Maolaisten huudeilla

Patikkaretki demokratiaan. Eekku Aromaa seuraa blogissaan kahden kuukauden ajan demokratian rakennustalkoita Nepalissa.

1.7.2008 10.42

Eekku Aromaa

Viikonlopun vietimme aluevierailulla siellä, mistä Nepalin maolaisten liike alkoi 1982. Rolpaan matkustetaan parikymmentä tuntia Katmandusta, hyvällä säällä ja autolla. Monsuuni tekee teistä entistäkin pelottavammat, eikä reissuun kannata ihan kehnolla autolla lähteä.

Tässä matkassa on kaksi erityistä asiaa.

Ensimmäinen erityinen asia on, että matkustamme maolaisten opiskelijajärjestön karismaattisen ja muutenkin kiinnostavan puheenjohtajan Lekhnath Neupanen kanssa. Tämä on mahdollisuus keskustella hänen kanssaan, mutta lähes yhtä paljon mahdollisuus tarkkailla nepalilaista hierarkiaa.

Matkassa on mukana yksi aktiivitoimija neljän puolueen nuoriso- tai opiskelijajärjestöstä, myös siitä, joka on ilmoittanut, ettei tee yhteistyötä maolaisten kanssa, ennen kuin vaatimukset (esimerkiksi maolaisten armeijan lopettaminen tai sulauttaminen valtion armeijaan) on täytetty.

Erimielisyyksistä huolimatta kaikki matkallamme arvostavat maolaisten puheenjohtajaa kuin omaansa. Kaikki puheet osoitetaan hänelle ja silloin kun puhutaan tilaisuuden osallistujille, katse kohdistuu silti Lekhnatin suuntaan.

Ja se toinen erityinen asia, joka täällä on arkipäivää.

Matka keskeytyy monta kertaa melkein alkumetreillä, kun törmäämme tiesulkuun. Kuljetusyrittäjät protestoivat bandhalla eli lakolla ja tiesuluilla, polttoaineiden hinnannousua ja sitä, ettei hallitus antanut heidän nostaa hintoja heidän mielestään riittävästi eli reilusti polttoaineiden hinnannousun yli.

Jokaisella tiesululla neuvottelemme, josko sittenkin voisimme jatkaa matkaa. Kyseessähän on turistikuljetus kun matkassa on kaksi ulkomaalaista ja lisäksi meillä on kovasti kiire, tärkeä ohjelma alkamassa ja lento takaisin (muka) heti huomenna.

Kun kävelen pimeässä ja sateessa tiesululle pysähtyneiden rekkojen jonon päästä varsinaisen tiesulun luo neuvottelemaan, tuntuu kuin olisin partiotaitokilpailujen yörastilla.

Rekkojen alla suojassa sateelta kuljettajat apulaisineen kokkaavat itselleen illallista ja jotain etsiviä tai muuten hengailevia ihmisiä kuljeskelee tiellä ja metsässä tien vierellä. Jotkut ovat asettuneet nukkumaan.

Tämä blogi päättyy tähän. Näiden kahden kuukauden aikana olin ajatellut kirjoittaa kaiken muun lisäksi vielä siitä, kuinka täällä kaikki tytöt politiikassa ovat huikean päteviä, loputtomista bandhista eli lakoista, YK:sta, Kumarista eli pikkutytöstä, joka valitaan aina edellisen tultua teini-ikään elävänä jumalattarena palvottavaksi, kuninkaan kiinteästä suhteesta hindu-kulttuuriin, järjestöistä etelässä ja pohjoisessa, tähdistä, järjestetyistä avioliitoista ja monesta muusta asiasta.

Nyt on kuitenkin niin, että liput täältä seuraaviin seikkailuihin parin viikon kuluttua on jo ostettu, ja kaksi blogikuukautta ovat ohi.

Nepalin vanha pääministeri erosi vihdoin ja maa saattaa saada uuden hallituksen pian. Perustuslakia säätävä kokous on kokoontuu kaiketi lähes päivittäin ja valmista pitäisi tulla viimeistään kahden vuoden kuluessa. Nepalin tuore demokratia elää jännittäviä aikoja.

Kirjoittaja on vapaaehtoistyöntekijänä Demo ry:n projektissa Katmandussa, Nepalissa. Vuosien aseellisten konfliktien ja kansannousun jälkeen Nepalissa käytiin 10.4. historialliset kansankokouksen vaalit. Pian järjestettävässä kokouksessa säädetään perustuslaki ja valitaan maalle siirtymäkauden hallitus.