Lihat järjestykseen!

15.6.2011

Eno

Lypsylehmä ja munakana eivät hetkauta ekologisuusjärjestystä.

Mika Piiroinen kysyy: Sianlihan ja broilerinlihan tuotanto on tiettävästi ekologisempaa kuin naudanlihan. Mutta naudanlihaa on kahta sorttia: vasiten syötäväksi kasvatettujen nautojen liha ja täysinpalvelleitten lypsylehmien liha. On myös olemassa munineiden kanojen lihaa ja eläköityneiden hevosten lihaa. Mikä on näiden kaikkien ekologisuusjärjestys?

Eno vastaa: Nauta, sika, siipikarja on tunnetusti lihojen ekologisuusjärjestys huonommasta parempaan, mitä tulee hiilidioksidipäästöihin.

Päästölaskelmissa liha, maito ja munat on eritelty. Suomessa tilanne on se, että munakanan lihaa ei tule yleisille markkinoille. Munivat kanat päätyvät turkiseläinten rehuksi.

Naudan päästöluvut koskevat Suomessa käytännössä lypsykarjaa, sillä vain 10 prosenttia Suomessa tuotetusta naudanlihasta tulee varsinaisesta lihakarjasta. Liha- ja lypsykarjan vertailu ei ole helppoa. Ääripäät erottuvat kuitenkin selvästi. Esimerkiksi brasilialaisesta lihakarjasta saadaan todella pahat päästöpihvit. Sen sijaan kotimainen kyyttö on ekologinen vaihtoehto nautaeläinten mittakaavassa.

Hevonen on harvinainen vieras ruokapöydässä, kuten sanotaan. Englanninkielisissä maissa se on kokolailla samanlainen tabu kuin koiran syöminen. Manner-Euroopassa hevosta syödään kyllä, ja niin Suomessakin.

Suurin osa ravinsa ravanneista hepoista päätyy kuitenkin haudattavaksi, ei metwurstiin. Niinpä mitään laskelmiakaan ei ole.

Näkisin, että kokonaisjärjestys pysyy samana: sian- ja naudanlihan välillä on miltei kolminkertainen ero hiilidioksidipäästöissä. Kanan ja sian välinen ero on pienempi, mutta jos munakana olisi ekologisempi, järjestys pysyisi samana.

Muistapa siis kesägrillisi äärellä: ken hiilidioksidipäästöt unohtaa, sitä soijanakilla silmään!

Tweet