Julma totuus tehotuotannosta

7.12.2007 0.00

Maria Väkiparta

A-studio (28.11.2007) toi ruutuihin suomalaisen tehotuotannon epämiellyttävän totuuden. Oikeutta eläimille -järjestön 21 suomalaisella broileritilalla, 60 sikalassa ja 20 kanalassa 2006 ja 2007 kuvaama videomateriaali toi silmien eteen omassa ulosteessaan tahriintuneita, hoitamattomista paiseista ja haavoista kärsiviä, kituvia sikoja ja kanoja ja lajitoveriensa jaloissa makaavia eläinten raatoja.

29.11. Ylen Aamu-tv-lähetyksessä järjestön materiaalia kommentoinut MTK:n kotieläinasiamies moitti kuvaustapaa epäreiluksi, koska tilallisille ei ollut etukäteen ilmoitettu tutkimuksesta. Osoitteessa www.tehotuotanto.net olevan kuvamateriaalin nähtyään voi jokainen miettiä, mikä on epäreilua.

Tosiasiassa edes eläinsuojelulain noudattaminen ei takaa eläinten hyvinvointia. Esimerkiksi tilanahtauden osalta kuvattu materiaali vastasi osittain lain vaatimuksia. Laki ei suo tuotantoeläimille mahdollisuutta sen enempää lajinmukaiseen sosiaaliseen käyttäytymiseen, virikkeisiin kuin riittävään liikuntaankaan.

Vaikkeivät eläinsuojelulain vaatimukset ole mitenkään kohtuuttomia, lakia rikotaan toistuvasti. 2006 rikkeitä havaittiin noin joka kolmannella tarkastetuista tuotantoeläintiloista.

Oikeutta eläimille -järjestön salaa kuvaama materiaali ei toisin sanoen edustanut vain räikeimpiä poikkeuksia, vaan antoi varsin kattavan kuvan suomalaisen tehotuotannon arkipäivästä. Kuvattujen sikatilojen joukossa oli muun muassa kasvattajajärjestön hiljattain palkitsema tila – palkitsemiskriteerit eivät ilmeisesti liittyneet eläinten hyvinvointiin…

Vähemmistö- ja lapsiasiavaltuutettujen kautta pyritään valtion tasolla varmistamaan tiettyjen ihmisryhmien oikeuksien toteutuminen. Eläinasiavaltuutetun viran luominen voisi edesauttaa eläinten oikeuksien turvaamisessa, ja onkin toivottavaa, että hallitus tarttuu vihreiden kansanedustajan Oras Tynkkysen jättämään toimenpidealoitteeseen eläinasiavaltuutetun viran perustamisesta.

Tällä hetkellä eläinsuojeluvalvontaa suorittaa pääsääntöisesti kunnaneläinlääkäri, joka saa palkkansa valvomiltaan tahoilta.

Eläinkunnan tuotteisiin tulisi lisäksi selkeästi merkitä, millaisissa olosuhteissa ne on tuotettu, jotta kuluttajat voisivat äänestää lompakollaan.

Näitä lainsäädännön muutoksia odotellessa jokainen voi tehdä jotain: korvata edes osa eläinkunnan tuotteista kasvikunnan tuotteilla. 1950 suomalainen pärjäsi keskimäärin 30 kilolla lihaa vuodessa, 2005 lihaa kului jo yli 70 kiloa henkeä kohden. Kun ostat lihaa, suosi lähellä tuotettua luomulihaa. Koska broileria ei Suomesta toistaiseksi saa luomuna eivätkä broilerituotantotilat kuulu ollenkaan eläinsuojelulain valvontaan liittyvien tarkastusten piiriin, broilerin voi jättää kokonaan pois lautaselta.