Natalia Baer

Itämeren puhdistamiseksi monta uutta ohjelmaa

14.12.2007 0.00

Lena Björklund

Itämeren rantavaltiot päättivät marraskuussa toimintaohjelmasta, jolla Itämeren ekologinen tila pyritään palauttamaan 1940-luvulla vallinneelle tasolle vuoteen 2021 mennessä. Ei olisi enää hapettomia pohjia, ja levien taso olisi luonnollinen.

Lapsuudessaan Suomenlahdella liikkunut varttuneempi väki voi muistella, mitä se tarkoittaisi: vesi olisi kirkkaampaa, näkösyvyys kuusi metriä nykyisen neljän sijaan.

Entisten ilojen palauttamiseksi fosforia on Itämeressä vähennettävä 42 prosenttia ja typpeä 18 prosenttia. Toimintaohjelmaan sisältyy päätös taakanjaosta, eli maakohtaiset päästökatot mereen päätyville ravinteille.

Ohjelman valmistellut Itämeren suojelukomissio, eli Helcom, pitää sitä historiallisena. Mitään vastaavaa ei tässä yhdeksän Itämeren rantavaltion ja EU:n muodostamassa suojelukomissiossa ole sen yli kolmenkymmenen toimintavuoden aikana päätetty.

Ohjelma sai EU:n alueiden komitean tämän vuoden palkinnon parhaasta Euroopanlaajuisesta ympäristöprojektista.

Itämeren huonosta tilasta elokuussa raportoinut Maailman luonnonsäätiö WWF tuomitsi Helcomin toimintaohjelman tuoreeltaan. Ohjelman kaksi vuotta kestänyt käsittely karsi siitä WWF:n mukaan tärkeitä tavoitteita, ja siitä tuli pelkkä poliittinen julistus.

”Olemme pahoillamme, ettei ohjelmaan kirjattu toimia esimerkiksi tulokaslajeja mukanaan tuovien alusten painolastivesien nykyistä tarkemmasta kontrolloinnista”, sanoo Suomen WWF:n meriohjelman päällikkö Anita Mäkinen.

Vaatimus oli alkuperäisessä ohjelmassa, niin kuin toinenkin WWF:n

kannattama, mutta poistettu vaade, jonka mukaan alusten pitää jääolosuhteissa käyttää luotsia.

Helcomissa päätökset tehdään konsensuspohjalta. Ne ovat suosituksia eivätkä sillä tavalla sitovia, että niistä poikkeaminen veisi tuomioistuimeen tai aiheuttaisi kurinpitotoimia.

Mäkinen asettaakin sitovuuteen liittyvät toiveensa EU:n meristrategiaan ja sen laillisesti sitovaan meristrategiadirektiiviin. Strategiassa Euroopan meret on jaettu ekoalueiksi. Strategia edellyttää kansallisia toimintaohjelmia, mutta myös alueellista koordinaatiota.

EU:n meristrategia kuulostaa mahtavammalta kuin Helcomin toimintaohjelma, mutta asia on mutkikkaampi. Meristrategia muodostaa EU:n tulevasta meripolitiikasta vain niin sanotun ympäristöpilarin eivätkä siihen kuulu esimerkiksi kalastukseen tai maanviljelyyn liittyvät kysymykset.

Helcomin ohjelmassa pyrittiin eroon tällaisesta toimiala-ajattelusta.

”Alkuperäisessä toimintaohjelmassa oli hieno ja ylevä horisontaalisten ratkaisujen aikaansaamisen pyrkimys”, Mäkinen sanoo. Hän toivoo, että EU:n meripolitiikka ottaa vastuun horisontaalisuudesta. Ainakin siinä on käsite spatial planning, joka tarkoittaa toimintojen yhteistä suunnittelua.

Komissio hyväksyi meripolitiikan toimintaohjelman, eli Sinisen kirjan lokakuussa. Seuraavaksi sitä käsittelee ministerineuvosto, todennäköisesti vielä tänä vuonna.

Suomessa aiotaan elää Helcomissa sovitun taakanjaon mukaan, vaikka päästökatot ovatkin suosituksia. Suomi joutuu vuosittain vähentämään 150 tonnia fosforia ja 1 200 tonnia typpeä ravinnevalumistaan.

Enempäänkin olisi ollut valmiutta. Saaristomerellä Suomi sitoutuu vähentämään ravinteita enemmän kuin sille kuuluisi, koska alueella on käynnissä maatalouden pilottihanke.

Itämeren rantavaltioista eniten päästöjään joutuvat vähentämään Puola ja Venäjä. Vuosittaiset vähennystavoitteet Puolalle ovat 8 760 tonnia fosforia ja 62 400 tonnia typpeä, Venäjälle vastaavasti 2500 tonnia fosforia ja 6 970 tonnia typpeä.

Vähennyksiin tähtäävien kansallisten ohjelmien on oltava valmiit vuoteen 2010 mennessä ja tavoitteet on saavutettava 2021 mennessä.

Ympäristöministeriön ylitarkastajan Maria Laamasen mukaan Suomi otti Helcomin ohjelman käsittelyn vakavasti siksi, että sen toivotaan edistävän EU:n meristrategiadirektiivin toimeenpanoa. Myös Laamanen toivoo suosituksista sitovia.

”Toiveissa on, että kuormitusvelvoitteet tulisivat EU:n meristrategian myötä EU-maille sitoviksi.”

Näin rantavaltioista olisi sitovuuden ulkopuolella enää Venäjä. Se taas on ympäristöministeriön hallitusneuvoksen Ulla Kaarikivi-Laineen mukaan ilmoittanut panostavansa niihin kansainvälisiin sopimuksiin, joissa se on mukana – joten toivoa on.

Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö Nefco on suunnitellut yhteistyössä Helcomin kanssa toimenpiteitä, joilla rehevöitymistä voisi vähentää nopeasti ja kustannustehokkaasti. Fosforin käytön kieltäminen pyykinpesuaineissa olisi yksi tällainen toimi.

Tehokasta olisi myös rajoittaa Pietarin tuntumassa olevien kanatilojen ravinnepäästöjä. Alueella on tiloja, joilla on jopa useita miljoonia kanoja. Yhteensä kanaloissa syntyy vuosittain

800 000 tonnia lantaa. Kertymän fosforipäästöt ovat yhtä suuret kuin koko Suomenlahden fosforivalumien vähennystavoite Helcomin toimintaohjelmassa.

Tweet