Juoksupoika

18.2.2011 9.41

Jenni Leukumaavaara

Veronmaksajien keskusliiton Teemu Lehtinen vetelee Suomen veronaruja tärkeissä työryhmissä, mediassa ja hallitusneuvottelujen kulissiseissa. Mutta onko hän oikeasti sitoutumaton tavallisten ihmisten edunvalvoja?

Teemu Lehtisestä piirtyy esiin kaksi kuvaa. Ensimmäisessä on espoolainen perheenisä, ulospäinsuuntautunut kaikkien kaveri, joka vetää yhtä Suomen suurimmista etujärjestöistä. Hän sanoo olevansa poliittisesti sitoutumaton, maltillinen hyvinvointivaltion ystävä, ”tavallisen työssäkäyvän peruskansalaisen asialla”.

Lehtinen on myös se henkilö, jota toimittajat haastattelevat, kun tarvitaan joku kertomaan selkokielellä, mitä veromuutos käytännössä tarkoittaa. Hän vääntää rautalangasta, hymyilee ja rohkaisee keskituloisia kuluttamaan. Tiedotusvälineet esittelevät Lehtisen objektiivisena, puolueettomana hahmona.

Se toinen kuva Teemu Lehtisestä on synkempi.

”Varsin suuri merkitys [Sata-]komitean työlle oli sillä, että puheenjohtajistossa kokoomuksen kantaa edusti puolueen peruslinjasta selvästi oikealla oleva Teemu Lehtinen.”

Näin kirjoittaa Osmo Soininvaara kirjassaan Sata-komitea – miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa. Soininvaaran mielestä Lehtinen käytännössä pilasi komitean työn jääräpäisyydellään ja veromuutosten vastustamisillaan.

Tätä juttua varten haastatellut talous- ja yhteiskunnalliset vaikuttajat nimeävät Lehtisen kokoomuksen juoksupojaksi, joka tavoittelee Suomeen tasaveroa ja ajaa vain hyvätuloisten asiaa. Ja vaikka Lehtisestä ei pitäisikään, kaikki kertovat hänen olevan hyvin ahkera ja – niin, jääräpäinen, kuten Soininvaarakin sai todeta.

Ahkeruus näkyy esimerkiksi siinä, että kun googlaa Veronmaksajat ja Teemu Lehtisen, saa pitkän listan liiton vaatimia veronkevennyksiä. Ja kun silmäilee viime hallitusten tekoja, ne menevät aika tavalla yksiin Veronmaksajien toiveiden kanssa.

Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana toteutettiin parin miljardin euron kevennysohjelma työtulovähennyksiin. Ennen viime vaaleja liitto esitti eläketulovähennystä, joka toteutettiin.

Lehtinen nähtäneen Säätytalon käytävillä huhtikuun hallitusneuvotteluissa, eikä hän todennäköisesti tyhjin käsin joudu sieltä lähtemään.

Lehtisen asemasta kertoo laaja näkyvyys ja se, että on poikkeuksellista, että etujärjestön johtaja on esimerkiksi Sata-komitean jäsen. Asemasta kertoo sekin, ettei kukaan juttuun haastatelluista halua esiintyä nimellään. Mihin Lehtisen valta perustuu?

”Hän on verkostoitunut juuri oikeisiin henkilöihin, ja ihmisenä Lehtinen on miellyttävä ja osaa esiintyä. Hän myös tietää ennakkoluulot, joita joillakin ihmisillä on järjestöä kohtaan, ja osaa blokata ne hyvin. On oltava tarkkana, että pysyy oikeilla kärryillä”, Veronmaksajain keskusliitossa työskennellyt henkilö sanoo.

”Missään nimessä hän ei ole neutraali taho kommentoimaan veroasioita tai työskentelemään verotyöryhmissä”, sanoo eräs yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Ruotsissa asuva suomalainen taloustutkija Juhana Vartiainen ihmetteli heinäkuussa, miten Lehtinen voi olla mukana Martti Hetemäen verotyöryhmässä.

”Veronmaksajien keskusliiton toimitusjohtajallehan järjestönsä maksaa palkkaa siitä, että hän ajaa verojen alentamista. Kysyn, että vähentääkö se tällaisen asiantuntijaryhmän uskottavuutta, että siellä on joku puhtaassa edunvalvontaroolissa”, Vartiainen tiedusteli.

Lehtinen katsoo terävästi silmiin, kuten hänen takanaan toimiston seinällä oleva huuhkaja valokuvastaan. Oranssisilmäinen huuhkaja kävi tervehtimässä Lehtistä Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan toimiston ikkunan takaa muutama vuosi sitten. Huuhkaja istui katonrajassa olevan parvekkeen kaiteella juuri niin kauan, että Lehtinen ehti yhyttää Veronmaksajien julkaiseman Taloustaito-lehden kuvaajan paikalle.

Huuhkaja ei ole Suomen jalkapallojoukkueen maskotti Bubi, Lehtinen arvelee.

Lehtinen nojautuu vaaleansinisellä kangassohvallaan eteenpäin ja maistelee Osmo Soininvaaran hänestä esittämiä lausuntoja.

”Minähän en ole minkään puolueen jäsen, olen sitoutumaton ihminen. On aika erikoista, että vihreiden entinen puheenjohtaja ja kansanedustajaehdokas on mielestään komitean työssä sitoutumaton. Sitten hän leimaa toisen puheenjohtajiston jäsenen, joka taas on sitoutumaton, kokoomuslaiseksi. Ei tämä minusta ihan oikein mene”, Lehtinen sanoo.

Soininvaara oli toivonut, että Sata-komitea pystyisi uudistamaan sosiaaliturvaa pohjamutia myöten. Lehtinen oli eri linjoilla.

”Ei me [keskusliitto] Sata-komiteassakaan haettu sosiaaliturvaan mitään vallankumousta.”

Juuri tämä Lehtisessä korpeaa taloustutkijoita ja hänen kanssaan työskennelleitä: työryhmissä on tarkoitus hellittää hetkeksi edustamansa tahon tavoitteista ja tutkia ongelmaa etäämmältä, koko yhteiskunnan etua tavoitellen. Kansantaloustieteen tohtori Teemu Lehtinen ei tähän pysty.

Löytyisikö syy itsepäisyyteen lapsuudesta?

 

Kahdeksanvuotias Teemu Lehtinen lukee keskittyneesti Enid Blytonin Viisikkoja Espoon Tapiolassa, rivitalossa Leppäkertuntiellä. Kolmen sisaren keskellä kasvaneelle hiljaiselle pojalle lukeminen on mieluisaa ajanvietettä.

Diplomi-insinööri-isän ja lukiossa fysiikkaa opettaneen äidin pojalta sujuu myös matematiikka, ja kotikaupungin Teknillinen korkeakoulu tuntuu luontevalta vaihtoehdolta lukion jälkeen.

1980-luvun puolivälissä, kun diplomi-insinööriksi valmistuminen lähestyy, Lehtinen alkaa kaivata muunkinlaista ajattelunsa haastamista. Hän hakee ja pääsee Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan, jossa opiskelee kansantaloustieteen tohtoriksi asti. Asunto, nyt jo tulevan vaimon kanssa jaettu, pysyy kuitenkin kaiken aikaa Espoossa.

”Minua on nuoresta alkaen kiinnostanut yhteiskunnallisten ja poliittisten asioiden seuraaminen ulkopuolisena tarkkailijana. Kansantaloustiede ja veroasiat antoivat asiaan lähestymiskulman.”

Opintojen jälkeen Lehtinen hakeutui valtiovarainministeriöön. Hän teki laskelmia ja oli monissa työryhmissä sihteerinä.

Lehtinen arvelee insinööritaustansa näkyvän siinä, että hän on työssään ennen kaikkea käytännöllinen, ei niinkään ideologinen.

Edelleenkin Lehtinen mielellään laskee asioita, jos aikaa muulta jää. Hän paneutuu asioihin ja työskentelee usein kotona iltaisin ja viikonloppuisin.

”Kyllä minulla aikaa perheellekin jää, vaikka vaimo ja lapset saattavat olla toista mieltä.”

Veronmaksajiin tutkimuspäälliköksi Lehtisen pyysi vuonna 1994 Heikki J. Perälä, liiton tuore toimitusjohtaja ja valtiovarainministeri Iiro Viinasen entinen erityisavustaja. Perälän myötä liiton linja muuttui entistä oikeistolaisemmaksi, ja Lehtinen on jatkanut samaa linjaa.

”Heidän ongelmakseen alkaa kohta muodostua se, ettei kovin paljon oikeammalle enää pääse. On mielenkiintoista nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu”, pohtii eräs yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Veronmaksajia Lehtinen on luotsannut 14 vuotta. Mutta mitä hän oikeastaan johtaa?

”Se on kummallinen ilmiö. Ketä Veronmaksajien keskusliitto oikeastaan edustaa? Kaikkihan me olemme veronmaksajia, eivätkä he mitenkään voi edustaa meitä kaikkia erilaisten intressiemme vuoksi”, pohtii elinkeinoelämän keskeinen ja pitkäaikainen vaikuttaja.

Lehtisen mukaan liitto edustaa keskituloisia, työssäkäyviä kansalaisia, eli heitä jotka suurimman osan veroista maksavat. Liitolla on yli 230 000 jäsentä.

Veronmaksajien keskusliitto on 2000-luvun puolivälissä tehnyt jopa kantelun Patentti- ja rekisterihallitukselle, koska se vastusti Iloiset veronmaksajat -yhdistyksen rekisteröimistä.

”Emme vastusta uutta yhdistystä, vaan sen rekisteröitymistä harhaanjohtavalla nimellä. Toivomme laajaa keskustelua veroista, mutta uusi yhdistys toimikoon omissa nimissään. Nyt nimi on hieman hauskaa opiskelijahuumorimielessä, mutta ei pysyvästi hauskaa”, Lehtinen kommentoi tuolloin Ylioppilaslehdelle.

Palataan vielä hetkeksi Teemu Lehtisen vapaa-aikaan. Teatterista pitävä Lehtinen kävi viimeksi katsomassa Ryhmäteatterin S.O.S.-näytelmän, joka kertoo syrjäytymisvaarassa olevista ihmisistä. He jäivät Lehtisen mieleen.

”Pidin näytelmästä kovasti. Tuli mieleen, että heitä pitäisi yhteiskunnankin auttaa. Raha ei ole ainoa ratkaisu, kun ihmisillä on ongelmia ja he kaipaavattukiverkkoa. Ihmiset tarvitsevat palveluja, sosiaalitoimea, terveydenhuoltoa ja muuta sellaista.”

Teemu Lehtinen, 49 v.

• Valtiotieteiden tohtori, diplomi-insinööri.
• Veronmaksajien keskusliiton toimitusjohtajana vuodesta 1997.
• Työskennellyt 1990-luvulla valtiovarainministeriössä finanssisihteerinä sekä Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa erikoistutkijana.
• Oli jäsenenä Sata-komiteassa ja Hetemäen verotyöryhmässä.
• Harrastaa teatteria katsomon puolelta, pyöräilyä ja lukemista.
• Asunut koko ikänsä Espoossa.
• Perheeseen kuuluu puoliso Helena Lehtovirta, lapset Henri, Leo ja Melina.

Tweet