Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Natalia Baer
Nouseeko se koskaan? Töölönlahdelle on nousemassa kulttuurirakennus, jonka identiteetti kadoksissa ja rahoittajat puuttuvat. Tuomas Rantanen tutkii musiikkitalon pienoismallia.
Musiikkitalon rahoitus repii kulttuuriväkeä
14.12.2007 0.00
Kulttuuriväki nousi lähes yhtenä rintamana vastustamaan VR:n makasiinien purkua musiikkitalon tieltä. Nyt siltä on hukassa yhteinen visio Musiikkitalosta – ketkä ovat sen käyttäjät, millaista toimintaa siellä pitäisi olla ja kuka kaiken maksaa?
Musiikkitalon rahoitus repii kulttuuriväkeä, sillä se on osa taiteenalojen välistä rahoituskilpailua. Jos valtio lisää rahoitusosuuttaan Musiikkitalossa ja ottaa summan kulttuurimäärärahoista, se on oitis pois joltakin muulta taiteenalalta.
Vihreiden kaupunginvaltuutetun ja Voiman kustannuspäällikön Tuomas Rantasen mielestä Musiikkitalo on kaatunut valtion syliin Ylen irtautumisen jälkeen.
”Valtion pitäisi maksaa puuttuva osuus Musiikkitalosta. Budjetin pitää olla järkevä, mutta ylikilpailuttamalla ei pidä tehdä huonoa taloa, jota joudutaan heti korjaamaan. Nyt se on valtion vastuulla”, Rantanen sanoo.
Ylen vetäytyminen Musiikkitalosta ei Rantasta yllättänyt.
”Ylen hallintoneuvosto teki 2004 päätöksen Musiikkitaloon sitoutumisesta käsittääkseni aivan kaaosmaisessa kokouksessa, jonka kaikki osallistujat tiesivät, ettei ilmoitettu rahasumma riitä kattamaan rakennuskustannuksia.”
Musiikkitaloa Helsingin Töölönlahdelle rakennuttava kiinteistöyhtiö etsii kuumeisesti kolmatta kumppania, kun Yle vetäytyi rahoituksesta. Tällä hetkellä valtio vastaa noin puolesta talon rahoituksesta. Neljäsosasta vastaa Helsingin kaupunki.
Musiikkitalon kokonaiskustannukset ovat nousseet jo lähes 180 miljoonaan euroon, kun vielä 2002 hinnaksi arvioitiin reilu 70 miljoonaa.
”Talosta tulee kallis käyttäjille: orkestereille, Sibelius-akatemialle ja sitä kautta yleisölle. Valtio ja Helsingin kaupunki eivät voi pidemmän päälle subventoida lippujen hintoja”, vihreiden kaupunginvaltuutettu Kimmo Helistö sanoo.
Tuomas Rantasen mielestä yritysrahoittajat eivät ole mahdoton ajatus, jos ne valitaan hyvin. Samalla hän epäilee, haluaako mikään yritys yhdistää nimeään jokseenkin epätoivoisella tavalla ajettuun hankkeeseen.
Rantasen mukaan musiikkitaloa on tehty kuin pula-ajan kakkua: yritetty yhdistää kolmen organisaation tarpeet, ja samalla karsittu ja karsittu.
Tilojen karsimisen vuoksi musiikkitalon alkuperäiset pääkäyttäjät Sibelius-akatemia, Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri joutuvat taistelemaan elintilastaan – sekä keskenään että vuokralaisten kanssa. Tiloissa tullaan varmasti kuulemaan klassisen musiikin lisäksi massoja houkuttelevia viihdeartisteja. Myös Sibelius-akatemia joutuu hajasijoittamaan toimintansa Musiikkitalon jälkeenkin.
”Sibelius-akatemian tilantarve kasvaa koko ajan. Jo Musiikkitalo-kaavasta päätettäessä oli selvää, ettei korkeakoulu mahdu taloon kokonaan”, Rantanen kertoo.
Jotkut ihmettelevät, miksi Sibelius-akatemian täytyy levittäytyä juuri Töölönlahdelle.
”Alusta lähtien olen ihmetellyt, miksi Sibelius-akatemian opiskelijoiden pitäisi saada opiskella Suomen kalleimmalla tontilla, joka olisi hyvä paikka esimerkiksi keskustakirjastolle. Toisaalta opiskelijat tuovat taloon varmasti uutta, kokeilevaa ja pienimuotoisempaa musiikkia”, muusikko ja kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsen Jussi Chydenius sanoo.
Musiikkitalon lobbarit ovat esittäneet, että makasiinien toiminnan voi siirtää Musiikkitalon tiloihin. Rantasen mielestä väite on pötyä. Rantanen toimi aikoinaan aktiivisesti VR:n makasiinien säilyttämisen puolesta sekä Pro Makasiinit -kansalaisliikkeessä että kaupunginvaltuutettuna.
”Makasiineja ei saa takaisin. Musiikkitalon suurin haaste on murtaa klassiseen musiikkiin liitettyä elitismileimaa. Se on kuitenkin näillä pelinappuloilla hyvin vaikeaa, sillä kohta on taas veronmaksajien piikki auki tavalla, joka ei olisi mahdollista minkään muun kulttuurialan kohdalla.”
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
