Edessä kuumat ilmastoviikot

30.11.2007 0.00

Elina Grundström

Takana on varsinainen ilmastonmuutoksen teemavuosi, mutta vasta seuraavien kahden viikon aikana ihmiskunnan todellinen tahtotila punnitaan. Balilla pidettävät ilmastokokoukset koettelevat kaikkien maailman ympäristövirkamiesten istumalihaksia.

Balin kokousten tärkein tavoite on saada aikaan ”tiekartta”, eli selvät sävelet siitä, miten Kioton sopimuksen jälkeiset päästörajoitukset neuvotellaan. Pelkästään tiekartan aikaansaamista pidetään vaikeana, kun neuvottelupöydässä on lähes kaksisataa maata.

Neuvottelujen lähtökohtana on Kiotossa sovitun ja ensi vuonna alkavan globaalin päästökaupan kehittäminen. Elinkeinoelämän lobbarit ovat hämmentäneet soppaa koko syksyn esittämällä vaihtoehtoisia malleja. Economist-lehti ja useat muut talouselämän äänenkannattajat ovat ehdottaneet päästökaupan tilalle joko päästöveroja tai sektorikohtaista kansainvälistä päästökauppaa, jossa esimerkiksi suomalaiset ja intialaiset terästehtaat tasaisivat päästöjä keskenään. Ilmastoskeptikko Bjørn Lomborg ehdottaa pirskottamaan merestä suolahiukkasia ilmaan.

Balin kokous on byrokraattinen ja varmaan myös aika raskas ja tylsä. Nyt ei kuitenkaan ole uusien jännittävien ideoiden aika. Tai vanhojahan nämä ovat. Kun yhteisverotusta ei ole saatu toimimaan edes EU:ssa, miten se onnistuisi globaalisti? Ja jos jotain ihan uutta järjestelmää aletaan suunnitella – koska sen kanssa päästään yhtä pitkälle kuin tämän nykyisen?

Päästökaupasta on neuvoteltu vuosia ja se näyttää kaikkine ongelmineenkin olevan poliittisesti hyväksyttävin, toteutumiskelpoisin ja kustannustehokkain malli ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Minun sankareitani ovat ensi viikkojen aikana ne tylsät harmaat byrokraatit, jotka eivät varmaan ehdi edes biitsille saatikka surffaamaan, vaikka ovat Balilla. Tehkää se: pankaa hankala neuvotteluprosessi eteenpäin!