä lääkkeellä. Tähän homeopatia on erityisen hyvä, koska se on mitään sisältämättömänä ainakin turvallista. Kipua, joka ei aiheudu mistään, lääkitään lääkkeellä, jossa ei ole mitään.

Tosin huomautan vaimolle, että homeopatia on aika kovaa bisnestä. Ostamani homeopaattinen lääke, joka taitaa olla käytännössä sataprosenttisesti vettä ja alkoholia, maksoi 16 euroa.

Iltapäivällä valmistan ensimmäisen satsin pakurikääpäteetä, joka on viimeinen testattava aine.

Se vaikuttaa hankalalta. Purkin kyljessä kehotetaan hauduttamaan teetä tunnin verran. Sellaiseen minulla ei ole aikaa.

Netistä löydän ohjeita, jossa neuvotaan hauduttamaan 15 minuuttia. Pakurikääpäjauhe muistuttaa kahvia tai kaakaota. Työkaveri myös väittää jauheen tuoksuvan näiltä, minä en haista mitään. Laitan kuppiin teelusikallisen jauhetta ja kaadan kuumaa vettä päälle.

Neste muuttuu kahvinmustaksi. Sekoitan sitä lusikalla ja huomaan nesteen olevan täynnä pieniä kahvinpuruja pienempiä hippusia, joita ei tule saamaan sieltä mitenkään pois. Ennustan, että juomakokemus ei tule olemaan miellyttävä.

Ei se olekaan. Kun vartin päästä siemaisen ensimmäisen pakurikääpähuikan, suu täyttyy pienistä sahajauhomaisista murusista. Päätän suodattaa juoman kahvinsuodattimen läpi. Pakurikääpä osoittautuu kuitenkin jukuripääksi, se tippuu hitaasti paperin läpi.

Nopeuttaakseni prosessia puristelen paperia, kunnes se hajoaa. Kaadan loput teet varovasti toiseen mukiin. Ensimmäisen mukin pohjalle jää mustaa liejua. Muistan lukeneeni että jotkut syövät vielä tämän töhnänkin. No, sopii heille, ei minulle.

Lämmitän lopputuloksen vielä mikrossa. Nyt minulla on suhteellisen juomakelpoista pakuriteetä. Eikä maku ole pöllömpi. Se on varsin teemäinen, mutta mukana on aavistus – kääpää. Muistan hajun lapsuudesta, kun yleisen uteliaisuuden vallassa irrottelin kääpiä puiden rungoista.

Olo on taas stressaantunut, kun kävelen  töihin. Kylmä talvi-ilma saa ahdistuksen tunteen pahenemaan keuhkoissa. Huomaan ajattelevani, että pakurikääpä voisi ehkä auttaa tähän oloon. Ehkä minusta voi tullakin vaihtoehtohoitouskovainen!

Pakurikääpätee sopii päivärytmiini. Minulla on tapana ottaa mukillinen jotain kuumaa juotavaa, kun tulen töihin. Tänään tiistaina keittelen pakurikääpäteen eiliseen tapaan.

En jaksa suodatella sitä. Haudutuksen aikana suurin osa sakasta painuu pohjaan, ja juoman voi siemailla varovasti ilman että saa muruja suuhun.

Mukillisen jälkeen oloni on rauhallisempi, mutta siihen on kyllä rehellisyyden nimissä voinut vaikuttaa sekin, että olen istunut jo tunnin rauhassa työpisteeni ääressä sen sijaan, että säntäilisin kylmillä kaduilla kohti töitä ja stressejä.

Kirjoitan kolmannen kysymyksen Paranna itsesi luonnollisesti -palstalle. Mihin ajattelette luonnonlääkinnän perustuvan? Miksi sama aine kasvissa on parempi kuin pillerissä? Millainen käsitys teillä on esimerkiksi homeopatian tai erilaisten energiahoitojen vaikuttavasta mekanismista?

Onko luonnonlääkinnän taustalla kokonaan toisenlainen maailmankuva?

Keskustelu harhailee. Monet ajattelevat, että luonnonlääkinnän perustana on sen muinaisuus.

”Hautalöydöistä on löydetty kuvia valkosipulista jo 4 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Silloin jo tiedettiin kasvien parantava vaikutus, kun vainajille annettiin mukaan rohtoja”, kirjoittaa Jouko Helin.

Koululääketieteen ja vaihtoehtolääkinnän suhde saa myös paljon käsittelyä osakseen. Monet syyttävät koululääketiedettä siitä, että se hoitaa vain oireita. Vaihtoehtopuolella ihmistä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti.

Osallistun keskusteluun kertomalla omista kokemuksistani. Ajatus, että koululääketieteen parissa olisi hoidettu vain oireita, tuntuu oudolta. Kyllä lääkärit ovat aina yrittäneet selvittää, mikä minua todella vaivaa ja alkaneet hoitaa sitten sitä. Koko elämäntilannekin on otettu huomioon: muistan, kuinka sain tunnin verran erillistä ruokavalio-opastusta, kun lääkäri oli huomauttanut kohonneesta kolesterolista 40-vuotistarkastuksessani.

Keskustelussa vaihtoehtolääkinnän katsotaan nousevan luonnosta ja olevan luonnollista. Merina Emilia tiivistää tämän näin:

”Syö puhdasta ravintoa luonnosta niin voit paremmin. Niin yksinkertaista se on. Toki tähän omasta mielestäni liittyy muutenkin sopusointuinen elämä luonnon kanssa.”

Luontoyhteyden puutteet mainittiin esimerkiksi mielisairauksien taustalla olevaksi syyksi.  Palstalla peräänkuulutettiin myös suvaitsevaisuutta, puolin ja toisin.

Pitäisikö ryhmän jäsenten mielestä sitten uskoa johonkin yhtenäiseen vaihtoehtoiseen maailmankuvaan vaihtoehtohoitojen taustalla? Tämä ei saa kannatusta. Suurin osa kommentoijista haluaa käyttää sekä koulu- että vaihtoehtolääkintää: ottaa  parhaat palat molemmista.

Tony On Ly mainitsee käsitteen kansalaistiede. Ryhmässä tunnutaan arvostavan omaa tiedonhankintaa ja tutkimusta. Muissakin puheenvuoroissa omatoimisuus ja vastuunotto omasta terveydestä toistuu.

Ajatukseen tuntuu kuuluvan se, että viralliseen lääketieteeseen ei voi luottaa, joten kansalaiset tarttuvat internetiin ja hakevat tietoa omin päin.

Ihmisiä ei voi kuitenkaan yksin syyttää omille teille lähtemisestä. Supistuvien resurssien aikakaudella viranomaiset ja poliitikot ovat korostaneet kansalaisten omaa vastuuta terveydestään ja kannustaneet etsimään tietoa ja hoitoa itse.

Omatoimisuus tuntuu valitettavasti aika usein johtavan hyvin epämääräisiin lähteisiin.

Paranna itsesi luonnollisesti -ryhmä on harvoja paikkoja, joissa olen nähnyt esimerkiksi Magneettimedian artikkeleihin viitattavan vakavissaan. Tavarataloketju J. Kärkkäisen viime vuoden loppuun asti julkaisema ilmaisjakelulehti sai muun muassa 2011 Skepsis ry:n Huuhaa-palkinnon.

Ihmettelen vielä Paranna itsesi luonnollisesti -ryhmässä, miksi samat ihmiset ovat huolissaan esimerkiksi muoviastioista mahdollisesti hyvin pieninä pitoisuuksina irtoavista kemikaaleista mutta eivät ole huolissaan siitä, että jossain luonnosta kerätyssä kasvissa saattaa olla runsaasti esimerkiksi maksaa vaurioittavia myrkkyjä?

Vaihtoehtolääkinnän käyttämien tuotteiden turvallisuutta ei yleensä ole tutkittu.

Asia on mietityttänyt myös ryhmän jäseniä. Fytoterapeutti Jutta Oels kommentoi:

”Suomen luonnossa tunnetuissa yrteissä – nokkonen, siankärsämö – ei ole niin suurta määrää vaarallisia myrkkyjä. Suomessa ei suositella ollenkaan juuri sen takia sellaisia yrttejä, jossa on myös myrkyllisiä tai vaarallisia aineita, kuten esimerkiksi leskenlehti, joka oli vanha kansan yskärohdos. Itse en ostaisi yhtään kiinalaista tuotetta ympäristömyrkkyjen ja raskasmetallien vuoksi. Intialaisista esimerkiksi Ayurveda-tuotteissa on suuria eroja; pitää tietää, mistä ne tulevat.”

Kun luonnonlääkkeiden turvallisuutta ja tehoa aletaan tutkia, tullaan taas koko keskustelun ytimessä olevaan paradoksiin. Lääkkeitä etsitään edelleenkin luonnonkasveista, marjoista ja sienistä.

Kivikauden aikainen kokenut parantaja osasi kenties annostella kasveista tekemiään keitoksia ja saada niillä hyviä hoitotuloksia. Ovatko modernit lääketeollisuuden tutkijat oikeasti niin eri planeetalta kuin muinainen shamaani? Samaa parantamisen tehtävää he hoitavat ihmisyhteisöissä.

He vain tekevät työnsä huomattavan paljon tehokkaammin kuin muinaiset kollegansa.

Koska pakurikääpäteen juominen tuntuu mukavalta, minusta alkaa viikon lopuksi tuntua, että voisin uskoa  sen tehoon. Vain pakurikäävän kohdalla taisin saavuttaa mielentilan, jossa luonnonlääkintää tai vaihtoehtoisia hoitoja käytetään. Mielihyvä oli keskeinen tunne tuossa tilassa.

Luultavasti terveyttään luonnon antimilla hoitava kokee asian näin: luonnonlääke tuntuu hyvältä, oikealta ja on ehkä vielä miellyttävän makuistakin. On tietenkin kokonaan eri asia, onko tällä tunteella mitään katetta todellisuudessa.

Ennakkoluuloni vaihtoehtoisten hoitojen harrastajia kohtaan ovat joka tapauksessa hälvenneet hieman. Ymmärrän, miten näitä hoitoja käytetään ja miksi. Suurin osa alan harrastajista tuntuu käyttävän tuotteita järkevästi. Niillä halutaan tukea terveyttä tai jouduttaa parantumista: itse taudin hoito jätetään yleensä virallisen lääketieteen tehtäväksi.

Fanaattiset hurahtaneet, jotka uskovat parantavansa tietyllä yrtillä tai terapialla kaikki taudit syövästä silsaan, ovat pieni joskin varsin äänekäs vähemmistö.

Virallisella lääketieteellä olisi opittavaa asioiden kansantajuistamisessa ja ihmisten kohtaamisessa.

Voisiko pakurikäävästä tulla minulle tapa? Alan visioida itseäni vanhana miehenä, joka on juonut kääpäteetä vuosikymmenet. Siemailen mielikuvassani teetä ruskeassa nahkanojatuolissa kuin mikäkin huonekalusta esiin kasvanut sieni.

Ehkä kuitenkin lopetan tämän pakurikääpäkokeilun tähän.

Paranna itsesi luonnollisesti -ryhmässä ehdotettuja stressinparannuskeinoja

•    akupunktio
•    ashwagandha-kasvi
•    avantouinti
•    Bachin kukkatipat
•    B-vitamiini
•    EFT – tunteiden vapauttamistekniikka
•    energiahoidot
•    fosfatidylseriini-ravintolisä
•    halailu puolison kanssa
•    hieronta
•    huonoista ihmissuhteista pääseminen
•    hypnologi Wendi Friesenin audiojulkaisut
•    inkivääri (tuore)
•    Jeesus
•    jooga
•    kalaöljy
•    kalevalainen jäsenkorjaus
•    kalsium
•    kortisolitasojen tutkiminen ja hoito lisäravinteilla ja yrteillä
•    lakkakääpä/reishi
•    L-teaniini-ravintolisä
•    lepo
•    liikunta
•    maitland-fysioterapia
•    magnesium
•    meditointi
•    melatoniini
•    mielikuvaharjoitukset
•    Mind Master
•    mindfulness-tekniikka
•    MSAS-analyysi
•    neurolingvistinen ohjelmointi NLP
•    nokkosen siemenet
•    Oma Voima ja Vapaa Tahto
•    Omega-3
•    Ortopedinen manuaalinen terapia eli OMT-hoito
•    osteopatia
•    piikkimatto
•    positiivinen ajattelu
•    puhdistamaton merisuolavesi
•    raakaravinto
•    reiki-energiahoito
•    ruokavalio
•    Rosen-terapia
•    ruusunjuuri
•    seesaminsiemenöljy
•    sisäilmaongelmista eroon pääseminen
•    stressin syiden poisto
•    superfoodit
•    sydänheijastepisteiden painanta
•    tanssi
•    thai boxing
•    yhteys Tohtori Toloseen
•    tulihengitys, syvähengitys
•    viljat ja sokerit pois
•    vähähiilihydraattinen ravinto
•    yrtit
•    Zinkosan-sinkkitabletit

Tweet