Lassi Rautiainen

Animal non gratum - Metsästäjillä ja poromiehillä on susiongelma

15.2.2013 16.20

Sammeli Heikkinen

Tammikuun 19. päivän aamu valkenee pikkupakkasessa ja harvassa lumisateessa Perhon kunnassa Keski-Pohjanmaalla. Parikymmentä miestä on kokoontunut Penninkijoen tienoille, lähelle Halsuan rajaa.

Kaikki ovat kokeneita metsästäjiä. Suurin osa on keski-ikäisiä, mutta mukana on myös alle 40-vuotiaita ja yli 60-vuotiaita.

Tänään näistä metsästäjistä tulee salametsästäjiä. He aikovat tappaa alueella liikkuneen viiden suden lauman. Lauman sijainti on tiedossa. Jollakin tai joillakin osallistujilla saattaa olla pääsy viranomaisten käyttämään Tassu-tietokantaan, josta näkyvät viimeiset suurpetohavainnot.

Nyt susilauma pitää saartaa.

Siinä salametsästäjiä auttaa suomalaiselle nykymetsälle tyypillinen tiheä metsäautotieverkko. Lisäksi käytössä on kaksi moottorikelkkaa ja viestintävälineitä.

Laiton jahti etenee lännen suuntaan. Ahvenlammen maastossa, alle 15 kilometriä Perhon keskustasta pohjoiseen, parin–kolmen kilometrin päässä Kokkolaan johtavasta valtatie 13:sta salametsästäjät saavat tapettua kolme sutta.

Kaksi sutta pääsee joko karkuun, tai ne eivät alun perinkään ole jääneet saartorenkaaseen. Salametsästäjät haluavat myös nämä eläimet hengiltä, joten laiton metsästys jatkuu sunnuntaina. Sunnuntaina lumisade on loppunut ja pakkanen kiristynyt. Tuoretta lunta on tullut maahan pari senttiä. Metsästäjät eivät saa kahta jäljelle jäänyttä sutta tapettua.

Jossain vaiheessa iltapäivää tai iltaa iskee poliisi. Keskipohjanmaa-lehden mukaan salametsästäjät saatiin kiinni kansalaisen vihjeen perusteella.

Perhon laiton susijahti on täysin poikkeuksellinen, sillä poliisi sai salametsästäjät kiinni käytännössä verekseltään.

Samanlaisia laittomia susijahteja on melko varmasti järjestetty aiemminkin. Missä ja kuinka paljon, siitä ei ole mitään varmaa tietoa. Huhujen mukaan kaikissa kettujahdeissa ei yritetä ampua kettuja ja susilaumoja on hävinnyt kylänmiesten päätöksillä.

Huhut ovat huhuja. Varmaa on, ettei Suomen susikannan mitätön koko selity luontaisella poistumalla ja laillisella metsästyksellä. Uunituoreen kanta-arvion mukaan susia on enää 120–135.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen RKTL:n erikoistutkija Ilpo Kojola arvioi hiljan Helsingin Sanomille, että tiedetyt faktat huomioonottaen Suomen susikannan pitäisi olla yli 550 yksilöä nykyistä suurempi.

Perhon laiton jahti saattaa olla esimerkki siitä, miten susia on Suomesta tapettu.

Jahtikuvauksen yksityiskohdat ovat enimmäkseen Keskipohjanmaa-lehden jutuista, sillä tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Anders Åfors ei vielä halua kertoa jahdin kulusta oikeastaan mitään.

”Tapahtumakuvaukselta menee todistusarvo, jos sitä ruoditaan julkisuudessa.”

Åforsin mukaan laittomasta jahdista on kuulusteltu pariakymmentä epäiltynä. Kuulustelujen perusteella poliisi on saanut hyvän kuvan tapahtumista, Åfors sanoo epäiltyjen olleen yhteistyöhaluisia.

Hän ei vahvista julkisuudessa ollutta tietoa siitä, että yksi heistä olisi tehnyt itsemurhan kiinnijäämisen jälkeen.
Hän ei myöskään halua kommentoida sitä, onko mukana ollut riistahallintoon kuuluvia henkilöitä.

Keskipohjanmaa ja paikalliset ruotsinkieliset lehdet ovat uutisoineet, että Perhon jahdissa oli mukana kunnan tekninen johtaja, joka oli myös paikallisen riistaneuvoston sekä valtakunnallisen riistaneuvoston jäsen. Tekninen johtaja on eronnut jäsenyyksistään neuvostoissa. Hän kuitenkin kielsi osallistuneensa jahtiin Keskisuomalaisen haastattelussa.

Perinteinen kuva salametsästäjästä alkoholisoituneena peräkammarinpoikana näyttää joka tapauksessa olevan väärä.

Ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen Pohjois-Savon poliisista arvioi kuun alussa Yleisradion haastattelussa, että nykyään salametsästäjä on usein koulutettu ihminen, mahdollisesti virkamies tai metsästäjien etujärjestössä toimiva ihminen.

Petojen salatappamista perustellaan julkisuudessa niiden aiheuttamilla vahingoilla tai sillä, että ihmisasutuksen lähelle tulevat sudet vaarantavat ihmisten turvallisuuden.

Tältä pohjalta ymmärryksensä salametsästykselle ja lain rikkomiselle ovat ilmaisseet muun muassa MTK, Suomen Kuvalehti pääkirjoituksessaan ja kansanedustaja Pentti Oinonen (ps).

Susia ei kuitenkaan tapeta salaa paikallisten ihmisten suojelemiseksi tai vahinkojen estämiseksi.

Poronhoitoalueen ulkopuolella sudet aiheuttavat mitättömän vähän kotieläinvahinkoja. Maa- ja metsätalousministeriön tilastojen mukaan susien tappamia koiria oli 2010 kaikkiaan 26 ja 2011 vain 20. Lampaista on vuoden 2010 luku, 12 lammasta.

Perhon susilauman ei ollut ilmoitettu aiheuttaneen vahinkoja. Poikkeuslupia suden ampumiselle ei ollut haettu. Sama tilanne oli Sonkajärvellä Pohjois-Savossa, jossa jäi tammikuussa kiinni viisi metsästäjää, jotka olivat juuri käynnistämässä laitonta susijahtia.

Poronhoitoalueen ulkopuolella todellinen susiongelma liittyy metsästykseen. Vaikka koiria kuolee suden hampaisiin harvoin, riski on todellinen alueella, jossa susia liikkuu. Ilmeisesti Perhossakin metsästyksen vaikeuttaminen riitti tappamisen motiiviksi.

Lapissa taas hiertävät petojen porotaloudelle aiheuttamat vahingot. Rikoskomisario Olli Murtola Lapin poliisista ei halua leimata yhtä ammattiryhmää.

”Taloudellisten tappioiden pelko näissä on oikeastaan aina taustalla.”

Murtolan mukaan Lapissa tapetuksi joutuu yleensä ahma. Kun ahman tuoreet jäljet löydetään, niitä seurataan kelkalla niin pitkään, että eläin tavoitetaan.

”Tyypillinen tekotapa on se, että ajetaan eläimen yli kelkalla. Sen jälkeen ehkä lopetaan jollain muulla välineellä.”

Oikeuskäsittelyyn suurpetojen salakaadoista saadaan selville Murtolan mukaan vain pieni osa. Yleensä tappopaikka löytyy poliisin tai muun viranomaisen maastovalvonnassa. Verekseltään tapaukseen päästään kiinni äärimmäisen harvoin.

Kyseessä on piilorikollisuus. Pohjoisen laajoissa erämaissa pedon tappo jää helposti huomaamatta. Paikallinen yhteisö voi myös suojella salametsästäjiä.

Viranomaisten mahdollisuudet estää salakaatoja valvonnalla ovat melko pienet. Poliisi ja rajavartiosto tekevät osansa, mutta varsinaisia erätarkastajia on vain Metsähallituksella.
Näitä on koko maassa yksitoista.

Erätarkastajien vuosiraporttien osana on muutaman vuoden ajan ollut suurpetoihin kohdistuneiden rikosten ja rikkeiden koostaminen.

Tällä perusteella tilanne näyttää hieman parantuneen viime vuosina. Toissa vuonna kolmessa prosentissa tarkastuskäynneistä havaittiin laittomuuksia.

”Nyt taas näiden viime kuun tapahtumien perusteella näyttää huonommalta”, aluepäällikkö Erkki Turtinen sanoo. Erätarkastajien töiden koordinoinnista vastaava Turtinen muistuttaa, että Metsähallitus voi raportoida vain toteennäytetyistä tapauksista.

”On kaikenlaisia puheita, joita ei voi julkisuudessa kommentoida. Ja epäiltäviä tapauksia on, esimerkiksi näkyy jäljistä, että petoja on ajatettu moottorikelkalla, mutta jää epäselväksi mitä on tapahtunut.”
Metsähallituksen erävalvojien valtuudet ovat voimassa vain valtion mailla, ja sinne valvontakin kohdistuu. Siis Itä- ja Pohjois-Suomeen.

Olli Murtolan mukaan Lapissa ei ole tullut poliisille susia koskevia törkeitä metsästysrikoksia. Pykälä on tosin ollut laissa vasta hieman alle kaksi vuotta. Lisäksi esimerkiksi viime vuonna maa- ja metsätalousministeriö myönsi poronhoitoalueelle yli 30 poikkeuslupaa susien ampumiseen. Rktl:n kanta-arvion perusteella määrä riittäisi kaikkien Lapin susien tappamiseen.

Törkeän metsästysrikoksen kirjaaminen lakiin on helpottanut poliisin työtä. Poliisitarkastaja Timo Ajaste Poliisihallituksesta kertoo, että kun rikoksen maksimirangaistus on neljä vuotta vankeutta, pakkokeinolaki antaa poliisin käyttöön järeämpiä tutkintakeinoja.

”Työkalupakki on suurempi. Tutkinnassa voidaan käyttää esimerkiksi televalvontaa ja matkapuhelimen paikannusta.”

Olli Murtola vahvistaa, että salakaatotapausten selvittämisessä nimenomaan paikannustiedot ja puheluiden sekä viestin lähettäjien ja vastaanottajien selvittäminen on ollut hyvin tärkeää.

Salametsästäjien väliseen viestintään liittyy kysymys siitä, miten järjestelmällistä ja suunnitelmallista laiton toiminta on. Perhon tapauksessa poliisi epäilee, että hyvinkin paljon.

”Ei se porukka sattumalta ole ollut lauantaina tai sunnuntaina siellä”, Anders Åfors sanoo.

”Käsityksemme on se, että joku tätä on koordinoinut ja järjestänyt. Viitteitä on siitä, että jahdilla on ollut johtaja. Se on eri asia, saadaanko tätä näytettyä toteen.”

Joitakin vuosia sitten kainuulaisessa kylässä eräs yksinään asuva mies meni vierailulle mökkiläisen luo. Selvästi juopunut mies kertoi, miten kylän miehet olivat edellisenä talvena päättäneet, että seudulla liikkuva susilauma on hävitettävä.

Näin oli tehty ja päälle sovittu, ettei tästä sitten puhuta.

Tästä kertomuksesta todennettava fakta on, että seudulta todellakin hävisi yksi susilauma jäljettömiin tuona talvena.

Useasta sudesta jäi jäljelle vain juopuneen juttu. Sonkajärven tapauksessa poliisi myöntää, että salametsästäjät napattiin vihjesoiton perusteella.

Petojen salametsästyksen hyväksyntä näyttää olevan laskussa, vaikkei sitä uutisoinnin tai susimäärän perusteella uskoisikaan.

Metsästäjiä edustavan Suomen riistakeskuksen viestintäpäällikkö Klaus Ekman tuomitsi Perhon tapauksen varauksetta ja paheksui sille annettua hyväksyntää. Myös monet tavalliset metsästäjät ovat halunneet sanoutua mielipidekirjoituksissaan irti salametsästyksestä ja -metsästäjistä.

Näin asian tiivisti Perhon tapauksen jälkeen soittanut metsästäjä, joka ei halunnut nimeään julki:

”Puolet porukasta tämän hyväksyy, puolet ei. Lapset ovat vain veruke. Koirista ja hirvistä tässä on kyse.”

Jutun otsikon latinankielinen osa korjattu oikeaan muotoon perjantai-iltana.

 

metsästys  salametsästys  susi 

Tweet