Joulurauha tehdään aseilla

21.12.2007 0.00

Jussi Karmala

Rauhanliike täytti tänä vuonna Suomessa sata vuotta, mutta maailmalla väkivaltaa vastaan taistellaan yhä useammin aseiden avulla.

Muun muassa entisen Jugoslavian ja Ruandan kansanmurhat 1990-luvulla ovat pakottaneet monet perinteisen rauhanaatteen kannattajat arvioimaan uudelleen näkemyksiään sotilaallisten voimakeinojen käytöstä. Samalla keskustelu Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä käy vilkkaampana kuin koskaan.

Eduskunnan puolustus- ja ulkoasiainvaliokuntien jäsen, vihreiden Pekka Haavisto myöntää, että viime vuosikymmenien kokemukset ovat muuttaneet hänen ajatteluaan. Hänen mielestään YK:n mandaatilla tehtävät voimatoimet ovat hyväksyttäviä, jos niillä voidaan suojella suuria kansanryhmiä tai estää etnisiä puhdistuksia.

”Rauhanliikkeessä on tietysti aina idealistinen siipi, joka sanoo, että ongelmat ratkaistaisiin estämällä konfliktit etukäteen. Mutta kysymys siitä, mitä sitten tehdään kun ollaan jo keskellä aseellista konfliktia, jossa siviiliväestö on uhrina, on kyllä muuttanut omaa ajatteluani”, Haavisto sanoo.

Myös entinen ulkoministeri, demarikansanedustaja Erkki Tuomioja korostaa kansainvälisen sotilasyhteistyön merkitystä.

”Kun hallitus ei ole kyvykäs tai halukas suojaamaan väestöään ihmisoikeusloukkauksilta, on välttämätöntä, että kansainvälinen yhteisö puuttuu siihen”, Tuomioja sanoo.

Sotilaallista voimaa käytetään entistä enemmän, koska konfliktit ovat yhä monimutkaisempia ja vaarallisempia. Kuten nyt Afganistanissa, rauhanturvaajilla on usein vastassaan aseistettuja joukkoja, jotka eivät ole sitoutuneet minkäänlaisiin kansainvälisiin sopimuksiin.

Rauhanaatteen mannekiiniksi profiloitunut Tuomiojakaan ei yllättäen tyrmää Suomen Nato-jäsenyyttä.

”Jos meillä on tulevaisuudessa toisenlainen Nato, sitä voidaan katsoa. Mutta nyt ei ole näköpiirissä mitään, mikä perustelisi sotilasliittoon kuulumattomuudesta luopumista.”

Natoa ajankohtaisempana Tuomioja pitää EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista.

”Kannattaa muistaa, että EU on tähän asti ehkä maailman menestynein rauhanprojekti. EU:n laajentuminen levittää myös vakauden ja turvallisuuden aluetta Euroopassa.”

Kansan selvä enemmistö on Tuomiojan kanssa samaa mieltä: maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen Nato-jäsenyyttä vastustaa yli kaksi kolmasosaa suomalaisista.

Haaviston mielestä Suomen Nato-jäsenyydestä keskusteltaessa pitää arvioida, miten parhaiten varmistamme avunsaannin kriisitilanteissa.

”Pitää analysoida ja miettiä, riittävätkö YK ja EU tähän. Jos Nato-jäsenyys parantaa oleellisesti avun saannin varmuutta ilman, että se lisää kriisien todennäköisyyttä alueellamme, jäsenyys olisi varmaan perusteltua”, Haavisto sanoo.

Haaviston mielestä Suomi voisi osallistua Naton nopean toiminnan NRF-joukkoihin, koska yhteistyön syventäminen kansainvälisessä kriisinhallinnassa hyödyttäisi kaikkia osapuolia.

”Todellisen kriisin tullessa olisimme mukana joukossa maita, jotka ovat opetelleet toimimaan yhdessä. En näe tässä sellaista riskiä, että joutuisimme toimintaan, johon emme poliittisesti halua mennä.”

Vancouverin yliopiston Human Security Report -tutkimuksen mukaan aseelliset konfliktit vähentyivät vuosien 1992 ja 2005 välillä 40 prosenttia. Iso ansio muutoksesta annetaan YK:n rauhanturvatoiminnalle. Lopullista rauhaa ei Erkki Tuomiojan mukaan kuitenkaan saavuteta aseilla.

”Aseita voidaan joskus tarvita väkivallan pysäyttämiseen ja rauhan valvomiseen, mutta voimapolitiikan varaan rauhaa ei voi koskaan rakentaa.”

 

Tweet