Suomen lipusta voitaisiin järjestää kansanäänestys

27.10.2006 5.52

Tae Hye

Olemme tottuneet pitämään siniristilippua lähes itsestään selvänä itsenäisen Suomen symbolina. Kuitenkin kansallisen herätyksen vuosikymmeninä 1800-luvun puolivälistä kansalaissotaan saakka esitettiin monia ehdotuksia Suomen lipuksi, jotkut sinivalkoisia, toiset punakeltaisia. Vuoden 1862 purjehduskilpailuissa Suomen lippuna käytettiin valkoisesta ylä- ja sinisestä alakaistasta muodostunutta lippua, joka oli sattumalta samanmallinen kuin samana vuonna virallistettu San Marinon tasavallan lippu.

Tammikuussa 1918 eduskunnassa ehdotettiin Suomen lipuksi sinivalkokaistaista lippua, jonka yläkaista on sininen ja alakaista valkoinen. Sinivalkokaistainen lippu on vuoden 1862 valkosinikaistaista parempi, koska sitä ei sekoiteta San Marinon samankaltaiseen lippuun. Kansalaissodan jälkeen kuitenkin virallistettiin siniristilippu, ilmeisesti koska se vastasi paremmin voittanutta oikeistolaista ideologiaa.

Siniristilippu edustaa kristillistä arvomaailmaa. Sen piilotajuntaan vaikuttava viesti on: ”Kristillisyys liittyy isänmaallisuuteen. Jollet ole kristillismielinen, et ole isänmaallinen, ja jollet ole isänmaallinen, et ole kunnon kansalainen.” Demokraattisessa, moniarvoisessa yhteiskunnassa ei kuitenkaan voida olettaa, että kaikkien kansalaisten tulisi virallisissa tilaisuuksissa osoittaa kunnioitusta yhden uskonnon symbolille. 2000-luvulla olisi jo aika erottaa kirkko valtiosta ja muuttaa valtiolliset tunnukset uskonnollisesti neutraaleiksi.

Muutama vuosi sitten nousi esiin kysymys kansallislaulun muuttamisesta. Olisi tarpeen aloittaa myös keskustelu lipusta. Väreinä tulisi säilyttää sininen ja valkoinen, koska ne ilmentävät maamme luontoa, tuhansia järviä ja talvista lunta. Lippuehdotuksia saattaisi olla moniakin, mutta mielestäni yksinkertainen, selkeä ja historiallisesti looginen vaihtoehto olisi sinivalkokaistainen lippu. Se muistuttaisi jossain määrin, muttei liikaa veljeskansamme eestiläisten sinimustavalkoista lippua.

Keskustelun ohella olennaista on käytännön toiminta, joka voi panna muutokset liikkeelle. Ehdotankin, että humanistit, vapaa-ajattelijat, buddhalaiset, vihreät ja kaikki ihmisten yhdenvertaisuutta kannattavat kansalaiset alkaisivat käyttää sinivalkokaistaista lippua maamme uutena, toistaiseksi epävirallisena lippuna juhlatilaisuuksissa, mielenosoituksissa, kesämökeillä, julisteissa ja julkaisujen kuvituksessa.

Julkisen lippukeskustelun myötä punnittaisiin muitakin ehdotuksia ja kysyttäisiin kansalaisten kannatusta eri vaihtoehdoille. Vähitellen uuden lipun, joko sinivalkoisen tai jonkun muun mallin käyttö leviäisi, vakiintuisi ja lopulta järjestettäisiin kansanäänestys, jossa se hyväksyttäisiin tasavallan viralliseksi tunnukseksi, kukaties vaikkapa vuonna 2018. Ja muut Pohjoismaat seuraisivat edistyksellisen Suomen esimerkkiä poistamalla ristikuviot!

Kirkon ja valtion erottaminen ei ole tärkeää pelkästään vapaa-ajattelijoiden ja uskonnollisten vähemmistöjen tasa-arvoisen oikeuksien kannalta. Myös kristityt voivat aivan hyvin kannattaa sitä, mikäli todella kunnioittavat lähimmäisiään, alkukristillisten ihanteiden mukaisesti. Niin valtiokirkot kuin valtiopuolueetkin kuuluvat menneisyyteen. Tulevaisuus on vapaiden, tasa-arvoisten, eri maailmankatsomuksia kunnioittavien ihmisten maailma.