Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Istockphoto
Mikä laki auttaa seksityöntekijää?
22.10.2015 11.33
Seksin ostokielto jakaa ihmisoikeusjärjestöjä, feministejä ja vihreitä. Vihreä Lanka kokosi perustelut puolesta ja vastaan.
Elokuussa ihmisoikeusjärjestö Amnesty International julkaisi ensi kertaa kantansa seksityöhön. Linjauksen mukaan seksityöntekijät ovat marginalisoitu ryhmä, johon kohdistuu ihmisoikeusloukkauksia. Järjestö päätyi vastustamaan sekä seksin myymisen että sen ostamisen kriminalisointia. Samalle kannalle ovat asettuneet useat merkittävät järjestöt, esimerkiksi maailman terveysjärjestö WHO ja Human Rights Watch.
Amnestyn päätös jakaa mielipiteitä.
Ruotsin Amnesty esitti vaihtoehtoisen linjauksen, jossa olisi vaadittu laajasti seksityöhön liittyvän lainsäädännön arviointia. Rangaistavuus olisi automaattisesti poistettu vain myynniltä. Ovi olisi edelleen pidetty auki mahdollisuudelle rangaista ostajia.
Suomen Amnesty kannatti Ruotsin esitystä, joka kaatui kansainvälisen järjestön sisäisessä äänestyksessä.
Myös Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Katju Aro olisi kannattanut Ruotsin esitystä. Hän pitää Amnestyn äänestämää kantaa erittäin ongelmallisena. Unioni kannattaa seksin ostokieltoa, vaikka osa sen jäsenistöstä toivoo linjanmuutosta.
Seksityöntekijöitä tukevan Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen taas pitää Amnestyssa läpimennyttä kannanottoa erittäin tervetulleena. Järjestö kannattaa seksin oston rangaistavuuden poistoa.
Vihreillä ei ole seksin ostamisesta linjausta, ja aihe jakaa puoluetta. Vihreät naiset kannattaa ostokieltoa, Vihreät nuoret ja opiskelijat on jo kymmenen vuotta sitten päätynyt vastustamaan sitä.
Osapuolia jakaa suhtautuminen niin sanottuun Ruotsin malliin. Seksin osto on ollut kiellettyä Ruotsissa vuodesta 1999 lähtien, ja lainsäädännöllä on kannatusta myös Suomessa. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) ajoi ostokieltoa edellisen hallituksen aikana, mutta hanke kaatui.
Siitä eri toimijat ovat samaa mieltä, että seksin myymisen rangaistavuus pitää poistaa. Myös parituslainsäädännön todellisten vaikutusten perkaaminen ja seksityöntekijöiden oikeuksia hankaloittavien pykälien purkaminen saa kannatusta sekä Unionilta että Pro-tukipisteeltä.
Ostokiellon kannattajien yksi laita pitää prostituutiota aina väkivaltana ja vastustaa seksityötä käsitteenä. Useimpia ostokiellon kannattajia jakaa tavoite, että prostituution tulisi vähentyä tai kadota ajan myötä.
Maailmalla osa ostokieltoa ajavista järjestöistä on entisten seksityöntekijöiden perustamia. Myös Naisasialiitto Unionin väki on tavannut entisiä prostituoituja, mutta kannanmuodostuksessa ei ole kuultu seksityöntekijöitä. Seksin ostokiellon vastustajilla on usein yhteyksiä seksityöntekijöihin.
”Olemme yhteydessä vuosittain 1 500–2 500 seksityöntekijään, Heistä 80 prosenttia on syntynyt muualla kuin Suomessa, etenkin Venäjällä, Thaimaassa, Nigeriassa ja Balkanin maissa. Yli 90 prosenttia heistä on naisia, loput miehiä ja transihmisiä”, Pro-tukipisteen Jaana Kauppinen kertoo.
Seksin osto pitää kieltää!
1. Seksin ostokielto on ainoa tunnettu keino vähentää prostituutiota ja ihmiskauppaa. Ostokiellon toteuttaneiden Ruotsin ja Norjan kokemukset viittaavat tähän, vaikka ei voida olettaa, että vaikutukset näkyisivät vielä. Prostituution laillistaminen esimerkiksi Saksassa ja Hollannissa on lisännyt prostituutiota ja ihmiskauppaa.
2. Seksin oston kriminalisointi on selkeä viesti siitä, ettei naisten ja tyttöjen riistoa hyväksytä missään muodossa. Lain vaikutusta asenteiden muokkaukseen voidaan tutkia muutaman vuosikymmenen kuluttua. Ruotsissa ja Norjassa on viitteitä asenteiden muutoksesta ostokiellon seurauksena. Oston kriminalisointi ei luo stigmaa. Prostituutioon liitetty stigma perustuu naisvihaan ja epätasa-arvoon, eikä sitä pureta lainsäädännöllä, vaan tasa-arvotyöllä.
3. Seksin ostokielto voidaan toteuttaa niin, että kaikilla alalla toimivilla myyjillä, myös siirtolaisilla, on riittävä tukiverkosto. Seksin myyjille pitää turvata oikeus sosiaaliseen tukeen ja terveydenhoitoon. Jos kriminalisointi vie seksikaupan maan alle, täytyy poliisin seurata perässä ja selvittää asiaa. Poliisi voi muuttaa toimintatapojaan siinä missä seksin ostajatkin.
4. Enemmistö myyjistä ei valitse seksin myymistä normaalina työnä. Kyselytutkimuksien mukaan he haluaisivat tehdä muuta työtä. Pitäisi olla järjestelmä, joka tarjoaisi ulospääsyä seksityöstä niin haluaville.
5. Dekriminalisaatio on ongelmallinen, koska siitä ei ole olemassa mallia, joka ottaisi ihmisoikeudet huomioon. Dekriminalisaation kannattajat viittaavat usein Uuteen-Seelantiin, mutta siellä toteutettu malli suojaa vain maan kansalaisia. Seksin myymiseen päätyvät siirtolaisnaiset ovat vaikeassa asemassa. Dekriminalisaation on sanottu olevan siirtolaisten puolella, mutta Uuden-Seelannin tilanne osoittaa, ettei heistä oikeasti välitetä. Dekriminalisaatio hyödyttää kolmansia osapuolia, kuten bordellinpitäjiä ja parittajia, koska heidän toimintansa rangaistavuus poistuu. Kenenkään kolmannen osapuolen ei pitäisi saada hyötyä seksin myymisestä.
6. On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, ketkä pääsevät ääneen. On olemassa riski, että aiheesta puhuvat seksityöntekijät ovat niitä harvoja, jotka ovat valinneet alan vapaasti, ja että heikossa asemassa olevia ei kuulla.
Seksin ostoa ei pidä kieltää!
1. Tutkimustiedon pohjalta ei voi todeta ostokiellon vähentävän seksin myyntiä ja ihmiskauppaa. Prostituutiokenttää eivät ohjaa vain kysynnän ja tarjonnan lait tai rikoslainsäädäntö, vaan siihen vaikuttavat taloussuhdanteet, elintasoerot, sosiaaliturva ja siirtolaispolitiikka. Ruotsin ja Norjan ostokiellon selvitysten pohjalta ei voi sanoa prostituution tai ihmiskaupan vähentyneen. Tutkimuksessa, jolla usein perustellaan Hollannin ja Saksan lisääntynyttä ihmiskauppaa, on räikeitä metodologisia virheitä.
2. On eettisesti kestämätöntä käyttää rikoslakia prostituution vastaisen viestin lähettämiseen, jos haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeudet ja turvallisuus samalla vaarantuvat. Väite merkittävistä asennemuutoksista Ruotsissa ja Norjassa on problematisoitu tutkimuksissa. Oston kriminalisointi on Norjassa ja Ruotsissa johtanut seksityöntekijöihin kohdistuvien kielteisten asenteiden yleistymiseen. Negatiivinen stigma lisää seksityöntekijöiden haavoittuvuutta ja altistaa heidät hyväksikäytölle.
3. Ostotapahtuman kriminalisointi vie aina marginaaliin. Osto pyritään viemään niin piiloon kuin mahdollista, mikä tekee seksiä myyvistä haavoittuvaisempia. Seksipalveluiden myyjät eivät uskalla puhua viranomaisille oikeuksiensa loukkauksesta toimeentulomahdollisuuksiensa menettämisen pelossa. Ostamisen kriminalisointi vähentää halukkuutta ilmoittaa ihmiskauppaepäilyistä. Demonisoinnin sijaan asiakkaat pitäisi ottaa mukaan uhrien tunnistamiseen.
4. Seksityön vaihtoehtojen luominen on suuri yhteiskunnallinen ja sosiaalipoliittinen kysymys, joka koskee muitakin kuin seksityöntekijöitä. Pro-tukipisteen saaman palautteen mukaan seksityöntekijät eivät kaipaa työllistämishankkeita entisille prostituoiduille, vaan he haluavat työllistyä tavallisia reittejä.
5. Dekriminalisaatio tuo uudenlaisen tavan miettiä seksityötä, koska kriminalisaatio on seksityötä tekevien kannalta epäonnistunut. Dekriminalisaatio tuskin poistaa kaikkia ongelmia. Uudessa-Seelannissa on lupaavia tuloksia. Malli on rohkaissut seksityöntekijöitä vaatimaan oikeuksiaan ja raportoimaan heihin kohdistuvista oikeuksien loukkauksista. Siirtolaiset ovat siellä yhtä haavoittuvassa asemassa kuin muuallakin, haavittuva asema ei johdu dekriminalisaatiosta.
6. Seksityöaktivistit eivät edusta hyvinvoivaa vähemmistöä. Pro-tukipisteen tyypilliset asiakkaat ovat juuri niitä, joiden ääntä toivotaan kuuluviin, sanoo Jaana Kauppinen.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
