Iiro Törmä

Miksei gallup osu?

1.12.2016 12.35

Sammeli Heikkinen

Mielipidetiedustelujen merkitys kasvaa, kun kuntavaalit lähenevät. Mutta voiko niihin vielä luottaa? Vihreä Lanka selvitti gallupien rajat.

DONALD TRUMP ON Yhdysvaltain seuraava presidentti,vaikka mielipidetiedustelujen mukaan paikallepiti tulla Hillary Clintonin. Britannia tekee hidastaeroa Euroopan unionista, vaikka kansan piti gallupienperusteella äänestää unionissa pysymisen puolesta.

Gallupit ovat politiikan toimitusten vakiokauraa. Ylejulkaisee Taloustutkimuksen gallupin kuukausittain,Hesari luottaa TNS Gallupin mielipidetiedusteluihin lähesyhtä usein. Muut tiedotusvälineet enimmäkseentyytyvät siteeraamaan, sillä jokainen tiedustelu maksaa.

Mutta voiko mielipidetiedusteluihin enää luottaa,vai onko gallup mennyt rikki? Kysymys on ajankohtainen,sillä kun kuntavaalit lähestyvät, myös mielipidetiedustelujatehdään tavallista enemmän.

Mielipidetiedustelut ovat aivan yhtä luotettavia kuinennenkin, mutta niillä on puutteensa. Sitä ei aina muistetakertoa mediassa riittävän painokkaasti. Näin pääseesyntymään ”varmuuksia”, kuten Hillary Clintoninvarma voitto ja Britannian varma pysyminen unionissa.

”Tätä olemme kollegoideni kanssa yrittäneet painottaajo vuosia. Median pitäisi kiinnittää huomiotamittausten epävarmuuteen myös muuten kuin pakkopullamaisena mainintana virhemarginaalista”, sanoopolitiikan tutkija ja Tampereen yliopiston dosentti SamiBorg.

Miten tehdään?

Nykyaikaisten systemaattisten mielipidemittaustenvoittokulku alkoi pieleen menneestä ennustuksesta.Mielipidetiedustelut ovat yhdysvaltalainen keksintö.

Jo 1800-luvulla erilaisia koeäänestyksiä tehtiin maassapaikallisesti, paikallisten tiedotusvälineiden tarpeisiin.Ensimmäinen valtakunnan kattava mielipidetiedustelutehtiin vuonna 1916, kun Literary Digest -viikkolehti lähettiosana markkinointikampanjaansa kyselyn presidentinvaalienvoittajasta lukijoilleen. Lehdessä laskettiintulos saaduista vastauksista.

Tällä suoraviivaisella menetelmällä viikkolehti onnistuiennustamaan oikein viisien peräkkäisten presidentinvaalienvoittajan. Vuoden 1936 vaalien alla systeemi petti. Vaikka otos oli valtava – 2,6 miljoonaa yhdysvaltalaista– lehti ennusti, että Yhdysvaltain seuraava presidentti on republikaanien Alf Landon. Kävikin niin, että demokraattien Franklin Roosevelt sai murskavoiton.

Literary Digest sortui vinoutuneeseen otokseen. Se kysyi mielipidettä tilaajiltaan, jotka olivat enimmäkseenhyvin toimeentulevia ja kallellaan republikaaneihin. Lamassarypeneessä liittovaltiossa jo aikakauslehden tilaaminenvaati tiettyä elintasoa.

Vuoden 1936 vaalien tuloksen ennusti oikein GeorgeGallup. Gallupin otos oli 50 000 ihmistä, mutta nämäihmiset oli valittu. Otos vastasi riittävän hyvin Yhdysvaltojenväestöä, minkä vuoksi tulos ei päässyt vääristymään.

Siitä lähti Gallupin ennusteiden noutokiito ja nykyaikainen mielipidemittaaminen. Nykyään mielipidetiedustelut ovat keskenään perin samanlaisia.

”Siinä mielessä mielipidetiedustelu lähestyy luonnontiedettä,että samat tilastotieteen todennäköisyydetpätevät kaikkialla. Mielipidetiedustelua ei voi tehdäkauhean monella tavalla oikein”, sanoo Taloustutkimuksentutkimuspäällikkö Juho Rahkonen.

Puoluekannatusmittaukset eroavat muista mielipidetiedusteluista siinä, että niillä tavoitellaan suurempaa tarkkuutta kuin suurimmassa osassa muita mittauksia. Yleensä yli tuhannen ihmisen otos riittää mittaamaan suurenkin ihmisjoukon näkemyksen parin kolmen prosenttiyksikön virhemarginaalilla.

Rahkosen mukaan puoluekannatuksen ennustamisessatähdätään prosenttiyksikön tai puolentoista tarkkuuteen.Niinpä esimerkiksi Taloustutkimuksen kannatuskyselyissäon pari–kolmetuhatta vastaajaa. Otosta kasvattamalla voitaisiin parantaa myös kyselyn tarkkuutta entisestään. Ei kuitenkaan kovin helposti.

Sen jälkeen kun tuhannen ihmisen mielipiteet onkoottu, otoksen kasvattaminen parantaa tarkkuuttavarsin hitaasti. Kahden tuhannen ihmisen otoksella eisiis saada kaksi kertaa tarkempaa tulosta.

Miten korjataan?

Puoluekannatuksen selvittämiseksi vastaajista pyritään muodostamaan mahdollisimman paljon kansaa muistuttava pienoismalli, siis edustava otos. Vastaajat valitaan muun muassa iän, sukupuolen, asuinpaikan ja sosioekonomisen aseman perusteella.

Perusjoukon koko ei vaikuta virhemarginaaliin.

”Tilastotieteellisesti ei ole merkitystä, onko perusjoukkona jonkun kunnan asukkaat tai kaikki suomalaiset. Perusjoukon koko ei vaikuta virhemarginaaliin. Tuhat haastattelua kunnassa, Suomessa tai vaikka Venäjällä antaa aivan yhtä tarkan tuloksen”, Rahkonen sanoo.

Puoluekannatustiedustelut tehdään puhelimitse, joten vastaajien valintaan vaikuttaa sekin, ovatko hänen yhteystietonsa saatavissa. Vastaajien valinnan lisäksi heidän antamiaan vastauksia voidaan painottaa, jotta vastaavuus koko väestöön paranee.

Ihmisiltä kysytään aina samat kysymykset: Mitä puoluetta aiot äänestää? Mitä puoluetta äänestit edellisissä kuntavaaleissa? Mitä puoluetta äänestit edellisissä eduskuntavaaleissa?

Kyselystä saadut vastaukset painotetaan siis vastaamaan kansan tilastollista jakaumaa.

Rahkosen mukaan kaikki puoluekannatusmittaukset tehdään Suomessa näin, firmasta riippumatta.

Painotettu tuloskaan ei ole vielä lopputulos. Se pitää vielä puristaa korjauskertoimen läpi.

Korjauskertoimeen vaikuttaa muun muassa se, mihin edellisistä vaalituloksista kyselyn vastauksia verrataan. Korjauskerroin voikin vaihdella hieman eri firmojen välillä. Taloustutkimuksessa vertailukohtana käytetään yleensä edellisten eduskunta- ja kuntavaalien tuloksen keskiarvoa.

Miksi eivät onnistu?

Puoluekannatusmittaukset ja poliittisia äänestyksiä ennakoivat gallupit ovat yleensä tiedotusvälineiden tilaamia, joten välillä on vaikea erottaa, mikä on mielipidemittauksen ja mikä median epäonnistumista.

Esimerkiksi brexit-ennakoinnissa unionissa pysymistä painottava kanta pääsi mediassa niskan päälle, vaikka kesäkuussa ennen äänestystä tehdyissä yli 30 mielipidetiedustelussa unionista lähteminen oli johdossa hieman useammin kuin siihen jääminen.

Yhdysvaltain presidentinvaalit olivat siitä poikkeukselliset, että suuri osa yhdysvaltalaisesta mediasta asettui julkisesti Clintonin taa. Voi olla, että tämä vaikutti uutisointiin niin, ettei merkkeihin Trumpin noususta reagoitu niin paljon kuin olisi pitänyt.

Suomessa taas vuoden 2011 eduskuntavaaleissa perussuomalaisten nousu ja vaalivoitto eivät olleet niin odottamattomia kuin vaalipäivänä ja sen jälkeen olisi voinut kuvitella. Silloinen eduskuntatutkimuksen johtaja, nykyinen Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ville Pernaa arvioi Turun Sanomille viikkoa ennen vaaleja perussuomalaisten tulevan paikkamäärän tismalleen oikein. Hän teki arvion vaalipiirikohtaisten kannatusmittausten perusteella.

Sami Borg muistuttaa, että eri tyyppisiä vaaleja ja äänestyksiä eri maista ja tilanteista ei kannata niputtaa. Kuitenkin tietty epätarkkuus on rakennettu sisään mielipidemittauksiin, ja etenkin äänestysaktiivisuuden vaikea ennakointi voi lisätä mittausten heittoa.

Nykyään mittausten otoksen valinta, painotus ja korjauskertoimet ovat Rahkosen mukaan niin hyvin hallinnassa, että jos muut asiat eivät vaikuttaisi ennusteisiin, niillä voitaisiin ennakoida vaalitulos hyvinkin tarkasti joka kerran. Mittaustuloksen tarkkuuteen vaikuttaa kuitenkin äänestysaktiivisuus. Toinen mielipidetiedustelun paha vihollinen on aika.

Esimerkiksi viime vuoden vaaleissa perussuomalaisten kannatus oli vaaleissa korkeampi kuin viimeisissä mielipidemittauksissa.

Mittaukset osuivat Rahkosen mukaan kohdalleen. Ongelma tuli siitä, että gallupien tulos kuvasi tilanteen viikkoa paria ennen vaalipäivää, sillä aineisto oli kerätty silloin. Perussuomalaisten onnistunut loppukiri ei näkynyt mittauksissa.

”Tässä mielessä mielipidemittauksista uutisoimisessa on puutteita. Kun viimeisimpiä mittauksia julkistetaan, tulee monesti kuva, että kyse on juuri sen hetkisestä tilanteesta, vaikka aineisto on keskimäärin viikon tai kaksi vanhaa, joskus kuukauden aikanakin kerättyä”, Borg sanoo.

Sami Borg on ollut mukana tekemässä oikeusministeriölle Demokratiaindikaattori 2015 -selvitystä, jossa tarkastellaan eduskuntavaaliennusteiden osuvuutta ennen eduskuntavaaleja vuoden 2003 vaaleista lähtien.

Johtopäätös on, että suomalaisten gallupien osumatarkkuus on ollut hyvä. Etenkin, kun puolueiden kannatusluvut ovat vaihdelleet rajustikin sen jälkeen, kun perussuomalaisten nousu alkoi 2010-luvun alussa.

Vaikeuksia on ollut nopeasti kannatustaan nostaneiden puolueiden, käytännössä perussuomalaisten, kannatuksen ennakoinnissa. Suurimmat erot galluptulosten ja vaalituloksen välillä tulivat vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Perussuomalaisten nousu näkyi gallupeissa, mutta suuruus ei. Taloustutkimuksen viimeinen mittaus jäi liki neljä prosenttiyksikköä alemmas kuin vaalitulos. TNS Gallupin aliarviointikin oli yli kaksi prosenttiyksikköä.

Rahkosen mukaan heitto arvioinnissa johtui siitä, että äänestysaktiivisuus oli yllättävän korkea. Vuoden 2007 vaaleissa kotimaan äänestysprosentti oli 67,9, vuoden 2011 vaaleissa 70,5.

Erityisesti aiemmissa vaaleissa laiskasti äänestäneet perussuomalaisten äänestäjät aktivoituivat ja perinteisesti tunnolliset keskustalaiset passivoituivat.

”Puoluekannatusarvioihin vaikuttaa jo paljon, jos äänestysaktiivisuus muuttuu kaksi prosenttiyksikköä. Se on meille vaikea pala. Jos äänestysprosentti olisi aina sama, ennusteet voitaisiin tehdä hyvin tarkoiksi”, Rahkonen sanoo.

Borgin mukaan se, että äänestämistä ei nähdä enää samalla tavalla velvollisuutena kuin ennen, tekee myös poliittisesta ennustamisesta hankalampaa.

”Se tekee satunnaisempaa siitä, mitkä ryhmät milloinkin käyttävät äänioikeuttaan ja mitkä eivät. Mielipidetutkimukseen vastaamisen kynnys on aina pienempi kuin kynnys lähteä oikeasti äänestämään.”

Toinen selkeä trendi on se, että ihmisten puolueuskollisuus on laskussa. Sekin tekee ennakoinnista hankalampaa. Suomessa erityisen ”uskottomia” ovat perussuomalaisten ja vihreiden äänestäjät.

Tämän vuoksi etenkin vihreiden ja perussuomalaisten mielipidetiedustelutulokset ovat Rahkosen mukaan sitä epätarkempia, mitä kauempana vaaleista ollaan. Molempien puolueiden kannattajien äänestysaktiivisuus on myös poikkeuksellisen hankala ennakoida. Vihreiden gallup-tulokset ovat perinteisesti olleet parempia kuin vaaleissa saavutetut. Rahkosen mukaan tämä johtuu siitä, että vihreiden kannattajissa on paljon nuoria, joiden äänestysaktiivisuus on yleensä heikompaa kuin mielipidetiedusteluissa näyttää.

Miksi gallupeja tehdään koko ajan?

Jos mielipidetiedustelua ei tehdä juuri ennen vaaleja, niin mitä tulos sitten kertoo? Rahkonen myöntää, ettei yksittäinen gallup keskellä vaalikautta voi ennustaa esimerkiksi tulevaa vaalitulosta tarkasti. Olennaisempia ovat trendit, suuret politiikan kentän muutokset.

”Jos mielipidetiedusteluja ei tehtäisi, muutoksia ei huomattaisi.”

Edellisten eduskuntavaalien jälkeisiä suuria muutoksia ovat esimerkiksi perussuomalaisten kannatuksen putoaminen ja vihreiden kannatuksen nousu. Perussuomalaisten korpitaival alle kymmenen prosentin gallupkannatuksessa on kestänyt jo yli vuoden. Vihreät taas on porskuttanut yli 13 prosentissa puoli vuotta.

”Muutoksia ei tule joka mittauksessa. Mutta koskaan ei voi tietää etukäteen, mitä tapahtuu. Se tästä tekee niin jännää”, Rahkonen sanoo.

Entäs kuntavaalit?

Ensi keväänä mielipidemittauksia tehdään taas aiempaa enemmän, sillä kuntavaalit pidetään huhtikuussa. Kuntavaalit ovat mielipidemittaajalle hankalat vaalit.Valtakunnallinen gallup kertoo puolueiden prosenttikannatuksen ja sen, mihin suuntaan kannatus on menossa. Presidentinvaalit ja eurovaalit ovat aidosti valtakunnallisia vaaleja, joten niiden ennustamiseen koko maata koskeva mielipidetiedustelu sopii kuin nenä päähän.Myös eduskuntavaaleissa kannatuksen pohjalta voi aika tarkasti ennakoida paikkajakauman, vaikka vaalipiirijako alkaakin jo vähän sotkea pakkaa.

Mutta kuntavaaleissa äänestetään käytännössä yli kolmessasadassa erillisessä vaalissa. Paikkajakauman ennustaminen valtakunnallisen mittaustuloksen pohjalta on käytännössä mahdotonta. Tämä johtuu siitä, että yhden äänestäjän ääni on eri kunnissa eri arvoinen. Esimerkiksi Kainuussa 2 700 asukkaan Puolangalla jo muutama ääni voi merkitä paljon, kun taas Helsingissä merkittävään siirtymään tarvitaan jopa satoja ääniä.

Viime vaaleissa Puolangalla valtuustoon pääsi alle 30 äänellä, Helsingissä ääniä piti saada useampi sata.

Rahkonen muistuttaa, että ihmisten äänestysperusteet voivat olla kuntavaaleissa erilaiset kuin eduskuntavaaleissa. Kuntavaaleissa hahmotetaan helpommin, että kyse on jokapäiväisistä asioista.

Kunnollinen mielipiteiden mittaaminen vaatisi kuntakohtaisia mielipidetiedusteluita. Sellaisia ovatkin aiempien vaalien alla tilanneet esimerkiksi suurimmat maakuntalehdet.

Ongelma on, että puoluekannatusmittauksen tekeminen yhdessä kunnassa on aivan yhtä suuritöistä ja kallista kuin sen tekeminen koko Suomessa.

Sami Borgin mukaan valtakunnallisessa uutisoinnissa kuntavaalit nähdään monesti turhan vahvasti välivaaleina, joissa mitataan valtakunnallinen puoluekannatus.

”Pitää toivoa, että kuntavaalit saavat olla kuntavaalit.”

Tweet