Ay-räksytys raiteiltaan

30.11.2007 0.00

Markus Penttinen

Tutkija Kimmo Kevätsalo oli ottanut ammattiyhdistysliikkeen kansainvälisen toiminnan ja YK:n työjärjestön ILOn hampaisiinsa Vihreän Langan (VL 16.11.) haastattelussa.

Kevätsalon oletuksiin kuului, että ILO ja maailman ay-liike ajavat vain eliitin asiaa siitä syystä, että ainoastaan osa työntekijöistä on järjestäytyneitä. Lisäksi Kevätsalo väittää, ettei ILOon ja ay-liikkeeseen kuuluisi maailman työtätekevän enemmistön ääni mitään kautta.

ILO toivoo työntekijöiden asemaa turvaavien sopimuksiensa koskevan kaikkia mahdollisia työntekijöitä eikä vain jotain tiettyä osaa. ILO on myös laajapohjainen. Siinä ovat mukana työnantajat ja hallitukset työntekijöiden lisäksi.

Ay-liike haluaa esimerkiksi lapsi- ja pakkotyövoiman asiat kuntoon sekä myös kiinalaisille työntekijöille perusoikeudet, vaikka näille kolmelle ryhmälle vapaa järjestäytyminen ei edes ole mahdollista.

Ei ole selvää, mitä Kevätsalo tarkoittaa epämääräisellä käsitteellä maailman työtätekevä enemmistö ja mikä tuollainen ääni on. YK, sen erityisjärjestö ILO sekä ay-liike ovat ainakin kohtuullisesti perillä siitä, mitä työmarkkinoilla tapahtuu ja mihin kysymyksiin etusijassa pitäisi tarttua.

Kevätsalon mukaan ay-liikkeelle ei ole enää tehtävää, koska jäsenmäärät eivät ole riittävän suuret sen paremmin länsimaissa kuin kehitysmaissa. Tietysti jäsenmäärät voisivat olla suuremmat, mutta palkansaajajärjestöihin kuuluu kymmeniä miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa. Todennäköisesti mikään kansalaistoimintaan perustuva järjestö ei pääse lähellekään ay-liikkeen jäsenmääriä.

Kevätsalon järkeilyn mukaan ympäristö- tai ihmisoikeusjärjestöillä ei olisi sitä vähääkään tehtävää, jonka hän suo ay-liikkeelle. Ensin mainittuihin kun kuuluu vähemmän jäseniä kuin palkansaajajärjestöihin.

Kimmo Kevätsalo löi leimakirveellä sanat ”eliittiin kuuluva” kaikkien ay-järjestöjen jäseniin. Suomessa eliitti laajeni näin kertaheitolla pariin miljoonaan. Eteläafrikkalainen kaivostyöläinen, suomalainen kirjastonhoitaja ja brasilialainen kyläkoulun opettaja ja moni muu vastaava ay-liikkeen jäsen sai nyt varmasti ensimmäistä kertaa tällaisen nimityksen. Kevätsalon menetelmin yhtä vakuuttavasti kaikkien mahdollisten järjestöjen jäsenet voitaisiin leimata yläluokkaan kuuluvaksi.

En kuitenkaan väitä, ettei kansainvälisissä järjestöissä tai ammattiyhdistysliikkeen kansainvälisessä toiminnassa olisi arvosteltavaa. Esimerkiksi YK:n hallinnointi kaipaisi virtaviivaistamista.

Palkansaajajärjestöissä taas rakenteet sopeutetaan liian hitaasti maailman muutoksiin. Pohjoismainen ay-yhteistyö on edelleen tärkeää, mutta sitä varten ei tarvita nykyisiä kalliita laitoksia. Samaan aikaan EU- ja globaalitason ay-edunvalvonta suorastaan huutavat voimavarojen puutteesta.

Kimmo Kevätsalon lanseeraamat teesit ILOsta tai ammattiyhdistysliikkeen ylikansallisesta toiminnasta olivat sen sijaan luiskahtaneet raiteiltaan.