Vaalirahoituksen voi pitää salassa uudesta laista huolimatta

24.2.2011 16.05

Marja Hannula

Vaalirahoituksen pelisääntöjen uudistamisen piti mullistaa ja modernisoida Suomen poliittinen kulttuuri, mutta käytännössä lain noudattaminen on edelleen yksittäisten ehdokkaiden moraalin ja harkinnan varassa.

Uuden vaalirahoituslain sanelema 1 500 euron katto nimettömänä tehtäville lahjoituksille on mahdollista kiertää esimerkiksi perustamalla useita tukiyhdistyksiä.

Jos vaikka yritys haluaisi lahjoittaa 2 998 euroa kokoomukselle, se voisi tehdä niin nimettömästi tilittämällä ensimmäiset 1499 euroa jonkin ehdokkaan tukiyhdistykselle ja loput puolueen piiriyhdistykselle.

Toisin sanoen lahjoituksia on mahdollista ”ketjuttaa” niin, että julkisuusrajan summan alittavat lahjoitukset annetaan eri tukiporukoille.

Lakia voi kiertää myös niin, että tukija voi antaa ensimmäisen erän omissa nimissään ja toisen vaikkapa puolison tai yrityksen nimissä.

Samalta lahjoittajalta tulevat, myös 1 500 euroa alittavat tuet lasketaan yhteen, jos ne on ohjattu vain yhteen osoitteeseen, esimerkiksi yhteen tukiyhdistykseen.

Useilla ehdokkailla on oma tukiryhmänsä tai rekisteröity taustayhdistys, jonka kautta rahoitus hoidetaan. Se voidaan hoitaa myös puoluekonserniin kuuluvan yhdistyksen avulla.

Tavallinen käytäntö on, että ehdokas saa rahaa monilta eri tahoilta ja yhdistyksiltä.

Puolueet eivät aio valvoa tukien mahdollista ketjusta. Keskusta ja kokoomus pitävät ”itsestäänselvyytenä”, että sitä ei tapahdu.

”Emme me voi ryhtyä sellaiseen valvontaan, koska Suomi on vapaa maa”, kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen perustelee.

Keskustan Timo Laaninen ei asiasta kysyttäessä tunnu edes ymmärtävän kysymystä ketjutuksesta. Hän oli tietoinen vain siitä, että samalta lahjoittajalta tulevat ja samaan osoitteeseen menevät pienemmät summat lasketaan yhteen. Tästäkään hän ei tosin ollut ihan varma, vaan joutui varmistamaan asian puolueen juristilta.

Sdp:n Mikael Jungner ja vasemmistoliiton Sirpa Puhakka perustelevat valvonnan puuttumista sillä, ettei puolueilla ole oikeutta selvittää ehdokkaidensa tilejä.

Suurimmat puolueet uskovat, että yhä vellova vaalirahoituskohu riittää pitämään ehdokkaat rehellisinä.

”Poliittinen tuomio olisi niin kova, että olisi hölmöä ottaa riskiä”, Tujunen sanoo.

Mutta kuka tuomion antaa, kun lahjoittajat voivat pysyä nimettöminä yhdistysten, yritysten tai puolison nimen suojissa? Vaalirahoitusilmoitukset voivatkin jäädä yhtä ympäripyöreiksi kuin vuoden 2007 vaaleissa.

Esimerkiksi nykyinen pääministeri Mari Kiviniemi (kesk) ei tuolloin kertonut yhtään tukijaansa, koska yksikään lahjoitus ei ylittänyt silloista 1 700 euron lahjoituskattoa. Kiviniemen kampanja maksoi noin 66 000 euroa.

Vaalirahoituslain asiantuntija Lauri Tarasti tunnistaa ongelman, mutta pitää tärkeänä, että lahjoittajan yksityisyyden suoja säilyy. Hänen mukaansa kyse on perusoikeudesta.

Riippumattomien arvioiden mukaan ehdokkaat joutuvat hankkimaan kevään vaaleja varten noin kaksi kolmasosaa kampanjarahoituksestaan itse, loput tulee puoluejärjestöiltä.

Turun Sanomien, Kalevan ja Väli-Suomen sanomalehtien tällä viikolla julkistaman kyselyn mukaan eniten ulkopuolista rahoitusta saavat rkp:n, vasemmistoliiton ja kokoomuksen ehdokkaat. Kokoomuksen ehdokkaista noin puolet aikoo käyttää kampanjaansa 25 000–50 000 euroa. Esimerkiksi vihreiden ehdokkaista vain vähän useampi kuin yksi kymmenestä tekee yli 15 000 euron kampanjan.

Perussuomalaiset ja vihreät maksavat vaalikulunsa pääosin itse.

vaalirahoitus  eduskuntavaalit 

Tweet