Essi Luukkanen: En ymmärrä

31.5.2016 13.05

Riikka Suominen

25 vuotta, Pori, opiskelee kodinhuoltajaksi

”Politiikka on jonninjoutavaa puhetta, jota kukaan ei ymmärrä. Tiedän, että se liittyy kaikkeen minunkin elämässäni: ruuan ja tupakan hintaan, alkoholiveroihin…

Osa asioista kiinnostaa, mutta miksi niistä ei voi puhua normaalisti, vaan pitää puhua bruttokansantuotteesta ja kestävyysvajeesta. Minulla ei ole niin hyvä muisti, että muistaisin, mitä kaikki ne hienot sanat tarkoittavat. Pitäisi aina tarkistaa, mikä olikaan yhteiskuntasopimus.

Television puheenjohtajakeskustelussa kysymyksiin vastataan aina valtameren kautta, jos vastataan ollenkaan.  Itsekin unohdan, mitä kysyttiin.

Ehkä he selittävät niin paljon, koska pelkäävät, että oikea mielipide kuulostaisi huonolta. Esimerkiksi ministeri Grahn-Laasonen (toim huom. opetus- ja kulttuuriministeri, kok) lupasi ihan eri asiaa. Kun hän tuli ministeriksi, hän joutui pyörtämään kaiken. Hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Silloin pitäisi olla selkärankaa ja sanoa, että tiedän mitä lupasin, mutta joudun pyörtämään sen, ja pyytää anteeksi.

Politiikka on oma taiteenlajinsa. Poliitikoille se tulee luonnostaan. Se on heille intohimo. Kirjat on sitä minulle.
Luen ihan kaikkea, tällä hetkellä elämäkertaa kuningatar Elisabethista vuodelta nakki ja nauris. Kirjat eivät tunnu koskaan monimutkaisilta, niihin haluan perehtyä.

Olen ihan pienestä ollut kirjojen kimpussa. Politiikka on ollut taka-alalla. Nyt 25-vuotiaana aikuisena alkaa kiinnostaa vähän enemmän, mitä Arkadianmäellä tai kaupungintalolla tapahtuu. Se on velvollisuudentunne. Jokaisella on velvollisuus äänestää ja olla perillä. Jos ei äänestä, ei saa narista ja murista, kun ei ole itse ottanut selvää asioista.

En itse äänestä, paitsi presidentinvaaleissa. Muissa vaaleissa kukaan ei ole kolahtanut.

Vaikka menisi ehdokkaalle tai edustajalle juttelemaan, niin ei sillä olisi suurempaa merkitystä. He tapaavat niin paljon ihmisiä, että muistaisivat minulta korkeintaan yhden lauseen.
Presidentinvaaleissa en ole katsonut puoluetta, vaan ehdokasta. Maan pääpomolla pitää olla realistinen käsitys siitä, mitä maassa tapahtuu. Poliitikoilla pitää olla halua auttaa tasapuolisesti kaikkia asunnottomia ja miljonäärejä. Poliitikot ovat kansan palvelijoita. Uskon, että he yrittävät siinä parhaansa, mutta onnistuvat vaihtelevasti.

Poikaystävästäni voisi tulla poliitikko. Hän kerää kokemusta opiskelijoiden edustajistossa. On kiehtovaa, kun hän puhuu esimerkiksi opiskelijaleikkauksista niin palavasti.

Haluan tavallisen tallaajan mukavan elämän. Että on katto pään päällä, pääsen pariksi vuodeksi töihin, eikä tarvitsisi joka penniä laskea. Sen jälkeen opiskelen lisää tai perustan perheen.

Elämään vaikuttaa oma aktiivisuus ja halu päästä sinne mihin haaveilee. Jos ei töitä löydy Porista, niin pitää olla valmis lähtemään sinne, missä niitä on.

En usko, että poliitikkojen päätökset vaikuttavat siihen, millaisen elämän saan.”