Nooan arkissa

7.12.2007 0.00

Eno

Tietämätön kysyy: Yhdysvalloissa kreationistit ovat nyt rakentamassa uutta Nooan arkkia. Arkki oli silloin, 4 000-vuotta sitten, 3-kerroksinen ja sen muut mitat olivat 180x30x18 metriä. Arkissa oli puhtaita maaeläimiä seitsemän paria, lintuja seitsemän paria ja saastaisia (sika) yksi pari. Tulva kesti vuoden, kuukauden ja 20 päivää. Mistä Nooa sai leijonille, kolibreille ynnä muille ruuan ja veden, kun merivesi ja makea vesi menivät sekaisin? Oliko Araratin vuoren lähistöllä jäävuoria ja miten pärjäsivät maakasvit? Ja miksi Nooa uhrasi kaikkia puhtaita eläimiä luojalleen heti vedenpaisumuksen loputtua?

–Suolaan halkeamassa

Eno vastaa: Melkein tekisi mieleni pyytää sinua soittamaan päivystävälle piispalle ja kysymään häneltä vastauksia kysymyksiisi. Voisit samalla kysyä minunkin puolesta, miten uskovaiset erottavat Raamatusta ne kohdat, jotka pitäisi lukea kirjaimellisesti, ja ne, jotka pitäisi ymmärtää kauniin vertauskuvallisesti. Todistustaakka Raamatun tottapitävyyden suhteen on joka tapauksessa uskovaisilla, ei meikäläisen kaltaisilla epäilijöillä.

Kunnes toisin todistetaan, sanonkin siis, että tarina Nooasta, arkista ja vedenpaisumuksesta on puhdasta satua. Sadussa voi tapahtua mitä vain. Ei silti, maailmassa on ihan tarpeeksi valopäitä, jotka ottavat Raamatun jutut täysin kirjaimellisesti. Nooan arkin käytännön problematiikkaa käsittelee amerikkalainen kreationisti John Woodmorappe teoksessaan Noah’s Ark: A Feasibility Study. Muista kuitenkin uskoa Nooan tarinaan ensin.

Kreationistit, eli luomisopin kannattajat, hylkäävät vallitsevan tieteellisen käsityksen evoluutioteoriasta. He ovat esittäneet kaikenlaisia ideoita siitä, miten arkissa elettiin. Joidenkin mukaan eläimet olivat jonkinlaisessa talviunessa reissun aikana, joten sapuskaa ei juuri tarvittu. Heidän mukaansa vesi ei ollut ongelma, koska tulviva vesi oli makeaa. Kasvien selitetään selviytyneen tulvasta siemeninä.

Mitä tulee uhraamiseen, minusta se osoittaa että Jumalalla oli pimeä huumorintaju. Ensin Nooa väkineen pitää elossa koko luomakuntaa reilun vuoden verran, ja sitten Jumala käskee tappamaan osan elukoista, kun nyt uhrit sattuivat miellyttämään häntä.

Tästä ehkä pääsemme tarinan vertauskuvalliseen sisältöön. Mitä Nooa siis opettaa? Että jos Jumala on tyytymätön meihin ihmisiin, hän voi tappaa kaikki ja vielä viattomat eläimetkin. Ja vaatia uhreja päälle.