Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Nasa
Avaruuskin mukana. Palvelukauppasopimus Tisa on niin laaja, että se kattaa myös tulevaisuuden aloja, kuten avaruusliikenteen ja avaruusalusten vuokraamisen.
2.4.2015 10.04
Kiistelty TTIP ei ole ainoa suuri vapaakauppasopimus, josta EU parhaillaan neuvottelee. Mitä pitäisi tietää palvelukauppasopimus Tisasta?
Lyhenteellä Tisa tunnettuun palvelukauppasopimukseen (englanniksi Trade in Services Agreement) tähtääviä neuvotteluja käy 50 valtiota. Sopimus tähtää siihen, että palveluiden tarjoaminen avataan kansainväliselle kilpailulle.
Sopimus kattaa kaikki kuviteltavissa olevat palvelualat pankeista ja rahoitusalasta postiin, moottorikelkkojen korjaamisesta kauneusalaan, jätehuollosta sähkönjakeluun, nettikaupasta hierontapaikkoihin, uhkapeleihin ja räjähteiden myymiseen.
Neuvotteluihin osallistuvat maat kutsuvat itseään virallisesti ”palveluiden todella hyviksi ystäviksi”. Nämä palveluiden superystävät tuottavat tällä hetkellä 70 prosenttia maailman palvelukaupasta.
EU:n komissio neuvottelee sopimuksesta kaikkien 28 jäsenvaltion puolesta. Sopimuskumppaneina ovat Pohjois-Amerikassa Yhdysvallat ja Kanada; Latinalaisessa Amerikassa esimerkiksi Chile, Kolumbia, Meksiko ja Paraguay; Euroopassa Islanti, Sveitsi ja Liechtenstein, Lähi-idässä Turkki ja Israel, Aasiassa Etelä-Korea, Taiwan, Hong Kong ja Japani. Myös Kiina ja Uruguay haluavat neuvotteluihin mukaan, ja EU kannattaa aloitetta. EurActiv-lehden mukaan Yhdysvallat ja Japani vastustavat Kiinan mukaantuloa.
Neuvotteluja on käyty helmikuusta 2012 lähtien Genevessä. Neuvottelujen puheenjohtajana toimii vuorokerroin USA, Australia tai EU. Yhdestoista neuvottelukierros käytiin helmikuussa. Neuvotteluiden loppuun saattamiselle ei ole aikarajaa.
Sopimuksen allekirjoittaneiden valtioiden palveluntarjoajat voivat toimia toisessa maassa niillä aloilla, jotka kyseinen maa on ottanut mukaan sopimukseen. Ulkomaisia yrityksiä on kohdeltava yhtä hyvin kuin kotimaisia – jos vaikkapa kotimaisia cleantech-yrityksiä halutaan tukea, tukea on annettava myös ulkomaisille yrityksille – tai asiasta pitää tehdä poikkeama.
Valtio voi myös sisällyttää sopimuksen piiriin tietyn sektorin, mutta rajata siitä pois jonkun kapeamman palvelun. Silloin ala pitää erikseen mainita.
”Tisa kattaa palvelukaupan aloja maan ja taivaan välillä”, THL:n erikoistutkija Meri Koivusalo sanoo.
Kokonaan neuvotteluiden piiristä on rajattu pois vain lentoliikenneoikeudet sekä sellaiset julkiset palvelut, jotka eivät kilpaile yksityisten palveluntuottajien kanssa. Määritelmä on niin suppea, että se kattaa vain ydinpalveluiden ytimen: esimerkiksi poliisi-, puolustus- tai oikeusjärjestelmän, nekin vain niiltä osin, joita ei voi kilpailuttaa.
EU-komissio on lisäksi luvannut, ettei EU neuvottele julkisrahoitteisten terveys- ja sosiaalipalveluiden, julkisrahoitteisen koulutuksen, vesipalveluiden tai audiovisuaalisen alan avaamisesta kilpailulle sopimuksessa.
Sopimuksen piiriin tulevat myös julkiset hankinnat: kaikkien sopimusmaiden toimijoiden on päästävä osallistumaan tarjouskilpailuihin.
”Neuvotteluja pitäisi vahtia, jotta ei menetetä liikkumavaraa työllistämisen tai sosiaalisten näkökohtien huomiointiin”, Koivusalo sanoo.
Nykylainsäädäntö antaa mahdollisuuden velvoittaa esimerkiksi kilpailutuksen voittanutta yritystä paikallisten työttömien työllistämiseen, mitä sopimus saattaa uhata.
Tisa voi myös entisestään kasvattaa julkisen vallan hallinnollista taakkaa.
Sopimuksen velvotteiden voidaan oikeudessa tulkita koskevan myös tulevaisuuden aloja, ellei niitä erityisesti mainita ja poisteta sopimuksen piiristä. Siksi EU onkin pidättänyt Tisa-paperissaan oikeuden päättää avaruusliikenteestä ja avaruusalusten vuokraamisesta tulevaisuudessa mitä tahansa.
”Mukana voi olla aloja, joita emme vielä edes pysty kuvittelemaan”, Europarlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnan jäsen ja vihreän europarlamenttiryhmän Tisaa seuraava meppi Ska Keller sanoo.
Meri Koivusalo kertoo esimerkin aiemman palvelukauppasopimuksen, vuonna 1995 voimaan tulleen GATS:in pohjalta. Vuonna 2003 saarivaltio Antigua haastoi Yhdysvallat Maailman kauppajärjestö WTO:n riitojenratkaisumenetelmään, koska amerikkalaiset kielsivät ulkomaalaisten nettiuhkapelifirmojen toiminnan maassa.
Riitojenratkaisumenettelyssä tulkittiin, että Yhdysvallat oli sitoutunut päästämään ulkomaiset firmat toimimaan alalla – joka 1990-luvun alussa sopimuksen neuvotteluhetkellä oli lapsenkengissä – GATS-sopimuksen kohdan ’muut vapaa-ajan palvelut’ perusteella.
”Hyvin yksinkertaisesti: se luo kasvua ja työpaikkoja”, EU-komission Tisaa käsittelevillä nettisivuilla vastataan kysymykseen Miksi Tisa on tärkeä EU:lle.
EU on maailman suurin palvelujen viejä, joten palvelujen viennin helpottuminen varmistaa kasvun ja työpaikat EU:ssa, kun taas muilta alueilta tulevien yritysten mahdollisuudet tarjota palvelujaan täällä laajentavat palveluvalikoimaa ja madaltavat hintoja, sivuilla luvataan.
EU on teettänyt ajatuspaja CEPR:llä ja konsulttiyhtiö Ecorysillä Tisasta vaikutusarvion, jonka olisi pitänyt valmistua viimeistään tammikuussa 2015.
Tisa-sopimuksessa säädellään sitä, millaisia mahdollisuuksia julkisella vallalla on puuttua palvelukauppaan. Kyse on myös siitä, että säätelyn väheneminen voi olla yritysten vientitavoitteille edullista.
”Elinkeinoelämän edut eivät kuitenkaan välttämättä ole yhteisiä etuja”, Meri Koivusalo muistuttaa.
”Esimerkiksi rahoituspalvelualan etujen vaaliminen voi tulla julkiselle taloudelle kalliiksi.”
Sopimuksen riskejä on vaikea arvioida, koska neuvottelut ovat erittäin salaisia. Vuotojen ja aiemman GATS-sopimuksen liitteiden pohjalta voi kuitenkin ounastella sopimuksen sisältöjä.
Koivusalon mukaan haasteellisin on rahoitusmarkkinoita käsittelevä osuus.
”Rahoitusmarkkinoiden osalta on liian vähän säätelyä jo nyt. Sopimus voisi estää uuden sääntelyn asettamisen”, hän sanoo.
Sopimuksessa neuvotellaan siitä, että toisessa sopimusmaassa sallittujen palveluinnovaatioiden tuloa markkinoille ei voisi estää. Tämä voi Koivusalon mukaan lisätä rahoitusmarkkinoiden epävakautta ja veronmaksajien katettaviksi tulevien kriisien riskiä. Myös ongelmallisiksi koettujen vippi- tai sijoituspalveluinnovaatioiden kieltäminen voi tulla mahdottomaksi.
Sopimus voi olla riski julkisille palveluille. EU-komission mukaan esimerkiksi julkiset sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut sekä juomavesi on suljettu neuvotteluiden ulkopuolelle. Riskinä on, että neuvotteluiden tuloksena määritelmät kapenevat.
”Ei ole selvää, mikä on julkinen palvelu, koska eri mailla on siitä erilaiset määritelmät”, Ska Keller sanoo.
On täysin epäselvää, mikä käytännön merkitys on sillä, että esimerkiksi julkisesti tuotettu terveydenhoito on rajattu sopimuksen ulkopuolelle.
”Jos järjestelmä on esimerkiksi puoliyksityinen, vaikkapa kaupunki omistaa terveyspalvelu- tai jätevesiyrityksen, niin miten sitä kohdellaan Tisassa?”
Joulukuussa vuodettiin Yhdysvaltain neuvottelutarjous tietoliikenteeseen liittyen. Siinä esitetään, että valtiot eivät voisi määrätä it-firmoja säilyttämään tietojaan niissä valtioissa, joissa ne toimivat.
Nykyisen EU-lainsäädännön mukaan EU:ssa toimivien firmojen on tehtävä näin – ja säilöttyyn tietoon pätee EU:n tietoturvalainsäädäntö. Jos näin ei olisi, tiedot voisi säilöä esimerkiksi Yhdysvalloissa, jonka tietoturvalainsäädäntö ei koske EU-maiden dataa.
Komission mukaan EU ei neuvottele Yhdysvaltain ehdotuksen pohjalta,
muttei se ole myöskään sanonut sille selkeästi ei.
Komission sivuilla väitetään, että sopimus ei vaikeuta mahdollisuutta
kontrolloida rahoitusmarkkinoita tai pankkeja, uhkaa EU:n
tietoturvalainsäädäntöä, työntekijöiden oikeuksia tai julkista
terveydenhoitoa. Pitäisikö lupauksiin uskoa?
Ska Kellerin mukaan ei.
”Kun kysyy juridisilta asiantuntijoilta, he valitettavasti sanovat, että lupaukset poissulkemisista eivät pidä paikkaansa.”
Tisa-keskusteluissa nousee usein esiin kaksi käsitettä: standstill ja ratchet. Standstill tarkoittaa pysähdystä: jos valtio hyväksyy tietyn kaupan vapauttamisen tason – kokeilunakin - siitä ei voi enää perääntyä.
Ratchet taas tarkoittaa sitä, että jos kansalliseen lainsäädäntöön tehdään palvelujen tarjontaa vapauttavia muutoksia, muutos sisällytetään Tisa-sopimukseen automaattisesti. Ratchet-mekanismin kattamilla aloilla olisi mahdotonta avata palvelukauppaa vain paikallisille yrityksille. Palvelukaupan avaamisen peruminen tulisi mahdottomaksi ilman kansainvälisiä neuvotteluja.
Kellerin mukaan mekanismit rajoittavat mahdollisuutta säätää lakeja tulevaisuudessa.
Mutta eivätkö kaikki kansainväliset sopimukset rajoita valtion oikeutta säätää lakeja?
”Se on totta. Minusta on tärkeää, että ihmisoikeussopimukset ovat ikuisia. Siitä, puhdistetaanko jätevedet yksityisesti tai julkisesti, pitäisi olla mahdollisuus tehdä päätöksiä kansallisesti.”
Tisa on sekä salaisempi että avoimempi kuin suljetuksi tiedetty TTIP: kansaa edustavat mepit pääsevät siihen paremmin käsiksi, kansa huonommin. EU:n jäsemaiden komissiolle antama Tisa-neuvottelumandaatti julkaistiin julkisen paineen ansiosta vihdoin maaliskuun alussa. Se siis sisältää ehdot siitä, mistä komissio saa neuvotella.
Toisin kuin TTIP:n kohdalla, europarlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnan jäsenet ovat päässeet alusta alkaen lukemaan neuvoteltavana olevia tekstejä. Ongelma on, että papereista – tai neuvotteluja koskevista vuodoista – on vaikea päätellä, missä mennään.
”Vuoto ei kerro mitään keskusteluista”, Keller sanoo. ”Kaikki 23 osapuolta tuovat pöytään ehdotuksia. Sitä, onko ehdotus marginaalinen vai yleisesti kannatettu, ei voi tietää mistään.”
On epävarmaa, missä ja miten Tisa-sopimukseen liittyvät kiistat ratkaistaan. Tisa-sopimukseen ei näytä tulevan TTIP:n kaltaista investointisuojamekanismia, jossa investoija voi haastaa valtion yksityiseen välimiesmenettelyyn.
Virallisesti neuvotteluosapuolten tavoitteena olisi sopimuksen ottaminen maailman kauppajärjestön WTO:n piiriin, jolloin riidat ratkaistasiin kauppajärjestön riitojenratkaisuelimessä. Se on valtioiden välinen mekanismi, jossa yritys ei voi haastaa valtiota, ainoastaan yrityksen kotivaltion. Toisin kuin välimiesmenettelyssä, rikkomuksesta ei voi määrätä sakkoja. Rangaistukset liittyvät siihen, miten valtiot päästävät toistensa tuotteita markkinoille. Mekansimin etu on, ettei siihen sisälly riskiä siitä, että valtio joutuisi puhtaasti rahastuksen vuoksi käräjille.
Jos sopimusta ei oteta WTO:n piiriin, se tarvitsee jonkinlaisen oman riitojenratkaisumekanismin. Siitä arvioidaan tulevan valtioiden välinen. Investointisuojamekanismista ei ole ollut puhetta.
”Ainakaan vielä”, Ska Keller sanoo.
Juttuun korjattu 2.4.2015 klo 12.10 editointi- ja asiavirheet: joulukuussa 2014 vuodettiin Yhdysvaltain neuvottelutarjous tietoliikenteeseen, ei julkisiin palveluihin liittyen. Sen vuosi Associated Whistle-Blowing Press, ei Wikileaks.
Tweet