Lauri Tiainen

Kesäloma on aikakone

23.6.2016 12.15

Vihreä Lanka

Rentoudu kesällä menneiden aikojen malliin.
Vihreä Lanka vinkkaa, miten loma muinaiseen tyyliin onnistuu.

Pyhiinvaellusloma vuonna 1482: Kävellen luiden luo

Juuri nyt, alkukesästä, on otollinen hetki lähteä pyhiinvaellukselle. Ehkä kiittämään lapsen metsästä kotiin opastanutta pyhimystä tai rukoilemaan apua jatkuvaan pääkipuun. Kevään kelirikot ovat vain katkera muisto ja tärkeimmät viljavainiot kylvetty jo syksyllä. Tiet ja polut ovat kuivia, joet tulvansa ohittaneet ja järvenselät ja merenlahdet auki soutajalle ja purjehtijalle.

Pyhiinvaelluksen tarkoitus on päästä mahdollisimman lähelle pyhäinjäännöstä, mieluiten jopa koskemaan sen säilytysastiaa eli relikvaariota. Pyhäinjäännös on nimensä mukaisesti osa aikanaan elänyttä pyhäksi julistettua ihmistä tai hänen lähellään ollutta esinettä.

Lomaa kukaan tuskin ymmärtäisi edes käsitteenä. Maatalousyhteiskunnassa työ on osa elämää. Välillä raadetaan yötä päivää, välillä maataan joutilaana. Työn ja vapaa-ajan jakoa ei  nykyisessä mielessä ole.

Pyhiinvaellukseen sisältyy elementtejä, joita voi sanoa lomamaisiksi. Vaeltaja tapaa uusia ihmisiä, näkee uusia paikkoja. Vähän kulkeneelle pienempien pitäjienkin kivikirkot ovat varmasti melkoinen elämys, puhumattakaan Turun kaupungin kuhinasta.

Vaeltaja palaa takaisin kotiinsa, muttei ole enää sama ihminen. Ihmiset puhuvat keskenään, mikä on tärkein informaationvaihdon tapa.

Kristikunnan tärkeimmät pyhät paikat sijaitsevat hyvinkin vuoden edestakaisen matkan takana Roomassa ja Espanjan Santiago de Compostelassa tai sitten Jerusalemissa saakka.

Suurin osa suomalaisten pyhiinvaelluksista on selvästi lyhyempiä. Yllättävän moni käy Norjan Nidarosissa (Trondheim) tai Ruotsin Vadstenassa saakka. Näitä matkoja pidetään sen verran tavallisina, ettei niitä varten esimerkiksi laadita testamenttia.

Tavallisinta on vaeltaa Suomen alueella. Varakkaimmat rintamaat Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Hämeessä ja Uudellamaalla ovat teiden yhdistämiä. Pyhiinvaeltajille tärkein reitti on Hämeen Härkätie. Se kulkee Hämeenlinnasta Rengon, Someron ja Liedon kautta Turkuun.

Hämeenlinnan vieressä pohjoisessa on Hattulan Pyhän ristin kirkko, jonne pyhiinvaeltajia vetää reliikki, jonka sanotaan olevan pala ristiä, jolle Jeesus ristiinnaulittiin. Turusta pohjoiseen on Nousiaisten kirkko, jossa lepäävät Suomen ainoan pyhimyksen, piispa Henrikin luut.

Turun tuomiokirkko itse on Suomen suurin kirkko. Sen pyhäinjäännöskokoelman kanssa eivät voi kilpailla muut seurakunnat edes yhdessä.

Tie vie hitaasti. Lain mukaan talonpojilla on velvollisuus pitää tiet ja sillat kunnossa. Kylien ulkopuolella päämaantie on silti vain parin–kolmen metrin levyinen kulku-ura.

Metsän peitossa. Suuri osa nykyisen Suomen alueesta on edelleen lähes koskematonta metsää ja suota. Suomessa metsä on arkisem­pi ympäristö kuin Keski- ja Etelä-Euroopan rikkaammilla ja avoimemmilla seuduilla. Saaliseläimiä lepytellään ja tiettyjä paikkoja vältetään.

Vaella kuin keskiajalla

Millä perille? Keskiaikaiseen tunnelmaan voi yrittää päästä kulkemalla hitaasti – jalan tai pyörällä – Varsinais-Suomen, Hämeen ja Satakunnan vanhoilla rintamailla.

Minne mennään? Hyvä reitti on Hämeen Härkätie, joka kulkee suurin piirtein vuosisataista reittiään pieninä yhdysteinä Hämeenlinnasta Turkuun. Tekstissä mainitut tiili- ja kivikirkot ovat edelleen olemassa. Eikä turistivirroista ole pelkoa. Esimerkiksi Hattulan Pyhän ristin kirkko on pitkälti keskiaikaisessa asussaan. Siellä voi astua samaan tilaan kuin pyhiinvaeltajat aikanaan ja nostaa katseensa samoihin kattoholveihin. Myös moderneja pyhiinvaelluksia järjestetään Suomessa. Vaihtoehtoja löytyy esimerkiksi haulla ”pyhiinvaellus 2016”. Turun tuomiokirkon ihailuun otollinen hetki on Keskiaikaiset markkinat, jotka alkavat 30. kesäkuuta.

Mitä syödään? Ruokavalio nojaa viljaan, joten paljon leipää ja puuroa. Lisänä kalaa ja vihanneksia. Nauris tunnettiin Suomessa jo muinoin, lanttu tuli keskiajalla.

Kenelle sopii? Hiljaisuutta etsivälle kulkijalle, jolle matka itsessään on tärkein.

Kaupunkilaista kesänviettoa vuonna 1881: Junalla kylpylään

Aleksanteri II:n kuolema keväisessä pommiattentaatissa on järkyttänyt keisarikuntaa. Siitä huolimatta usko edistykseen elää vahvana Suomen suuriruhtinaskunnassa, etenkin vaurastuvan yläluokan mielissä.

Kesällä on aika pyyhkiä murheet mielestä ja suunnata Hankoon. Kaupunkien seuraelämä siirtyy kesäisin kylpylöihin. Niissä kokoontuvat kaupungin tansseista, teattereista ja muista riennoista tutut seurapiirit. Se, ettei tavallisella kansalla ole lomaa tai muutakaan vapaa-aikaa, unohtuu nautinnollisissa kylvyissä ja aurinkoisilla rannoilla.

Vuonna 1879 perustettu Hangon kylpylä on Suomen paras ja kallein, joten sieltä löytyy paitsi viihdykettä myös helpotusta moneen vaivaan. Huolella mietitty ruokavalio pitää ruumiin terveenä ja monipuolinen iltaohjelma mielen virkeänä. Rannalle matkatessa on syytä pukeutua asianmukaisesti, sillä ruskettumista pidetään rahvaanomaisena, eikä omaa vartaloa ole muutenkaan soveliasta esitellä julkisesti.

Kylpylässä asioidaan ruotsiksi, mutta asiakkaiden saattaa kuulla puhuvan myös suomea tai venäjää.

Hangossa on kaunista suomalaista merimaisemaa, mutta kylpylävieraat suosivat englantilaista puistoa, jonka tammet tarjoavat viilentävää varjoa kuumimpinakin päivinä.

Parantavat vedet. Sairaat matkustavat kylpylöihin
hakemaan hoitoja, joita pidettäisiin nykyään uskomushoitoina. Monet kylpylät rakennettiin terveyslähteiden äärelle. Tällaisen ihmelähteen voi kokea nykyisin esimerkiksi Runnin kylpylässä Iisalmessa.

Meren rantaan. Vuonna 1873 valmistuneen talvisataman ympärille noussut Hangon kaupunki on yksi Suomen uusimmista ja aurinkoisimmista kaupungeista. 1800-luvun lopulla sieltä pääsee jopa Tukholmaan. Höyrylaiva Express ajaa reittiä, vaikka se olisi umpijäässä. Joskus matkaan meneekin viikkoja.

Hengaile Hangossa seurapiirien malliin

Millä perille? Höyrylaiva tai juna sopii orastavan belle époquen tyyliin. Nykymatkaajalle juna on helppo ja luonteva vaihtoehto. Junamatka Helsingistä Hankoon kestää noin kaksi tuntia ja maksaa 19€.

Mitä syödään? Osa kylpyläkokemusta on tarkka ruokavalio. Päivällisen aloittaneen voileipäpöydän virkaa toimittaa På Kroken -ravintolan hyvä saaristolaispöytä. Juomaksi sopii kivennäisvesi. Vieläkin kaupoissa myytävä Hartwallin Vichy suunniteltiin Helsingin Ullanlinnan kylpylän asiakkaille 1830-luvulla.

Minne mennään? Hangon kylpylä vaurioitui toisessa maailmansodassa ja se purettiin pian sodan jälkeen. Kylpylän ravintola toimii kuitenkin yhä Hangon Casino -nimellä. Lisätunnelmaa kaupunkiin tuo ensi kerran järjestettävä Hangon Pride. Hangossa kannattaa vuokrata fillarit ja koluta kaupungin monia uimarantoja. 1800-luvulla perustetuista kylpylöistä Ikaalisten kylpylä on yhä kylpyläkäytössä – sekin täysin uudistettuna.Myös Lappeenrannan kylpylä on toiminut vuodesta 1824, tosin eri rakennuksissa.

Missä asutaan? Kylpyläelämään kuuluu huvila-asuminen. Niitä vuokrataan Hangossa yhä Airbnb:n ja lomahanko.fi-sivuston kautta, tosin heinäkuu on jo lähes loppuun varattu.
Lisäksi vanhojen huviloiden taso vaihtelee. Kylmänä kesänä ei ole hauska värjötellä lämmittämättömässä kostuneessa villassa, varsinkin kun hinnat ovat korkeat. Hemmoteltu varakas kaupunkilainen voi hakeutua uuteen Regatta-hotelliin.

Mitä luetaan? 1800-luvun kirjallisia tapauksia olivat Seitsemän veljestä (1870), Minna Canth salanimellä Wilja: Novelleja ja kertomuksia (1878), Henrik Ibsenin ensimmäiset suomenkieliset Helgelannin sankarit (1878) ja Nukkekoti (1880 nimellä Nora).

Varusteet? Tyylikäs nykyhipsteriunivormu sopii kuin nenä päähän. Kylpylän kesäisiin rientoihin nimittäin pukeuduttiin klassisen tyylikkäästi. Puku saattoi olla hieman ohuempi ja vaaleampi kuin kaupungissa.

Kenelle sopii? Kaupunkilaiselle, joka arvostaa lomalla illallisia ja seurapiirielämää.

Pikkulomanen vuonna 1936: Eväsretkelle rantaan

Lämpö hellii ennennäkemättömällä tavalla. Seuraavaa yhtä lämmintä kesää saadaan Etelä-Suomessa odottaa peräti 60 vuotta. Heinäkuussa järjestettävissä eduskuntavaaleissa sdp vahvistaa asemiaan. Hallitukseen sosialidemokraatit pääsevät kuitenkin vasta seuraavana vuonna. Tuolloin muodostetaan ensimmäinen hallitus, johon sdp ja porvaripuolueet mahtuvat yhdessä.

Vuosikymmenen alun lama on enää ikävä muisto ja talous kasvaa kohisten, jopa viidenneksen vuodessa. Heinäkuun lopulla Euroopan toiselta laidalta kuuluu huolestuttavia uutisia: Espanjassa on yritetty vallankaappausta, minkä seurauksena maassa on puhjennut sotilaskapina. Jo keväällä Euroopan vakaus oli horjahtanut, kun natsi-Saksa miehitti Reininmaan.

Suuri osa suomalaisista asuu 1930-luvulla maan väkirikkaimmassa osassa, Viipurin läänissä, ja viettää siellä myös kesänsä. Harvalla on mahdollisuutta matkustaa kovinkaan kauas, vaikka rautatiet ja linja-autot mahdollistavat liikkumisen. Vuodesta 1922 lähtien työtekijät ovat saaneet pitää viikon verran vuosilomaa. Varakkaammat kansalaiset ovat omakustanteisesti pidentäneet lomiaan jopa yli kuukauden mittaisiksi.

Moni viettää kesän kodin lähipiirissä esimerkiksi puutarhaa hoitaen. Pieniä retkiä tehdään uimapaikoille tai lähimpiin kaupunkeihin kuten Viipuriin, joka kasvaa hurjaa vauhtia. Varakkaampi väki saattaa matkata omilla autoilla kauemmaskin, vaikkapa Suomen pohjoisimpaan paikkaan Petsamoon Jäämeren rannalle.  Ulkomaanmatkoja tehdään Viroon ja Ruotsiin.

Nykyaikaan jatkunut kesämökkien ja -huviloiden rakentaminen vesien ääreen alkaa toden teolla 1930-luvulla. Moni maaseudun asukas saa lisätuloja vuokraamalla mökkiään järvenrantaidylliä etsivälle kaupunkilaiselle.

Ei pelkkää mehua. Alkoholia saa taas laillisesti. Vuoden 1931 kansanäänes­tyksen seurauksena kieltolaki kumottiin vuonna 1932.

Olympiahuumaa. Kuuma kesä huipentuu Berliinin olympialaisiin, joita voi seurata suorina Martti Jukolan selostamina radiolähetyksinä.

Verta tiellä. Autoja oli Suomessa 1930-luvulla vasta parikymmentätuhatta, mutta onnettomuuksissa kuoli 250 ihmistä vuodessa, saman verran kuin nykyään.

Chillaa kuin Vuoksen rannalla

Millä perille? 1930-luvun tyyliin kuljetaan kävellen tai pyörällä. Miksei hevoskyydilläkin, vaikka etenkin hevosrattailla matkustamiseen on vähän mahdollisuuksia.

Mitä syödään? Ajanmukaiset eväät ovat kevyet ja vähän lämpöäkin kestävät. 1930-luvulla ei ollut vielä kylmälaukkuja. Kotitekoiset omena- ja marjamehut sekä ja makkaralla ja juustolla täytetyt voileivät ovat eväiden ydintä.
Minne mennään? Rannalle! Mikä tahansa uimaranta sopii tarkoitukseen, kunhan sinne pääsee kävellen tai polkupyörällä. Helsingissä voi polskia Kauppatorin kupeeseen avautuvalla merikylpylä Altaalla (aikuisten pääsymaksu 9€). Porin Suomi Areenassa kesähommia paiskiva voi piipahtaa Kirjurinluodon perinteisellä hiekkarannalla.

Missä asutaan? Ajan tyyliin tehty retki on joko niin lyhyt, että siltä ehtii yöksi kotiin, tai sitten turvaudutaan sukulaisten tai tuttavien tarjoamaan majapaikkaan.

Mitä luetaan? Hella Wuolijoen Niskavuoren naiset (Juhani Tervepäänä 1936), Frans Emil Sillanpään Ihmiset suviyössä (1934).

Entä muu viihde? Itse asiassa juuri tämä vuosi tarjoaa mainion mahdollisuuden päästä kiinni 1930-luvun tunnelmaan. Elokuussa vain radio päälle ja olympialaislähetys käyntiin. Vuoden 1936 olympialaisten menestystasosta tosin on turha haaveilla.

Kenelle sopii? Omavaraisen talouden vaalijalle. Matka lähimmälle rannalle sujuu usein lihasvoimin. 1930-luvun retki sopii myös sellaiselle, jolla ei ole kesällä lomia. Tällaisen reissun pitäisi onnistua, vaikka olisi koko kesän töiden ääressä.

Suomenmaa tutuksi vuonna 1975: Ladalla Lappiin

Kesällä 1975 kelpaa lomailla! Kaunista kesää kuumentaa elokuun alkupäivinä pidettävän ETYK-kokouksen odotus. Lomalla onkin jo pituutta:  Vuoden 1973 lainuudistus on tuonut neljän viikon kesälomat ja lomaltapaluurahat kaikkien ulottuville. Viikonlopuista tuli kaksipäiväisiä jo vuosikymmenen alussa. Perheillä on aikaa puuhata yhdessä.

Matkalle tekee mieli. Ulkomaille matkustaminen on jo mahdollista, mutta se on kallista. Niinpä pysytään Suomessa. 1970-luvulla busseilla ja junilla pääsee vielä pienemmillekin paikkakunnille. 

Oma auto on kuitenkin monille lomamatkan kulkuneuvo. Sen katolle pakataan Sopu-teltta ja nokka suunnataan esimerkiksi kohti Lappia tai Itä-Suomea.

Suomalaisten matkakohteet ovat kuin suoraan Zachris Topeliuksen sata vuotta aiemmin ilmestyneestä Maamme-kirjasta reväistyjä: Imatra, Koli, Punkaharju ja Lapin tunturit.

Suomalaiset ovat edellisellä vuosikymmenellä muuttaneet maalta kaupunkeihin. Lapin jylhistä tuntureista tai Kolin kansallismaisemasta haetaan kadonnutta yhteyttä luontoon ja maaseutuun. Telttailu antaakin hyvän tuntuman maaperän muhkuroihin, sadeveteen ja lentäviin hyönteisiin.

Lapsiperhekohteet ottavat kuitenkin ensiaskeleitaan. Särkänniemen huvipuisto on auki ensimmäistä kesää, Ähtärin eläinpuisto avautui paria vuotta aiemmin. Järvenpään sittemmin edesmennyt Peikkometsä edeltää Muumimaata fantasia-aiheisten lapsiperhekohteiden sarjassa.

Maaseudun näivettymistä surraan, vaikka 1970-luvun maalaiskylät ovat nykyiseen verrattuna eläväisiä kyläkauppoineen, postitoimistoineen ja toimivine maatiloineen.

Grilli kuumaksi. Punainen tai oranssi Lucifer-grilli kuuluu lomaan. Majapaikkana toimii Sopu-teltta.

Sarvesta tuliaista. Lapista tuotiin tuliaisiksi poronsarvia ja -taljoja. Myös eri paikkakuntien pienet muistovii­rit ja auton ikkunaan liimattavat tarrat tekivät kauppansa.

Bensaa suonissa. Maanteillä alkaa olla turvallisempaa. Vuodesta 1973 lähtien on kokeiltu yleistä 80 kilometrin kattonopeutta.

Grillaa kuin hätätilahallituksen aikaan

Millä perille? Pakkaa kesäauton katolle vanha perheteltta ja ajele pikkuteitä pitkin leirintäalueelle. Nykyään voi olla vaikea löytää 1970-luvun tasolle jääneitä leirintäalueita, sillä vaatimustaso on kohonnut huimasti. Matka maalle bussilla tai paikallisjunalla on myös 1970-luvun tyyliä.

Minne mennään? Ähtärin eläinpuisto, Särkänniemen planetaario ja Tankavaaran Kultakylä olivat 1970-luvun kohteita. Kaikki ovat toki muuttuneet. Etenkin Pohjois-Suomesta voi löytää vielä paikkoja, joissa on jos ei 1970-luvun, niin ainakin menneiden vuosikymmenten tunnelmaa. Rovaniemen kaupungin pohjoisrajan Lohinivan kahvila Lohihovi tarjoaa perinteisiä mainioita rasvaisia munkkeja. Laulustakin tuttu Kaamasen kievari Inarista pohjoiseen on myös tunnelmallinen paikka. Saariselän hiihtoinfernon eteläpuolella on melko rauhallisena pysynyt Suomen ladun Kiilopään tunturikeskus, josta koko seudun laajempi matkailu alkoi.  

Mitä syödään? Säilykkeet, pussikeitot ja tiivistemehut tuovat vuosikymmenen tunnelman. Myös grillaaminen sopii. Autenttisuuteen pyrkivä käristää vain lenkkimakkaraa tai porsaankyljyksiä. Vihannesten grillaamisesta saattoi 1970-luvulla olla jokin juttu Kasari-ruokalehdessä, mutta esimerkiksi paprika oli vielä uutuus ja munakoiso ja kesäkurpitsa tuntemattomia. Leirintävarusteissa unohda tekniset kuidut ja muut hifismit.

Miten viihdytään? Lue tai kuuntele radiota. Televisiossa oli 1970-luvulla niukimmillaan ohjelmaa vain yhdellä kanavalla viitisen tuntia illassa. Aitoa luettavaa on helppo löytää kirpputoreilta: Alastair MacLeanin jännäreitä ja kioskipokkareita: Nick Cartereita, Lääkärisarjaa, Jerry Cottoneita. Ajan luontokaipuu tiivistyy Arto Paasilinnan Jäniksen vuodessa. Veikko Huovisen Lampaansyöjät ja Veitikka on myös kirjoitettu 1970-luvun alussa.

Kenelle sopii? Ruskeasta pitävälle kesäautoilijalle.

Loma vuoden 2016 tyyliin

Retkeile atomivoimalaan. Olkiluodon ydinvoimalaan Eurajoelle pääse tutustumaan keskiviikkoisin elokuun puoliväliin asti. Maksuttomalla vierailulla Olkiluodon pitkäaikaiset työntekijät esittelevät huolella ydinreaktiota, TVO:n toimintaa ja ydinjätteen loppusijoitusta. Kahvitkin tarjotaan. Olkiluotoon pääsee vain henkilöautolla. Paluumatkalla kannattaa poiketa Eurajoen keskustassa. Paikallisesta K-kaupasta löytyy porilaisen jäätelöfirma Vohvelin kesäkahvila. Erinomaista jäätelöä!
Lisätietoja tvo.fi

Autuasta loma-arkea. Vierailu uudessa paikassa menee helposti suorittamiseksi. On suoritettava nähtävyyksiä tai vaellettava ja pyöräiltävä vimmatusti, etteivät kalliit lomapäivät valu hukkaan.

Berliinin matkailumessuilla tänä keväänä keskeiseksi uudeksi trendiksi nousikin rauhoittuminen ja vetäytyminen. Pitkän aamukahvin ja kirjan ääreen on helpointa jäädä kotona, mutta matkallakin kannattaa välillä unohtaa uuteen tutustuminen ja vaikka maata tutun kirjan kanssa aivan uudella sohvalla.

Maailma alkaa nenänjuuresta. Tänä vuonna läpimurtonsa tehneet virtuaalilaseilla pääsee maailman ääriin omalta sohvalta. Ihmettele vaikka näkymää Eiffel-tornin huipulta, avaruutta tai dinosauruksia.

Tuntumaa laseihin saa esimerkiksi Helsingin kaupunginmuseossa. Uudistettu museo on muutenkin nasta!

Teksti: Sammeli Heikkinen, Lasse Leipola ja Vesa Sisättö. Kuvitus: Lauri Tiainen.

Tweet