Vastalääke

10.6.2011 10.19

Lasse Leipola

Jani Toivola on juuri se piristysruiske, jota vaalitappion kärsineet vihreät kaipaavat. Mutta onko hän valmis poliitikoksi?

”Mitä tämä tarkoittaa?”

Eduskuntavaalien ennakkoäänestyksen tulokset ovat juuri ilmestyneet Tavastian seinällä roikkuvalle valkokankaalle. Vain hetkeä aiemmin Jani Toivola on jättänyt takkinsa narikkaan ja astellut saliin, kun televisiossa laskettiin sekunteja ensimmäisten tulosten julkistamiseen.

”Mitä tämä tarkoittaa, oli ensimmäinen asia, mitä huusin ympärilleni. En osannut lukea tulosta niin, että olisin tiennyt, oliko se hyvä vai huono”, Toivola muistelee.

Ei osannut moni muukaan, sillä vielä alkuillasta kannatuksen uskottiin kipuavan yön pimetessä vähintään edellisten vaalien lukemiin. Toisin kävi, ja vihreät menetti peräti viisi paikkaa. Toivola sen sijaan oli yksi harvoista, joilla oli aihetta juhlaan.

Pari viikkoa myöhemmin Jani Toivola istuu eduskunnan kuppilassa. 4 164 ääntä riitti, ja hän nousi eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä jättäen taakseen muun muassa istuvat kansanedustajat Jyrki Kasvin ja Timo Juurikkalan.

Siinä missä moni uusi kansanedustaja erottautuu eduskunnan käytävillä löysästi sidotulla kravatilla ja huonosti istuvilla puvulla, Toivola on omaksunut valtiomiesmäisen tyylikkyyden heti ensimmäisistä päivistä lähtien. Vain värikäs liina puvuntakin taskussa ja purppuranpunaiset kengät muistuttavat näyttelijänä ja juontajana tunnetun miehen taiteilijataustasta.

Hän hakee kupin kahvia ja istuutuu pöytään. Mukanaan hänellä on pino aamun lehtiä, päällimmäisenä Hufvudstadsbladet.

”Ensin oli sellainen fiilis, että on hypännyt suoraan johonkin uutisfilmiin. En ehkä ollut ihan käsittänyt, että asiat tapahtuvat niin nopeasti. Kolme päivää vaalien jälkeen istuin jo vihreiden eduskuntaryhmän huoneessa, jossa puhuttiin Portugalin tilanteesta.”

Nyt tahti on sentään rauhoittunut. Sokkeloinen eduskuntatalokin alkaa olla jo tuttu, reitit eivät ehkä ole ne nopeimmat, mutta paikat kuulemma löytyvät. Seuraavaksi Toivolan pitää ottaa oma paikkansa eduskuntaryhmässä, valiokunnissa ja suuressa salissa.

”Tein heti päätöksen, että avaan suuni joka tilanteessa enkä jää sivustaseuraajaksi, koska silloin se kynnys vain kasvaa. En halua asettaa muita ihmisiä väärällä tavalla itseäni ylemmäksi. Nyt ollaan kollegoita ja vaalituloksen perusteella mulla on myös oikeus käyttää ääntäni ja mielipidettäni.”

Toivola tietää, että hänellä riittää opittavaa. Talon tavat ja lainsäädäntöprosessin opettelu ovat vasta alkua, sillä todellinen savotta on tutustua kaikkiin niihin asioihin, joihin kansanedustaja joutuu ottamaan kantaa.

Aluksi hän aikoo opiskella politiikan ja vihreän liikkeen historiaa sekä perehtyä kunnolla siihen, mitkä ovat hänen mahdollisuutensa kansanedustajana päästä konkreettisesti vaikuttamaan. Hän on ilmoittautunut myös ruotsinkielen kurssille.

”Tavoite on, että pystyn tekemään politiikkaa myös ruotsiksi. Mun mielestä se on tosi tärkeää.”

Suomalaiset äänestivät huhtikuun vaaleissa valtaan suuren joukon kovia arvoja ajavia konservatiiveja. Päinvastaisia arvoja kampanjassaan ajanut Toivolakin joutuu varautumaan siihen, että seuraavan neljän vuoden aikana esimerkiksi vähemmistöjen oikeuksien edistämisen sijaan pääpaino on jo saavutettujen oikeuksien puolustamisessa.

Toivola sanoo olevansa parhaimmillaan sellaisissa tilanteissa, joissa hän joutuu puhumalla kääntämään ihmisten päitä tai puskemaan viestiään läpi.

”Se on tilanne, jossa olen ollut koko elämäni. Lastentarhasta lähtien elinympäristöni on ollut sellainen, että aina siellä on ollut joku, joka on kyseenalaistanut mun kuulumista joukkoon, jolloin olen joutunut hakemaan oikeutusta omalle olemassaololleni. Ehkä tässä on kyse samasta vähän isommassa mittakaavassa.”

Tärkeimpinä tavoitteinaan Toivola mainitsee sukupuolineutraalin avioliittolain sekä kiusaamisen ja syrjimisen nollatoleranssin kouluissa. Muuten hän on vielä varovainen poliittisten tavoitteidensa suhteen.

Toivola ei istuisi nyt eduskunnan kuppilassa kansanedustajana ilman puoluesihteeri Panu Laturin sinnikästä työtä.

”Ei niinkään, etteikö mulla olisi ollut omaa tahtoa, mutta hän kärsivällisesti avasi maailmaa, mihin olisin astumassa ja rohkaisi tekemään päätöstä.”

Toivola liittyi vihreisiin vasta ehdokkuutensa kynnyksellä. Elämä puolueessa imi kuitenkin heti mukaansa.

”Kun olin päässyt puolueeseen sisälle, aloin ajatella, että olisin halunnut olla mukana jo nuorisopolitiikassa. Mähän olin aina suunapäänä kaikkialla, ja mulla oli vahva käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin ja kuinka oikeaa pitää puolustaa.”

Toivola haluaakin, että kynnys lähteä mukaan olisi vihreissä vieläkin matalammalla kuin nyt. Se on asia, jonka hän haluaa vihreissä muuttaa, sillä hän itsekin pohti pitkään, onko hän tarpeeksi vihreä.

”Olen suhteellisen tiedostava ihminen, jolla on eettisiin arvoihin perustuva yritys. Kuulun vähemmistöön, olen tehnyt ihmisoikeustyötä ja silti mulla oli sellainen olo, että onko tässä vielä joku kynnys?”

Hän uskoo, että yksi vihreiden haasteista on edelläkävijän rooli ja siihen liittyvän elitistisen mielikuvan muuttaminen.

”Täytyy muistaa, että kun kohtaa ihmisen ja pyytää häntä muuttamaan arvomaailmaansa tai sitä, miten hän on käyttäytynyt viimeiset viisikymmentä vuotta, silloin ei voi vaan mennä faktoilla vaan pitää kulkea ihmisen kanssa se matka.”

Toivola on jo pitkään esiintynyt mediassa vähemmistöjen puolestapuhujana ja usein juuri oman elämänsä kautta. Kolme vuotta sitten hän kertoi Imagessa avoimesti halustaan saada lapsi ja siitä, kuinka vaikeaa se on homomiehelle.

”Ei se ole mun yksityiselämää, vaan mulla on vielä selkeästi erikseen yksityiselämä, josta en ole puhunut julkisuudessa. Silloin kun paljastan elämääni tai tunteitani julkisuudessa, se liittyy aina johonkin laajempaan yhteiskunnalliseen teemaan, josta koen, että ihmisillä on tarve puhua.”

Hänen mielestään tällainen tapa käydä yhteiskunnallista keskustelua on hyvä, ja hän aikoo jatkaa sitä myös kansanedustajana. Hän ei usko, että tilastoilla on samaa voimaa kuin ihmisten tarinoilla.

”Varmasti tulen käyttämään omaa tarinaani, mutta myös monen muun ihmisen tarinaa. Ja ylipäätään haluan, että näistä ihmisryhmistä saataisiin yksilöllisempiä, ja että päätöksen hetkelläkin ymmärrettäisiin, että me puhutaan näistä ihmisistä tässä näin eikä jostain ryhmästä jossain kaukana, jonka kanssa en ole itse ollut koskaan tekemisissä.”

Toivola on kahdenkeskeisessä kahvipöytäkeskustelussa yhtä eläväinen esiintyjä kuin televisiokameroiden edessä. Tästä saa käsityksen katsomalla iltapäivälehtien kuvasarjaa tapaamisesta perussuomalaisten Teuvo Hakkaraisen kanssa. Joku voisi kuvitella, että hän esiintyi tilanteessa kameroista tietoisena, mutta todellisuudessa hän on juuri niin välitön ja ilmeikäs kuin kuvista näkyy.

Se ei kuitenkaan ole se syy, jonka vuoksi Toivolan pääsy eduskuntaan tullaan muistamaan ainakin yhtä kauan kuin perussuomalaisten jytky. Hän on nimittäin ensimmäinen tummaihoinen kansanedustaja. Vaikka lähinnä suomalaisena itseään pitävällä Toivolalla on vaikeuksia suhtautua asiaan, hän ei kuitenkaan vähättele asian merkitystä.

”Olen saanut paljon viestejä ihmisiltä Suomessa ja jopa ulkomailta, ja selkeästi heille on tärkeää, että eduskunnassa on edes joku, joka on samannäköinen kuin he itse.”

Toivola on sanavalmius näkyy esimerkiksi siinä, että hän saa ilmiselvät heikkoutensasakin tuntumaan vahvuuksilta: olematon politiikan tuntemus ja hutera asiaosaaminen ovatkin uutta näkökulmaa ja avoimuutta.

Luonteva tapa esiintyä on kyky, jota suuri osa poliitikoista ei opi koskaan – varsinkaan Suomessa. Voikin olla helpompaa hankkia tarvittava asiaosaaminen. Siinä mielessä voi ajatella, että vuodet New Yorkin näyttelijäkoulussa ovat yhtä arvokkaita kuin yhteiskunta- tai taloustieteen opinnot.

Toivolassa on uudenlaista potentiaalia, jota vihreät kaipaavat juuri nyt. Tv:stä tuttu charmi on purrut ainakin vihreiden eduskuntaryhmässä, jossa hän sai aplodit vaalitappion jälkeisen hengennostatuspuheenvuoronsa jälkeen.

Viime vuosina Toivola on halunnut olla entistä enemmän mukana suomalaisessa arvokeskustelussa ja poliittisessa päätöksenteossa, ja siksi eduskunta tuntuu juuri nyt oikealta paikalta.

”Olen käsittämättömän suurissa täpinöissä siitä, että saan aamulla tulla tänne. Päinvastoin kuin moni sanoo, tämä tuntuu äärettömän konkreettiselta. Se on huikaiseva tunne, kun tietää, että se mitä mä sanon täällä siirtyy siitä eteenpäin, lähemmäs suomalaisen yhteiskunnan ydintä.”

Kaksi viikkoa haastattelun jälkeen Toivola pääsi yllättäen vielä eduskuntaakin lähemmäs tuota ydintä. Perussuomalaisten jättäydyttyä pois Jyrki Kataisen hallitustunnusteluista Säätytalon ovi aukeni vihreille ja samalla myös Toivolalle.

Hänen kanssaan neuvotteluihin osallistuneet vihreät kertovat, että Toivola omaksui uusia asioita nopeasti, mutta piti myös esillä omia poliittisia teemojaan. Häntä luonnehdittiin nopeaksi verkostoitujaksi ja tilannetajuiseksi neuvottelijaksi.

Neuvottelut kuitenkin kariutuivat kahden viikon jälkeen ja työryhmissä tehty työ vaikutti valuneen lopulta hukkaan. Muun muassa sisäistä turvallisuutta ja maahanmuuttoa pohtineessa työryhmässä istuneelle Toivolalle tämä oli kuitenkin arvokas oppitunti. Politiikka on myös pettymyksiä.

Jani Toivola, 33 v.

• Kansanedustaja, lakivaliokunnan ja työ- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen.
• Syntynyt Vaasassa, äiti suomalainen ja isä kenialainen.
• Käynyt Kallion lukion, mutta ei kirjoittanut ylioppilaaksi. Opiskellut lisäksi New Yorkin HB Acting Studiossa.
• Elämäntila-yhtiön luova johtaja. Yhtiöön kuuluu muun muassa Greendress-vaatekauppaketju.
• Tullut tunnetuksi näyttelijänä ja muun muassa Idols-ohjelman juontajana. Viime vuosina kiertänyt luennoimassa kulttuurienvälisestä kommunikaatiosta.
• Asuu yksin Helsingin Ullanlinnassa.
• Harrastaa juoksua, bikram-joogaa ja keittokirjoja.

Tweet