Kirkko irti valtiosta, Tuija?

14.12.2007

Jarkko Tontti

Äskettäin julkaistun mielipidetutkimuksen mukaan suomalaiset pitävät kaikkein tärkeimpänä perusoikeutena yhdenvertaisuutta.

Hieno homma.

Tasa-arvon toimeenpaneminen käytännössä onkin sitten toinen juttu. Siinä tarvitaan poliittista rohkeutta.

Vähemmistöjen oikeuksien puolustamisella ei pysty keräilemään helppoja irtopisteitä, toisin kuin vaikkapa omille kotikulmille etuja haalivalla kyläpolitikoinnilla.

Tästä huolimatta myönteistä kehitystä on tapahtunut. Oikeusministeri Tuija Brax käynnisti äskettäin samaa sukupuolta olevien parien perheen sisäisen adoptio-oikeuden valmistelun.

Jos uudistus menee läpi, poistuu jälleen yksi kansalaisten yhdenvertaisuuden epäkohta Suomesta.

Uskonnollisen yhdenvertaisuuden puutteiden suhteen Brax sen sijaan ei ole ainakaan vielä käynnistänyt edes selvitystyötä, vaikka hänen oman puolueensa vihreiden korkein päättävä elin onkin asiasta selkeästi lausunut: ”…monikulttuurisessa yhteiskunnassa valtion tulee kohdella kaikkia uskonnollisia yhteisöjä tasaveroisesti ja valtion erityissuhde kahteen uskonnolliseen yhdyskuntaan on lopetettava”.

Suomessa paheksutaan yleisesti esimerkiksi Irania, jossa valtionkirkolla on suuri vaikutusvalta ja uskonnonvapaudesta tai yhdenvertaisuudesta ei voida edes puhua.

Jostain syystä kotikonnuilla samaa ongelmaa ei tunnusteta olevan olemassakaan, vaikka Suomessa on yhä kaksi etuoikeutettua uskonnollista yhdyskuntaa, joiden erioikeuksia toisin uskovilla tai uskonnottomilla ei ole.

Eduskunta aloittaa istuntokautensa vuodesta toiseen valtionkirkkojen rituaaleihin osallistumalla, ja Suomen perustuslaissa mainitaan evankelis-luterilainen kirkkokunta.

Joillakin uskonnollisilla yhteisöillä on oikeus vihkiä avioliittoon, joillakin ei. Yritykset tukevat yhteisöveron kautta valtionkirkkoja omistajiensa ja työntekijöidensä maailmankatsomuksesta riippumatta. Voiko liikeyritys uskoa jumaliin?

Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Suomen rikoslaissa on yhä kriminalisoitu jumalanpilkka. Minun mielestäni riittäisi, jos jumalanpilkka muutettaisiin asianomistajarikokseksi, eli vain rikoksen uhri voisi käynnistää syytetoimet, jos katsoo tulleensa loukatuksi.

Lasten, jotka ovat muodollisesti valtionkirkkojen jäseniä, on pakko osallistua uskonnonopetukseen, vaikka vanhemmat haluaisivat sen sijasta elämänkatsomustietoa.

Uskontokuntiin kuulumattomat lapset sen sijaan saavat vanhempien niin halutessa osallistua uskonnonopetukseen.

Miksi ihmeessä? Miksi uskikset, myös uskonnonopettajat, eivät tyydy oman uskontonsa harjoittamiseen, vaan haluavat ensisijaisesti säilyttää yhteiskunnallisen valta-asemansa ja saavutetut etuoikeutensa?

Huhuu, Tuija, yhdenvertaisuus tarkoittaa yhdenvertaisuutta, ei siitä voi olla poikkeuksia.

Tweet