Sammeli Heikkinen

Rengistä isännäksi

23.10.2015 15.17

Lasse Leipola

”Kaadetaanko hitaasti vai kaikki kerralla?”

Touko Aalto (vihr) on kaatamassa maltaita kattilaan ja se on hyvä tehdä kerralla – nopeasti mutta tasaisesti. Kuuma vesi ja huoneenlämpöinen mallas sekoittuvat ja niiden lämpötila asettuu juuri haluttuun 66 asteeseen, jossa maltaan tärkkelys mäskäytyy vähitellen hiivalle kelpaaviksi sokereiksi.

Viime keväänä perustetun eduskunnan olutseuran puheenjohtaja suhtautuu intohimoisesti olueen, mutta on nyt ensimmäistä kertaa mukana sen tekemisessä.

Kotiolutpuuhissa Aalto on vielä tänään apumiehen roolissa, mutta pian hän saattaa olla oman kotinsa olutmestari.

”Helsingin asunto, jossa meitä on kaksi ihmistä ja kaksi kissaa, on liian pieni, mutta Jyväskylän kotiini olen ajatellut jossain vaiheessa hankkia tarvittavat laitteet”, Aalto sanoo.

Edellisen hypyn rengistä isännäksi Aalto teki viime keväänä, kun hänet valittiin historian ensimmäisenä vihreänä eduskuntaan Keski-Suomen vaalipiiristä. Kaksi vuotta sitten hän sanoi Keskisuomalaiselle, että on oikeastaan päässyt tekemään kaikkia muita kansanedustajan hommia, paitsi painamaan äänestysnappia. Kummalla on enemmän valtaa, hallituspuolueen avustajalla vai oppositiopuolueen kansanedustajalla?

Aallon mukaan sillä oli merkitystä, että hän pystyi puolentoista vuoden ajan osallistumaan vihreiden varapuheenjohtajana ministeriryhmän kokouksiin ja olemaan mukana johtoryhmässä.

”Mutta muuten poliittinen vaikutusvalta kasvoi, kun rengistä päivitettiin viime keväänä isäntä.”

Aalto korostaa, että vaikutusvalta syntyy siitä, että tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa ja herättää luottamusta. Silloin pystyy vaikuttamaan toisiin ihmisiin käytävillä, valiokunnissa ja suuressa salissa.

Luottamusta Aalto on pyrkinyt rakentamaan muun muassa perussuomalaisten suuntaan – tunnetuimpana esimerkkinä salitreenit kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps) kanssa.

”Ajattelen niin, että jos Suomesta löytyy joku, jonka kanssa en voi mennä juttelemaan, juuri sen tyypin kanssa mun pitää mennä juttelemaan. Pitää erottaa asioiden hyväksyminen ja asioiden ymmärtäminen. Eihän poliisikaan hyväksy rikollisten tekemiä asioita, kun yrittää ymmärtää niitä, jotta voi pistää niille pisteen.”

Aalto harmittelee sitä, kuinka suuri valta mielikuvilla on. Hän muistuttaa, että mielikuvissa kaikki ajavat puolueensa linjaa, vaikka todellisuudessa jokaisella poliitikolla on omat mielipiteet, näkökulmat ja painotukset. Esimerkiksi hän nostaa kiihkokonservatiivina tunnetun Mika Niikon, joka on kova turkistarhauksen vastustaja.

”Ja entä jos perussuomalaiset yhtäkkiä päättäisivät, että he haluavat tuplata kehitysyhteistyörahat? Pitäisikö meidän ryhtyä periaatteesta vastustamaan kehitysyhteistyötä? Tällainen logiikka ei johda mihinkään, vaikka sitä kuulee tosi paljon. Esimerkiksi aika ajoin kuulee, että eurokriittisyydestä pitäisi olla pienempää suuta, koska persut ovat myös eurokriittisiä.”

Vihreissä Touko Aalto on profiloitunut sote-uudistuksen asiantuntijana. Mäskintuoksuisessa keittiössä on pakko kysyä, miten hyvin sosiaali- ja terveysasiat sopivat yhteen olutkulttuurin edistämisen kanssa.

”Kun sotemies ottaa oluen, ihmiset katsoo vähän. Ei niin kuin jotain pappia, mutta kysymyksiä tulee. Tykkään pienestä rosoisuudesta ja haluan yhdistellä keskenään asioita, jotka eivät perinteisesti kuulu yhteen. Mutta ei suomalaisten juomatottumuksia muuteta puhumalla kivoja juttuja pienpanimo-oluista.”

Aalto sanoo pyrkivänsä aina korostamaan alkoholipolitiikan yhteydessä kansanterveydellistä puolta ja sitä, että vapauden mukana tulee aina vastuu. Eduskunnan olutseuran tavoitteena on koota valiokuntien tapaan alan asiantuntijoita ja vaihtaa tietoja, jotta tuleva alkoholipolitiikan kokonaisuudistus tehdään faktojen pohjalta.

Hänen mukaansa eduskunnassa on tällä hetkellä valmiutta pieniin uudistuksiin, joilla alkoholipolitiikkaa löysennetään. Tällaisina hän mainitsee pienpanimoiden suoramyyntioikeuden, ravintoloissa myytävän alkoholin arvonlisäveron laskemisen samalle tasolle ruoka-annosten kanssa sekä joustavamman aukioloaikoja ja anniskelualueiden rajoja koskevan sääntelyn.

Aalto ei ole valmis tuomaan viinejä ja vahvoja oluita ruokakauppoihin. Tässä työttömyystilanteessa se tarkoittaisi hänen mukaansa yhden sukupolven menetystä.

”Tämmöistä liberalisointia en tule hyväksymään. Vaikka puhun maistelukulttuurista, ihmisten pitää tajuta, ettei itsensä tai kaverin perusteella voi lähteä tekemään kokonaisuudistuksia.”

Oluisiin kohdistuvan kiinnostuksen myötä Aalto on löytänyt myös humalan. Nyt hän työntää nenänsä syvälle humalapussiin ja nuuhkii sitä antaumuksella. Siinä missä viiniharrastajat pyrkivät tunnistamaan viineissä käytetyt rypälelajikkeet, Aalto hakee olutta maistellessaan merkkejä siitä, mitä humalalajiketta siinä on käytetty. Maistelun lisäksi hän on ammentanut olutoppia kirjoista ja netistä.

Viime aikoina hän on kuitenkin keskittynyt talousasioihin. Erityisen hyödyllisenä kokemuksena hän pitää läsnäoloa kaikkien budjettiesityksen pääluokkien esittelyissä.

”Siellä ei ole juurikaan edustajia paikalla etenkään ilta-aikoina, minkä vuoksi se vastaa enemmän valiokuntakäsittelyä kuin sitä poliittista teatteria, jota yleensä näytellään kameroille. Siellä puhutaan asiasta ja pääsee oikeasti kyselemään ministereiltä, jotka myös vastaavat.”

Aalto kaipaa yhä vastauksia muun muassa siihen, mihin hallituksen talouspolitiikka perustuu tai mitä apua on siitä, että leikataan kaikkein köyhimmiltä.

”Pienituloisen euro menee kotimarkkinoille. Miten auttaa julkista taloutta, että köyhä hakee ruokansa kaupan sijasta leipäjonosta? Jos valtio lähtee leikkaamaan omia menojaan, se leikkaa automaattisesti myös omia tulojaan, koska verotulot vähenevät. Ihminen tai yritys voi vähentää omia menojaan ilman että se vaikuttaa tuloihin, mutta ei valtio.”

Aallon mukaan Suomessa ei osata lainkaan käydä talouspoliittista keskustelua, vaan valtiovarainministeriön madonluvut otetaan korkeimpana totuutena ja euroalueen kasvu- ja vakaussäännöillä säikytellään ne, jotka uskaltavat muuta väittää. Suomi on nyt oman politiikkansa vuoksi ajautumassa jatkuvien leikkausten ja supistuvan talouden kierteeseen. Tämä asettaa Suomen monien muiden maiden tavoin samaan jonoon, jonka etummaisena kulkee Kreikka.

Aallon mielestä nykytilanne, jossa ohjauskorko on yhteinen mutta euromaiden taloustilanteet eroavat räikeästi toisistaan, on kestämätön.

”Saksa saa valtavan kilpailuedun matalasta ohjauskorosta: se myy alijäämämaille omia tuotteitaan, saa niistä rahaa, pistää rahat pankkeihin ja luotottaa alijäämämaita lisää. Saksa olisi pakko saada investoimaan ja kuluttamaan. Nyt se kaikki ylijäämä tarkoittaa, että jossain muualla on väistämättä alijäämää.”

Vaihtoehtoja on hänen mukaansa kaksi: joko syvennetään liittovaltiokehitystä luomalla euroalueesta tulonjakounioni tai sitten puretaan nykyinen järjestelmä. Nykyinen välitila on Aallon mielestä kammottava.

Talouspoliittiselle keskustelulle on kuitenkin varsin niukasti tilaa julkisuudessa. Aallon mukaan suuret päätökset ovat vaarassa jäädä keskustelematta, kun hallitus hakee huomiota kärkihankkeilleen ja tekee samaan aikaan niin montaa asiaa, että opposition kritiikki hajaantuu. Mediassa leikkaukset jäävät turvapaikanhakijatilanteen varjoon.

Olut ei ole vielä valmista, mutta nyt on aika jättää loput työt hiivalle, joka nälkäisenä syö maltaasta saatua sokeria ja tuottaa alkoholia ja hiilidioksidia. Muutaman viikon päästä valmis olut saadaan pulloihin ja Aalto pääsee tarjoamaan todellista pienpanimo-olutta tarkkaan valituille ystäville tai kollegoille.

”Olut yhdistää ihmisiä tosi hyvin”, Aalto sanoo ja kertoo uusien kansanedustajien syyskuun Brysselin-matkasta.

Hän kutsui koko porukan illalla huoneeseensa maistelemaan olutta sillä ehdolla, että sitä oikeasti maistellaan: katsotaan väri ja haistellaan, ennen kuin juodaan.

”Kaikki tulivat ja monet sanoivat, etteivät olleet koskaan aiemmin tutustuneet oluisiin tällä tavalla. ’Nyt tää yksi tyyppi höpöttää kauhealla innolla ja kaikilla on tosi kivaa. Ja vau, onpa hyvää!’”

Touko Aalto

• 31-vuotias jyväskyläläinen yhteiskuntatieteiden kandidaatti.
• Vihreiden varapuheenjohtaja vuodesta 2013 lähtien ja kansanedustaja keväästä 2015 lähtien. Edellisellä istuntokaudella 2011–2015 Jani Toivolan eduskunta-avustaja.
• Asuu vaimon ja kahden kissan kanssa arkisin Helsingissä ja perjantaista maanantaihin Jyväskylässä.
• Harrastaa voimaharjoittelua, salibandya ja kuntonyrkkeilyä.
• Lempiolut: belgialainen Westvleteren XII.

Tweet